Syyskuussa 22 vuotta täyttävä Camilla Richardsson on ollut Suomen kestävyysjuoksukesän ilonaihe. Tallinnassa oman ikäluokkansa EM-kilpailuissa Richardsson teki kaksi henkilökohtaista ennätystä ja tavoittelee seuraavaksi MM-rajaa 3000 metrin esteissä.

Richardsson palaa haastattelussa vielä hetkeksi Tallinnan onnistumiseen ja kertoo sitten onnistuneesta harjoittelustaan ja tulevaisuuden tavoitteistaan.

Millaiset muistot sinulla jäi Tallinnan EM-kilpailuista? Uskoitko, että kisat voisivat mennä niin hyvin (kaksi henkilökohtaista ennätystä)?

– Koko harjoituskausi meni tosi hyvin. Hallikausikin meni niin mukavasti, että tiesin kesästä tulevan hyvä. Mutta kesä on mennyt vielä paljon paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Kaksi EM-kilpailuja edeltävää viikkoa pidin kilpailutaukoa ja keskityin harjoitteluun. Ne olivat parhaat harjoitusviikkoni, joten itseluottamus oli hyvä ja tiesin, etät minulla oli kapasitettia juosta lähelle MM-rajaa. Mutta tietysti olen tyytyväinen, että pystyin suurkilpailussa kahteen näin hyvään juoksuun!

Olivatko EM-kilpailut kauden päätavoite? Oliko Tallinnassa kesän huippukuntosi vai uskotko pystyväsi vielä parempaan myöhemmin tällä kaudella?

– Yritin tietysti ajoittaa huippukuntoni EM-kisoihin, mutta EM-kisojen jälkeenkin jalat ovat tuntuneet yllättävän hyvältä. Harjoitukset ovat sujuneet tosi hyvin ja uskon, että kunto kestää. Jos mennään alaspäin, satsaan jonkun viikon verran harjoitteluun ja sitten olen taas hyvässä kunnossa kesän lopussa. Mutta saavuttaakseeni MM-rajan toivon huippukunnon kestävän Kalevan kisoihin.

Miksi olet kehittynyt täksi kaudeksi niin paljon?

– Minulla on ollut nolla sairaspäivää ja vammaton harjoituskausi. Olen ollut monella ulkomaanleirillä, missä olen pystynyt keräämään paljon kilometrejä ja olen pystynyt seuraamaan Guy Storbackan laatimaa ohjelmaa pilkulleen. Olen juossut paljon kilometrejä ja tehnyt kolme vetoharjoitusta viikossa. Vedoista on tullut kovempia ja parempia kuin viime vuonna ja juoksulenkkien kilometrivauhti on pudonnut 4:50:stä vauhtiin 4:35-4:45. Kun harjoittelee Storbackan ohjelmaan mukaan, pääsee kovaan kuntoon.

Millainen oli tavallinen harjoitusviikkosi viime talvena? Voitko antaa esimerkin harjoituspäiväkirjastasi?

– Juoksen rytmillä kolme kovaa viikkoa (135—150 km) ja sen jälkeen yksi kevyt viikko (80 km). Minulla on ollut neljä lepopäivää sen jälkeen kun harjoituskausi alkoi lokakuun lopussa, teen mieluummin lyhyen lenkin kuin lepään. En tee oikeastaan koskaan korvaavia harjoitusmuotoja, vaan harjoitusohjelmani koostuu juoksusta. Talvella teen lisäksi 30 minuuttia lihashuolto- ja tasapainoharjoitteita joka päivä.

Harjoitusviikko

Maanantai
ap: juoksu 12 km
ip: 8 km

Tiistai
ap: 8 km
ip: verryttely + 8×1000 m (3:35-3:10) / palautus 2 min + loppuverryttely

Keskiviikko
juoksu 16—18 km

Torstai
ap: juoksu8 km
ip: verryttely + 8 km TV-kova (3:45-3:40 min/km) + loppuverryttely

Perjantai
ap: 12 km + voima 30 min
ip: 8 km

Lauantai
ap: 10 km
ip: verryttely + 6×600 m+200 m / palautus 45 s, sarjojen välissä 2 min + loppuverryttely

Sunnuntai
Pitkä lenkki 20—22 km

Mitä pidät vahvimpana puolenasi ja missä voit vielä tulla paremmaksi?

– Vahvin alueeni on kestävyys ja sillä pärjään aika pitkälle. Harjoituksissa olen itsepäinen ja päämäärätietoinen, en koskaan jättäisi väliin harjoitusta, jonka Guy on laittanut ohjelmaan. Tällä hetkellä nopeus on heikko puoleni. Tarvitsen parempaa nopeuskestävyyttä ja minun pitäisi parantaa aikaani 1500 metrillä.

Guy Storbackan ohella sinulla on henkisenä valmentajana Mathias Hall. Millaista yhteistyötä teette? Miten henkiset harjoitukset ovat kehittäneet sinua?

– Hall asuu Tukholmassa, joten olemme yhteydessä puhelimitse joka toinen viikko ja skypetämme kerran kuussa. Tapaamme, kun hän käy Suomessa. Itseluottamukseni urheilijana on vahvistunut, teemme paljon visualisoivia harjoitteita. Esimerkiksi, että kuvitellaan kilpailu muutamaa päivää ennen. Tärkeintä on, että voi käydä jonkun kanssa kilpailua läpi ennen ja jälkeen.

Miten harjoittelet kilpailukaudella? Poikkeaako se paljon talviharjoittelustasi?

– Harjoittelen aika samalla tavalla kesälläkin, mutta juoksen noin 100 kilometriä viikossa. TV-kova jää pois ja teen kovempia lyhyitä vetoja, kuten 6×500 m (1:29—1:24) kahden minuutin palautuksella. Kilpailen tavallisesti kerran viikossa. En juokse myöskään niin pitkää lenkkiä vaan se pidetään noin 15 kilometrin pituisena. Mutta tavallisesti kaksi kovempaa harjoitusta ja yksi kilpailu viikossa ja siihen väliin tavallisia lenkkejä.

Mikä on lempiharjoituksesi? Onko joku harjoitus mistä pidät vähiten?

– Lempiharjoitukseni on 8×1000 m / palautus 60—120 s nousujohteisella vauhdilla. Tulen aina iloiseksi, kun näen sen harjoituksen ohjelmassa, mutta yleensä teen sitä talvella ja keväällä. Pidän myös tosi paljon pitkistä lenkeistä. Vähiten pidän voimaharjoituksesta, mutta onneksi ne ovat lyhyitä ja niitä on ohjelmassa vain kerran viikossa (korkeintaan). Sellaista juoksuharjoitusta ei itse asiassa ole olemassa, josta en pitäisi.

Mikä on seuraava tavoitteesi? Miltä näyttää loppukauden kilpailukalenteri?

– Toivon juoksemani tänä vuonna MM-rajan. Viime vuonna jäin vain 0,4 sekuntia EM-rajasta ja nyt olen vain 2,5 sekunnin päässä MM-rajasta. Eli toivon että saan matkustaa Kiinaan elokuussa! Seuraavat kilpailuni on Joensuun eliittikisat, Kalevan kisat ja Kuortaneen eliittikisat. Sitten nähdään päästäänkö Pekingin matkalle!

Mikä on juoksu-urasi päätavoite? Mistä matkasta pidät eniten ja mistä tulee päämatkasi? Vai tarvitseeko sitä valita?

– Toivon nousevani kansainvälisellä tasolla niin korkealle kuin mahdollista. Haluan taistella mitaleista EM-kilpailuissa ja olla korkealla MM- ja olympiatuloksissa. Juuri nyt pidän eniten esteistä, mutta olen alkanut pitää yhä enemmän 5000 metristä. Harjoitukset niihin ovat aika samanlaisia, joten vielä on mahdollista yhdistää ne aika hyvin. Mutta koska paras ominaisuuteni on kestävyys, voi olla että jossain vaiheessa alan juosta 10 000 metriä. Mutta en mieti sitä kauheasti nyt, tänä ja ensi vuonna tavoittelen menestytä esteisstä MM-, olympia- ja EM-kilpailuissa ja sitten katsotaan, mikä matka menee parhaiten.

– Outi Hytönen