Vuosi sitten kolmea nuorten MM-pronssia juhlinut Anita Korva ei suuria kehitysaskelia armeijakaudellaan odottanutkaan, mutta kaudesta tuli kovin haastava. Korva oli pitkin kautta ymmällään siitä, miksi hiihtäminen tuntui niin raskaalta. Myös valmentaja Olli Ohtoselle ensimmäinen yhteistyövuosi toi oppia ja mietittävää.

Korva ja Ohtonen tiedostivat hyvin erilaisen vuoden haasteet: armeijan ja uuden valmentajan lisäksi uutta oli nousu maajoukkueeseen. Kaikki muuttujat pyrittiin kokonaisuuden kannalta ottamaan huomioon mahdollisimman hyvin, mutta maltillisista tulosodotuksista huolimatta kaudesta tuli alavireinen. 

– Tässä vaiheessa voi sanoa, että pienet uhkakuvat toteutuivat aika lailla. Emme selättäneet niitä. Tulos oli odotettua heikompi. Kun aloitimme yhteistyötä, oli itsellekin oppimisprosessi, että mikä toimii ja mitä pitäisi tehdä. Valmennuksellisesti tuli tehtyä syksyllä virhe, kun sprintti etunenässä mentiin liian voimakkaasti, Ohtonen sanoo Kestävyysurheilu.fi:lle.

Sitä myöten hiihtäjän elimistö ajautui tilaan, jonka korjaamiseksi ei Ohtosen mukaan pystytty tekemään oikeita ratkaisuja riittävän aikaisin.

– Vasta vuodenvaihteessa lähdimme muuttamaan harjoittelua selkeämmin. Näytti, että vire parani ja olo parani, että muutimme harjoittelua enemmän aerobiseen ja rauhallisiin vk-harjoituksiin. Oli onnistuneita kansallisia kisoja ja Kontiolahden U23 SM-kisoissa oli tuntuma jo, että pystyi hyvin hiihtämään.

Nuorten MM-kilpailut oli vuodenvaihteessa asetettu entistä selkeämmin tavoitteeksi, ja Kontiolahdella tilanne näytti niitä kohden hyvältä.

– Suorituskykyisyys sprintin puolella oli hyvää. Merkit olivat sellaiset, että ollaan parempaan suuntaan tulossa. Nuorten MM-kisoja ennen kävi pari päivää päällä pieni hengitystieoire, mutta ei se selitä millään tavalla varmastikaan huonoa tulosta. Pitää ruveta tarkastelemaan mistä se sitten tarkasti ottaen johtui. Toki sitä on jo käytykin läpi, Ohtonen sanoi.

”Paljon kokonaiskuormitusta nostavia asioita jää pois”

Kun urheilija kokee kroppansa epävireiseksi ja on ymmällään kroppansa reagoinnista tiettyihin harjoitteisiin, ei tilanne ole valmentajallekaan helppo:

– Joudutaan koko ajan tekemään pakitusliikkeitä. Sitä kautta harjoittelu menee aika varovaiseksi. Kun ei ollut Anitan kohdalta kokemuspohjaa (tällaisista), eikä hänellä itselläkään ollut, niin nämä olivat uusia tilanteita. Nyt on kokemuspohjaa monenlaisista tilanteista. Sellaista oppimistahan tämä on.

Tulevaisuutta ajatellen tällaisillakin kausilla on arvonsa:

– Positiivisena pitää nähdä, että opimme tuntemaan toisemme ja luottamusta rakennamme. Rakensimme toimintamalleja yhteistyöhön. Se oli viime kaudesta paras anti. Myös oppi kaikesta harjoittelusta, josta ruvetaan nyt miettimään ja tutkailemaan, että mistä mikin johtui.

Myös Korvan kanssa tarkempi analyysi kaudesta on vielä käymättä, joten suuntaviivat tulevaan harjoituskauteen hahmottuvat myöhemmin. Nuorella urheilijalla on kuitenkin edessään armeijan jälkeen jälleen uudenlainen kausi:

– Nyt on se vaihe, missä pitää astua huippu-urheilijan elämään ja kokeilla rajojaan. Paljon kokonaiskuormitusta nostavia asioita jää pois. Asioita pääsee tekemään puhtaasti huippu-urheilun ehdolla. Uusi elämänvaihe.

-Heidi Lehikoinen