Nike Oregon Project on yhden maailman kuuluisimman juoksuvalmentajan, Alberto Salazarin juoksutalli. Ryhmään kuuluu Mo Farahin lisäksi kuusi amerikkalaisjuoksijaa. 

Vuoden 2012 olympialaisten 10 000 metrillä Salazarin valmennettavat ottivat kaksoisvoiton, kun Mo Farah juoksi kultaa ja Galen Rupp hopealle. Salazarin valmentajaparina työskennellyt Steve Magness erosi tehtävästään olympialaisten jälkeen ja on paljastanut valmennettavien dopingin käyttöön liittyviä dokumentteja USA:n antidopingkomitealle ja BBC:n dokumenttia varten.

Tässä jutussa kerrotaan Salazarin valmennusryhmästä.

 Nike Oregon Project on Niken vuonna 2001 perustama ryhmä, jonka tarkoituksena on ollut edistää amerikkalaista kestävyysjuoksua. Projektin kotisivujen mukaan idea syntyi Salazarin ja Tom Clarken kesken lounaalla, kun he miettivät, miten parantaa amerikkalaisen juoksun huonoa kansainvälistä menestystä. Ryhmään otettiin aluksi viisi juoksijaa: Dan Browne, Mike Donnelly, Marc Davis, Dave Davis ja Chad Johnson. Valmennuksen tueksi valjastettiin kaikki mahdollinen uusi tieteellinen tietotaito.

Salazar vuokrasi Portlandista valtavan talon, johon juoksijat muuttivat. Valituilta vaadittiin halua asua yhdessä ja kokeilla uusia harjoitusmetodeja. Kuulostaa lottovoitolta: maksuton asuminen, huippuvalmentaja ja parhaiksi mahdollisiksi luodut olosuhteet. Esimerkiksi Mike Donnelly oli joutunut työskentelemän juoksun ohella puolipäiväisesti ja Dave Davisin tili oli aivan tyhjä, kun Salazar tarjosi Niken kanssa stipendiä.

Harjoitukset tehtiin matalalla, mutta öisin urheilijat nukkuivat 4000 metrin korkeutta simuloivassa alppimajassa. Jo seuraavana vuonna perustamisestaan Nike-ryhmä joutui USA:n antidopingkomitean kanssa keskusteluun alppimajan käytön etiikasta. Salazarin mielestä majan käyttö ei eronnut muista tieteellisistä apukeinoista, kuten urheilujuomista tai sykkeenseurantalaitteista. Vuonna 2006 Kansainvälinen antidopingkomitea WADA huomautti asiasta ja vertasi alppimajan käyttöä veridopingiin.

Tällä hetkellä Nike Oregon Project -ryhmässä juoksevat Galen Ruppin ja Mo Farahin lisäksi Cam Levins, Jordan Hasay, Shannon Rowbury, Matthews Centrowitz Jr. ja Treniere Moser. Aiempia ryhmään kuuluneita juoksijoita ovat Alan Webb, Adam Goucher, Kara Goucher, Amy Yoder Begley, Dathan Ritzenhein, Jordan Hasay ja Suguru Osako.

Alberto Salazar toimii projektin johtajana ja päävalmentajana. Tällä hetkellä hänellä on apunaan kakkosvalmentajana Pete Julian, fysioterapeutti David Treasure ja urheilufysiologi Darren Treasure.

Nike-ryhmällä on ollut alusta asti käytössään kaikki mahdollinen tekniikka. Laboratorio on miljoonien arvoinen ja siellä tutkitaan tieteellisestikin vielä todistamattomia muuttujia. Esimerkiksi alppimajan käytöstä ei ollut Salazarin ryhmän aloittaessa olemassa kattavia tutkimuksia, joten ryhmän juoksijoille etsittiin parasta yhtälöä kokemuksen kautta. Tietokoneohjelmat analysoivat harjoitusten vaikutusta ja palautumisen tasoa. Myös maksan, munuaistan ja keskushermoston tilaa voidaan tarkkailla harjoituskeskuksen välineillä. Ainakin toiminnan alkuvaiheessa elimistön tilaa tutkittiin venäläisellä tietokoneohjelmalla myös aivojen omega-aalloista, joita tieteellisesti ei ollut todistettu olevan olemassa.

Juoksijoiden asentoja ja pieniäkin muutoksia tutkitaan jatkuvasti erilaisten video-ohjelmien avulla. DartTrainer-ohjelmassa on mahdollista verrata yhden juoksijan tyyliä videohidastuksessa toiseen juoksijaan. Salazar halusi kehittää kaikkien tyyliä täydellisten huippujen suuntaan, sillä yhdenkin prosentin voitto voi merkitä viidellä kilometrillä 10 sekuntia.

Yksi erikoisimmista masiinoista Salazarin huippuvarustellussa talossa oli alussa neuromekaaninen stimulaattori Nemes, jonka sisällä urheilija seisoi motorisoidulla alustalla. Laite tärisytti kehoa minuutin pituisina jaksoina ja sen tarkoitus oli parantaa voimatasoa. Aivoista lihaksiin lähtevien sähköimpulssien määrä lisääntyy tärinän vaikutuksesta ja parantaa voimaominaisuuksia aktivoimalla tavallisesti passiivisiksi jääviä lihassyitä.

Kaikki tekninen panostus ei ollut urheilijoiden mieleen ja jo parin kuukauden talossa asumisen jälkeen urheilijat kapinoivat kantamalla Nemesin autotalliin.

– Juoksemme 10 mailia aamulla 5 mailia illalla ja nukumme korkean paikan olosuhteissa, mikä hidastaa palautumista. Ei siinä paljon jää energiaa tuhlattavaksi muihin asioihin, kommentoi Dan Browne 2002.

Salazarin aluksi valitsemat urheilijat olivat jo kokeneita juoksijoita. Hän halusi mukaan nuoria tulevaisuuden juoksijoita ja otti projektiin mukaan vasta 15-vuotiaan Galen Ruppin. 2000-luvun ensimmäisellä kymmenellä Salazarin valmennettavat menestyivät hyvin Yhdysvalloissa. Kansainvälisesti parhaiten menestyi Kara Goucher. Osakassa 2007 Goucher juoksi MM-pronssia 10 000 metrillä, mikä oli ensimmäinen arvokisamitali amerikkalaiselle kestävyysjuoksulle pitkään aikaan.

Mo Farah tuli mukaan Salazarin talliin vuonna 2011. Salazar halusi kasvattamalleen tähdelle Galen Ruppille kovan harjoituskaverin. Salazarin suurin unelma täyttyi 2012 Lontoossa, kun Farah ja Rupp ottivat kaksoivoiton 10 000 metrillä.

Vuonna 1996 syntynyt Mary Cain olisi voinut olla tallin seuraava tähti. Superlahjakkuus juoksi 17-vuotiaana MM-kilpailuissa kymmenenneksi ja liittyi samana vuonna Salazarin ryhmään. Cainin nimi on vielä juoksutallin kotisivuilla, mutta uusimman tiedon mukaan Cain on jättänyt tallin. Salazar ei ole kommentoinut asiaa medialle. Lähtöaika saattoi olla nuorelle juoksijalle juuri oikea, sillä viikkoa myöhemmin kirjoitettiin ympäri maailmaa tallin toiminnasta saaduista dopinginkäyttöön liittyvistä todisteista.

– Outi Hytönen

Salazarin ryhmään kohdistuneista dopingsyytöksistä voit lukea tästä.

Salazarin valmennusfilosofiasta kerrottiin lokakuussa ilmestyneesä plussajutussa.

Nike Oregon Projectin kotisivut

Lue huomisesta plussajutusta tarina Alberto Salazarin omasta juoksu-urasta.