Lappeenrantalainen 16-vuotias Alisa Vainio on ihastuttanut kestävyysjuoksunystäviä suorituksillaan tänä keväänä. Tuoreimpana hän rikkoi Oona Kettusen 17-vuotiaiden SE:n 3000 metrin esteissä juoksemalla Lahden Eliittikisoissa 10.19,85.

– Juoksu tuntui ihan erilaiselta, mikä oli tulos. Odotin paljon huonompaa aikaa. Kyllähän tämä iloinen yllätys oli, Vainio sanoi Kestävyysurheilu.fi:lle juoksun jälkeen.

Lahtea ennen hän oli jo ehtinyt ottaa muun muassa murskaavan ylivoimaisesti sarjassaan kultaa SM-maastoissa sekä juosta muutenkin lupaavasti. Vainiolle itselleen hyvä alkukausi ei sinänsä ole ollut yllätys, sillä hän on tiennyt olevansa hyvässä kunnossa.

– Olen tehnyt aika paljon töitä juoksun eteen. Vielä on vähän herkistelyn varaa. En ajattele, että minulla olisi lahjoja kestävyysjuoksuun, vaan ajattelen, että kaikki tulee työn kautta. Etenemme harjoittelussa maltilla, ettei tulisi mitään vaivoja. Tosi paljon tuntemuksen mukaan päivä päivältä mennään.

Juoksijana Vainio on vasta uransa alussa, sillä päälajina se on ollut vasta syksystä lähtien. Pohjat juoksu-uran rakentamiseen ovat kunnossa. Vainio on yksi hyvä malliesimerkki monipuolisesta liikkujasta: taustalla on myös pikaluistelua, jääkiekkoa ja jalkapalloa.

– Pelasin toissakesänä vielä jalkapalloa, mutta lopetin sen, kun se oli niin kova jaloille. Aina oli jotain vaivaa. Juoksua olen harrastanut kolme vuotta tosissaan, mutta se on ollut kakkoslaji. Nyt jääkiekko on jäänyt lähes kokonaan.

Jääkiekosta hän kuitenkin piti niin paljon, että lähti lajin viemänä urheilulukioon Kuortaneelle. Syksyn aikana hänelle kuitenkin kirkastui, että kestävyysjuoksu on hänelle sittenkin se omin laji. Vainio muutti jouluna takaisin kotipaikkakunnalleen ja aloitti tiiviimmän yhteistyön myös Urheiluliitossa kestävyysjuoksun lajivalmentajana toimivan valmentajansa Rami Virlanderin kanssa.

– Lähdin jääkiekon perässä Kuortaneelle, en edes ajatellut muuta. Vahvuuteni oli varmaan luistelu, kivointa oli, että sai luistelulla ja tehdä maaleja. Jääkiekosta hävisi iloisuus. Sitten en vaan osannut enää iloita toisten onnistumisista, piti onnistua itsekin. Silloin huomasin, että tämä laji ei oikein minulle sovi vaan olen enemmän yksilölajin urheilija, Vainio kertaa.

Lahdessa juostu 17-vuotiaiden esteiden SE alittaa myös 19-vuotiaiden MM-tulosrajan. Tänä kesänä Vainion ensisijainen tavoite on parantaa omia ennätyksiään eri matkoilla.

– Toivon, että nousujohteisesti menisi syksyä kohti. Se on päätavoite. Haluaisin myös juosta 10000 metriä, mutta en tiedä, saanko vielä tässä iässä. En ole vielä ajatellut, mikä on päämatkani, olen vaan juossut. Kestävyysmatkat joka tapauksessa, kasi on liian lyhyt.

Vainio ottaa häneen kohdistuvan hehkutuksen ikäisekseen kovin kypsästi. Hän näkee asian positiivisena kestävyysjuoksun kannalta. Kotipaikkakunnallaan hän on lähes ainoita kestävyysurheilijoita, joten mediankin innostus tuntuu mukavalta ja ymmärrettävältä.

– Se huomio on tullut vähän yllätyksenä. Vähän se kyllä tuo paineitakin, Vainio sanoo hymyillen.

Vapaa-ajallaan hän sanoo lepäävänsä ja syövänsä, silloin tällöin hän näkee urheilun parista olevia kavereitaan.

Kestävyysjuoksu on ollut lahjakkaan Alisa Vainion päälaji vasta viime syksystä lähtien. Kuva: Heidi LehikoinenJääkiekon perua olevat voimatasot auttavat juoksussa

Rami Virlander kehuu valmennettavaansa todella motivoituneeksi ja määrätietoiseksi nuoreksi, joka on nyt syttynyt kestävyysjuoksuun. Monipuolinen tausta on ilo valmentajallekin.

– Taustalla olevat monet lajit ovat hänelle vahvuus. Olemme paljon puhuneet tuntimäärien keräämisestä nuorilla, nyt meillä on urheilijoita, jotka ovat sitä toteuttaneet. Kuten esimerkiksi Oona Kettunen ja Alisa, Virlander sanoo.

Esimerkiksi pikaluistelun ja jääkiekon kautta on Vainiolle tullut myös harjoituksellista hyötyä:

– Alisa poikkeaa voimatasoiltaan muista kestävyysjuoksijasta, sillä hän on tehnyt punttiharjoittelua vähän jääkiekkomaisesti. Se on hänelle yksi vahvuus, kestävyysjuoksijan kroppaan suhteellinen voima on kova. Valmennuksessa täytyy huomioida, että ne tasot saadaan säilytettyä, Virlander pohtii.

Hän ei osaa vielä sanoa, onko Vainion paras matka lopulta juuri 3000 metrin esteet.

– Se on yksi matka. Varmaan aika laajalla skaalalla juostaan tässä vaiheessa. Voimataso tietysti auttaa esteiden kanssa ja estetekniikka alkaa olla jo aika hyvä.

Vielä talvella kaksikko ei ollut määritellyt mitään aikatavoitteita. Hyvän kunnon myötä tulokset eivät ole olleet valmentajalle yllätys, vaikka 19-vuotiaiden MM-kisoista esimerkiksi ei ollut vähän aikaa sitten vielä mitään puhetta.

– Aluemestaruusmaastojen jälkeen ensimmäisen kerran puhuimme niistä kisoista, ja Alisa kysyi ”ai mitkä kisat”. Vaikka huimakin hyppäys on tullut, pitäisi muistaa pitkäjänteinen kehitys. Sellaista prosessia pitää saada käyntiin.

– Heidi Lehikoinen