Kun Alisa Vainio palasi kahden rikkonaisen vuoden jälkeen kilparadoille, hän nautti jokaisesta juoksemastaan kilpailusta. Kuudentoista kilpailun mittainen kausi antoi lappeenrantalaiselle paljon enemmän kuin tulokset kertovat. Nyt hän tähtää MM-maratonille.

– Omalla tavallaan kaikki kisat kesällä ilahduttivat. Huomasin kehityksen, jokaisessa pääsin eteenpäin. Ei tullut yhtään kisaa, jossa olisin selkeästi juossut omaan tasoon nähden huonommin. Joka kisassa jopa vähän paremmin mitä ajattelin, Vainio muistelee Kestävyysurheilu.fi:n haastattelussa uuden kilpailukauden alla.

Ehjä kilpailukausi oli iso asia kahden vaikean vuoden jälkeen.

– Se oli ihan äärettömän tärkeää. En tiedä, missä tilassa olisin, jos olisi tullut yhtä huono kausi kuin pari aiempaa. Ovat ne sen verran rankkoja kokemuksia olleet. Oli tärkeä, antoi selkeästi uskoa tulevaan.

Lähtökohdat MM-kauteen ovat hyvin erilaiset kuin vuosi sitten. Vainion harjoituskausi on sujunut pääpiirteissään hyvin, vaikka alkuvuodesta sitkeä influenssa kiusasi ja vaikutti parin kuukauden ajan.

– Kunto ei onneksi päässyt romahtamaan. Hallissa en olisi muutenkaan juossut. Oli vähän mietteitä, että olisin Amerikkaan (leirille Flagstaffiin) lähtenyt, mutta en ollut ihan varma, onko tauti kokonaan ohi. En viitsinyt ottaa riskiä, että lähtisin puolikuntoisena.

Ajattelussa kiteytyy paljon siitä, mitä vaikeat vuodet ovat opettaneet. Aiemmin Vainio saattoi lähteä leirille puolikuntoisena ja niin, että jotain kolotusta oli. Leiriympäristössä harjoittelun himmaaminen ei ole helppoa, joten yhdistelmän lopputulos oli huono. Sitä hän ei enää halua kokea.

– Vuodet opettivat kärsivällisyyttä. Olen just sellainen, että odotan aika nopeasti tuloksia, kun teen kovasti töitä. Olen löytänyt itsestäni uusia puolia. Osaan olla enemmän armollinen itselleni, en hätäile. Osaan tehdä fiksumpia päätöksiä ja kuunnella omaa kroppaani entistä tarkemmin.

”Olen malttanut tehdä asioita oikein”

Myös harjoittelussa hän on edennyt maltilla, määrällisesti harjoittelua on ollut aiempaa vähemmän, mutta harjoittelussa on painotettu laatua ja myös korvaavia harjoitusmuotoja kuten vesijuoksua, pyöräilyä, paljon tukiharjoittelua ja aktivaatioita.

– Korvaavien osuus on riippunut viikosta, mutta melko paljon niitä on ollut. Se on varmasti ollut yksi iso syy, miksi paikat ovat kestäneet ehjänä. Varsinkin tuon influenssan jälkeen se on ollut pehmeämpi tapa harjoitella.

Mihin olet harjoituskaudellasi toistaiseksi erityisen tyytyväinen?

– Ehkä siihen, että olen malttanut tehdä asioita oikein, että haluaisi kokeilla rajojaan entistä enemmän ja kuinka paljon jaksaa ja pystyy, mutta ei lähde siihen mukaan, vaan tekee vaan asioita fiksusti ja huolellisesti.

Ennen sairastumistaan Vainio ehti käydä joulukuussa leirillä Espanjassa. Keväämmällä hän käy mahdollisesti lyhyen leirin jossain ulkomailla, vaikka viihtyykin mainiosti Lappeenrannan jo sulaneilla teillä. Kevään kynnyksellä Vainiolle kuuluu hyvää.

– Harjoitteluun tulee pikkuhiljaa vähän enemmän tehoharjoittelua, nyt ei oo hirveästi vielä ollut mk-treenejä, on lähinnä ollut kevyitä vk-harjoituksia. lyhyitä ja nopeampia intervalleja ja muita, että saisi sitä vauhtia vähän enemmän.

Opiskelu tuonut uusia näkökulmia

Virkistävää vaihtelua hänelle on tuonut opiskelu. Hän opiskelee Vierumäellä kolmatta vuotta liikunnanohjaajaksi. Urheilun ehdoilla tapahtuvassa opiskelussa lähijaksoja on syksyn jälkeen vähän, ja pääpaino on etäopiskelussa ja työharjoittelussa.

– Opiskelu on antanut minulle tosi paljon. Se on tuonut uusia näkökulmia eri asioista ja muista lajeista, alan omakseen kokeva Vainio kertoo innostuneena.

Tällä hetkellä hän on kotipaikkakunnallaan liikuntakeskuksessa työharjoittelussa vetämässä ryhmäliikuntatunteja.

– On mahtavaa, kun näkee, miten hyvä fiilis kaikille tulee. Tällä hetkellä vedän kinesistä ja omniaa. Ei ole vielä ollut sellaista, missä hyppelisin itse mukana.

Maraton-oppia mielialan vaihteluistakin

Vainion kauden päätavoite on samalla matkalla, jolla hän vuonna 2015 nousi suuren yleisön tietoisuuteen. Maraton MM-Dohassa on ensisijaisesti tähtäimessä.

– Sinne haluaisin päästä, pysyä terveenä ja edetä nousujohteisesti sinne asti. Se olisi varmasti kauden huipennus. Olen kymppiäkin miettinyt, mutta maraton on se, jota enemmän olen pohtinut.

Hän toteaa alkukauden näyttävän suuntaa, kuinka vauhti kehittyy. Kauden alussa hän suunnittelee harjoitusmielessä kiertävänsä kilpailuja, jotka tarjoavat hyvävauhtista porukassa juoksemista.

– Että saisin niiden kautta vauhtia kehitettyä.

Näillä näkymin ohjelmassa on ovat muun muassa SM-maantie ja SM-maastot.

– Harjoitusmielessä ne ovat tosi hyviä kisoja ja kivoja.

Vainiolla on vielä vähäisesti maratonkokemusta, mutta arvokasta oppia tuli Joutsenon SM-maratonillakin.

– Olen oppinut matkan aikana mielialan vaihteluista. Kuten siitä, miten paljon vaikka joku geeli ja juominen vaikuttaa jaksamiseen ja mieleen ihan älyttömästi. Niistä ei ole vielä kauhean hyvää kokemusta, sitä pitää vähän petrata.

Elämänsä ensimmäisellä maratonilla ajan 2.33.24 hurjastellut juoksija toteaa ensimmäisen ja sen jälkeisten maratonien tuntuvan samalta, kun vaan lähtee rennolla mielellä matkaan.

– Eihän se saa tuntua pahalta alusta asti, sen pitäisi olla ihan kivaa vähintään puoleen väliin asti.

Oliko viimeksi kivaa?

– Joo! Oli kivaa, kun oli hyvät matkaseuralaiset. Siinä pääsee juoksemaan yhdessä muiden kanssa, Vainio sanoo.

-Heidi Lehikoinen