Iso-Britannia osallistuu maastojuoksun EM-kilpailuihin täysillä joukkueilla jokaisessa sarjassa. Se on maalle kunnia-asia. Myös kilpailu edustuspaikoista on kovaa, mikä on yksi syy maan vahvalle menestykselle. Jackie Newton sanoo, että menestys ruokkii menestystä.

– Urheilijoilla on esikuvansa. Kun tänne tulee kehittyviä urheilijoita, jotka pääsevät samaan joukkueeseen esikuviensa kanssa, he saavat vertailla itseään heihin ja näkevät sen tason, jota kohti ovat menossa. Mitalit eivät EM-kisoissa tule helpoilla. Kun heille huudetaan tilannetietoja, he haluavat myös tietää joukkueen tilanteesta, Newton kuvaa myös joukkueaspektin merkitystä.

Viime vuosina Mo Farahin merkitys on ollut suuri maan kestävyysurheilulle. Vaikka laji on suosiossa kaukana jalkapallon takana, juoksijat ovat tulleet tutuimmiksi ja BBC tarjoili EM-maastojen päämatkatkin suorana lähetyksenä kotikatsomoihin.

– Kouluvuoden aluksi syyskuussa liikuntatunneilla on maastojuoksua. Monet tulevat juoksuun sitä kautta, eli maastojuoksu tulee aiemmin kuin ratajuoksu. Olen varma, että on toki toisinkin toimivia urheilijoita, mutta mielestäni maastojuoksu on osa urheilun reseptiämme, Newton sanoo.

Maastojuoksun EM-kilpailuissa on juoksijoita monilta ratamatkoilta, mikä tuo monille erilaisia kokemuksia. Se vaikeuttaa varsinkin nuorissa mitalistien ennakointia. Steel sanoo nykyään olevansa katujuoksija.

– Siihen verrattuna maastojuoksussa on enemmän rynnimistä. Siksi jäinkin alussa vähän pussiin, tuollaiseen täytyisi olla tottuneempi. Harjoituksellisesti en tiedä, tarvitseeko maastojuoksussa pärjätäkseen harjoitella niin kovin erilailla kuin ratajuoksijana, pidempiä vetoja enemmän ja voimaa pitää olla enemmän. Ehkä enemmän ylämäkiä radalla olisi mukavaa, mutta toisaalta en ole kovin hyvä alamäissä, Steel miettii.

– Olen iloinen joukkueemme menestymisestä. On hienoa olla osa sitä ryhmää.

Kultajoukkueeseen maan neljänneksi parhaana kuulunut Stephanie Twell aloittaa haastattelun kertomalla hienosta visiitistään muun muassa Pajulahteen (Lue lisää Twellin Pajulahden vierailusta.), joka on hänen ainoa kosketuksensa Suomeen toistaiseksi. Twell, 24, halusi EM-kisoihin, koska useat hänen valmentajansa muista valmennettavista samasta Aldershot-seurastakin olivat. Hän halusi olla osa joukkuetta.

Stephanie Twell piipahti syksyllä 2012 Pajulahden kestävyysseminaarissa. Kuva: Heidi Lehikoinen– Minulle tämä on ylimatka, sillä olen 5000 ja 1500 metrin juoksija. Täällä näkee, että 5000 metrin juoksijat pärjäävät hyvin. Pärjätäksesi maastossa pitää hallita mäkijuoksu sekä olla tottunut hitaampaan askelkontaktiin kuin radalla. Täytyy harjoitella vastaavissa olosuhteissa ja tehdä lisäksi pidempiä vetoja, simuloida kilpailuolosuhteita, ensi kesänä 5000 metrille keskittyvä Twell sanoo.

Newtonin tavoin myös Twell sanoo, että kaikki alkaa maastojuoksusta. Ensin juostaan maastossa, sitten siirrytään radalle. Sitä myös Twell pitää maastojuoksukulttuurin pohjana.

– Olen aina juossut maastossa. Maastojuoksun kautta talvellakin on jotain, joka saa sinut yrittämään, Twell kuvaa maastojuoksun merkitystä myös harjoittelumotivaatiolle.

Newton ja Twell kannustavat Suomea lähettämään EM-kilpailuihin täysiä joukkueita, tuomaan nuoria kehittymään ja kokemusta hankkimaan. Heidän on vaikea sisäistää, että esimerkiksi Belgradissa Suomella oli urheilijoita vain naisjuniorien sarjassa. Urheilijamäärää voisi heidän mukaansa lisätä myös naapurilajien joukosta.

– Suomalaissuunnistajien pitäisi olla aktiivisemmin mukana maastojuoksussa. Suunnistuksen MM-kilpailut ovat kesällä, ja maastojuoksu tekisi heistä vahvempia suunnistajia. Toki lumi tekee harjoittelusta haastavampaa, mutta myös hiihto on hyvää harjoitusta maastojuoksua ajatellen, Newton sanoo.