Nuorten joukossa samassa ikäsarjassa kilpailevat urheilijat voivat poiketa biologiselta kehitysvaiheeltaan toisistaan jopa 2‒5 vuoden verran.

Kalenterivuosien kertoman kronologisen iän sijaan harjoittelussa ja nuoren kehityksessä olisikin otettava tarkasti huomioon biologinen ikä.

Biologisella iällä tarkoitetaan fyysistä kasvun, hermostollisen ja seksuaalisen kehityksen vaihetta. Murrosiän alkaminen vaikuttaa hormonituotantoon suorituskykyä parantavasti. Kehon muutokset edistävät voiman, nopeuden, kestävyyden ja havaintomotoriikan kehittymistä. Nuoria valmentavien on hyvä tuntea ihmisen biologian perusteet osatakseen tunnistaa urheilijan kehitysvaiheen ja reagoida harjoitusohjelman suunnittelemiseen sen mukaisesti.

Helpoin tapa määrittää biologinen ikä on pituuskasvun nopeimman vaiheen ajoittaminen. Tietynlaiset harjoitukset suositetaan aloitettavaksi vasta kasvupyrähdyksen jälkeen. Kasvuvaihe voidaan määrittää vain, jos käytössä on lapsen tai nuoren kasvukäyrä pidemmältä aikaväliltä. Tytöillä kasvupyrähdys tapahtuu ennen kuukautisten alkamista ja pojilla keskimäärin 14-vuotiaana.

Röntgenkuvauksella tehtävä luiden kasvuvaiheen tutkiminen on tarkka mittari, jonka perusteella voidaan arvioida kasvun varaa ja hormonierityksen määrää. Kuva otetaan vasemmasta kädestä ja ranteesta. Lisäksi voidaan erikseen mitata hormonitasoja: esimerkiksi testosteronitasoissa on 13‒15-vuotiaiden poikien välillä valtavia eroja. Jalkapalloilijoiden biologisesta iästä ja harjoittelusta väitellyt Tomi Vänttinen vertaa hormonitason eroa jopa tilanteeseen, jossa aikuisten sarjassa puhtaasi urheilevat kilpailevat dopingia käyttäviä vastaan.

Myös seksuaalisen kypsyyden määrittäminen ulkoisia piirteitä tarkastelemalla kertoo biologisesta iästä. Pelkästään urheiluharjoittelun takia tarkan biologisen iän määrittäminen on harvoin tarpeen.

Varhain kehittyvä parempaan valmennukseen?

Tomi Vänttinen muistuttaa artikkelissaan, ettei kronologiselta iältään saman ikäisten asettaminen samalle lähtöviivalle ole suinkaan väärin. Pitkällä tähtäimellä, aikuisten sarjaan tähtäävän menestyksen kannalta ongelma on, jos menestystä nuorten sarjassa pidetään tärkeämpänä kuin yksilön jatkuvaa kehittymistä.

Murrosiän kehitysvaihe vaikuttaa positiivisesti voimatasoon, lihaskestävyyteen ja myös psyykkisiin valmiuksiin. Saman ikäisiin kanssakilpailijoihinsa nähden varhain kehittyvä nuori voi hyötyä tilanteesta ja loistaa juniorivuosina huipputuloksillaan. Varhain kehittyvä pystyy myös siirtymään aiemmin aikuismaisempaan harjoitteluun ja kehittymään entistä nopeammin saman sarjan nuoriin verrattuna. Hänet nähdään helposti lahjakkaana, mikä voi edelleen lisätä motivaatiota ja itseluottamusta.

Myöhemmin kehittyvälle tilanne voi olla turhauttava, kun samanlainen työ ei tunnu tuottavan hedelmää kilpailuissa muihin verrattaessa. Valmentajien on hyvä huomioida biologisesti nuorempien tilanne ja pohdittava keinoja, millä saada heidät pysymään lajin parissa tämän vaiheen yli.

Varhain kehittyvien riskipaikka tulee myöhemmin. Varhainen kehittyminen voi olla sudenkuoppa: nuorten sarjoissa helpolla päässyt ei aina vihkiydy harjoitteluun yhtä tiukasti kuin nuoresta asti paljon töitä menestyksen eteen tehnyt, myöhemmin kasvuvaiheen kokenut urheilija. Varhaisen kehittyjän into voi lopahtaa aikuisten sarjaan siirtyessä, kun menestystä ei tulekaan samaan tahtiin kuin juniorivuosina. Näitä tapauksia kuvataan usein menetetyiksi lahjakkuuksiksi.

Erot kehitysvaiheissa tasoittuvat tytöillä 15‒16-vuotiaina, pojilla puolestaan vasta 18‒19-vuotiaina. Jo tässä iässä on useimmissa lajeissa tehty ensimmäiset valinnat maajoukkueisiin. Yksi hyvä kysymys onkin, saavatko varhain kehittyvät tässä kohdassa valmennuksellista etua päästessään helpommin mukaan maajoukkuerinkiin jo nuorena.

Ikä vain yksi tekijä

Biologisen iän perusteella on tunnistettavissa herkkyyskausia. Herkkyyskausi tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin tietyn ominaisuuden kehittäminen on erityisen helppoa ja tehokasta. Joskus kehitys tuntuu tapahtuvan jopa itsestään. Kasvupyrähdyksen aikana suorituskyvyn kehittyminen voi pysähtyä. Uusien mittojen hallitseminen ei ole aina helppoa ja motoriikka vaatii harjoitusta ja totuttelua.

Biologinen ikä on vain yksi tekijä, joka vaikuttaa nuoren suorituskykyyn ja hänelle parhaan harjoitusohjelman rakentamiseen. Biologisen iän lisäksi urheilulliseen kypsyyteen vaikuttaa nuorilla harjoitusvuosien määrä. Parinkin vuoden ero kahden yksilön välillä on prosentuaalisesti suuri määrä, kun harjoitusvuosia on takana vasta vähän. Tätä muuttujaa kutsutaan harjoitusiäksi. Lisäksi ikää voidaan lähestyä myös vaikkapa sosiaalisena tai kognitiivisena muuttujana.

Tomi Vänttinen tiivistää luentomateriaalinsa lopussa taitavan valmentajan osaavan ottaa huomioon neljä muuttujaa:
1) Fyysinen kehitysaste
2) Psyykkinen kehitysaste
3) Harjoitustausta
4) Osaamisen taso

– Outi Hytönen

Lähteet
http://www.terveurheilija.fi/kymppiympyra/urheilijanominaisuudet/nuorenkasvujakehitys/kehityksenvaiheet
http://www.ounaksenpyora-pojat.fi/Vuosi2014/Valmentajan_Opas_PDF.pdf
http://journals.lww.com/nsca-jscr/Citation/2014/05000/Chronological_Age_vs__Biological_Maturation__.35.aspx
http://www.humankinetics.com/excerpts/excerpts/age-categories-should-be-considered-when-designing-sport-programs
https://www.eerikkila.fi/wp-content/uploads/2015/11/Biologinen-ik%C3%A4-Tomi-V%C3%A4nttinen.pdf
http://www.lts.fi/sites/default/files/page_attachment/lt2-315_8-14_lowres.pdf