Valmentaja on tärkeässä roolissa urheilijaa motivoivan ympäristön luomisessa. Erilaisia valmennussuhteita ja käyttäytymismalleja tutkittaessa on löydetty tekijöitä, jotka voivat tehdä ilmapiiristä, ympäristöstä ja valmennussuhteesta hyvinkin epämotivoivan. Tässä jutussa esitellään kuusi huomionarvoista kohtaa.

Epämotivoivien tekijöiden eritteleminen voi auttaa tunnistamaan omassa tilanteessa vallitsevia ongelmia.

Materiaaliset palkinnot

Haluttuja materiaalisia palkintoja ovat esimerkiksi mitalit ja raha. Usein materiaalisten palkintojen tavoittelulla voi kuitenkin olla negatiivinen vaikutus sisäiseen motivaatioon. Ajatus voi tuntua ensin nurinkuriselta, mutta siitä on tehty useita tutkimuksia. Erityisesti jos suoritusta tekevä tietää, että palkinto on nyt tulossa, laskee sisäinen motivaatio. Esimerkiksi suunnistuksessa palkintoajatuksen tiedostaminen johtaa helposti keskittymisen herpaantumiseen ja virheeseen.

Urheilijastipendit ja apurahat sen sijaan ovat yksilölajien urheilijoille usein kannuste myös sisäisen motivaation alueella. Tutkimuksissa yksilöurheilijat pitivät stipendiä tunnustuksena omista kyvyistään ja potentiaalistaan, mikä nosti motivaatiota. Joukkuelajeissa sen sijaan on yksilölajeja tavallisempaa suhtautua stipendiin käyttäytymisen kontrolloinnin välineenä, jolloin sisäinen motivaatio alenee. Ristiriitaisista tuloksista voidaan päätellä, että stipendirahaa paljon tärkeämpää on tunnustus ja se, miten ja mitä varten stipendin esitetään olevan. Jos stipendin saamisen kohdalla korostetaan tehtyä kovaa työtä ja saavutettua uutta tasoa, on stipendillä motivaatiota kasvattava rooli.

Kontrolloivan palautteen antaminen

Valmentajan antama palaute vaikuttaa suuresti siihen, millaiseksi urheilijan sisäinen motivaatio, itsenäisyys ja oma näkemys taidoista kehittyvät. Jos valmentajan antama palaute sisältää jatkuvasti kontrolloivan näkökulman urheilijan käyttäytymistä kohtaan, urheilija ei saa palautteesta tietoa omista taidoistaan, vaan kokee tietynlaisen käyttäytymisen pakolliseksi. Kontrolloivaa palautetta on erilaisten toiveiden ja odotusten esittäminen.

Liiallinen henkilökohtainen kontrollointi

Kovien tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan sekä urheilijan että valmentajan panosta. Valmentajan panos voi joskus kasvaa liian suureksi ja ilmetä kontrolloivana käyttäytymisenä. Näin voi tapahtua varsinkin silloin, kun valmentaja vertaa urheilijan suorituksia ja saavutuksia omiin arvoihinsa, mistä syntyy valmentajakeskeinen valmennussuhde. Urheilijoiden on tehtävä vain loistavia suorituksia ja toteltava valmentajan kaikkia määräyksiä.

Tällaisessa suhteessa urheilija on valmentajalle objekti, jota on kontrolloitava valmentajan omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Valmentaja ei pysty huomioimaan urheilijan tunteita ja näkemyksiä. Autoritaarinen valmennussuhde laskee tavallisesti urheilijan sisäistä motivaatiota ja urheilijan kykyä itsenäiseen tekemiseen. Tutkimustulos ei ole yllättävä: kun urheilijalla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa, voi hänelle helposti syntyä tunne, että hänen oma panoksensa koko urheiluun ei ole ratkaiseva.

Pelottelu

Joskus näkee valmentajia, joiden vaikutustapoihin kuuluvat haukkuminen ja huutaminen. Pelottelukeinoja käyttävät valmentajat uskovat tutkimusten mukaan innostavansa urheilijoita parempiin suorituksiin.Ne eivät kuitenkaan koskaan vaikuta urheilijan motivaatioon ja hyvinvointiin positiivisesti, vaan lisäävät urheilijan negatiivista kokemusta omasta lajistaan ja valmennuksesta.

Amerikkalainen koripallovalmentaja Bob Knightley tuli suorastaan kuuluisaksi uhkaavasta käytöksestään. Hän itse uskoi motivoivansa urheilijoita pelottelemalla. Knightleyn logiikan mukaan joukkue pelaa paremmin, kun pelaajat pelkäävät enemmän valmentajan haukkuja tappion jälkeen kuin vastustajaa kentällä.

Jotkut valmentajat uskovat pelottelun kasvattavan luonnetta ja säilyttävän tarvittavan välimatkan valmennussuhteessa.

Tuloskeskeinen ympäristö

Tuloskeskeisessä toiminnassa keskeistä on muihin vertaaminen. Häviäminen tarkoittaa yksilön kehnoutta ja virheestä annetaan negatiivista palautetta. Ainut tärkeä arvo on asetetun normin tai tuloksen saavuttaminen. Tuloskeskeisen toiminnan vastakohta on taitojen kehittämiseen tähtäävä prosessi.

Kouluympäristössä tehdyt tutkimukset ilmentävät hyvin eroa erilaisen tavoitteen asettelun välillä. Oppilaat suhtautuvat negatiivisemmin tunteihin, joissa on esitettävä taitojaan tai tehtävä tulosta. Taitojen kehittämiseen tähtäävät tunnit motivoivat oppilaita paremmin ja tuntuvat heistä hauskemmilta. Miksi sama ei pätisi myös aikuisiin urheilijoihin?

Motivoivassa tilanteessa annetaan tarpeeksi aikaa taidon oppimiseen. Saman taidon oppimiseen voi kulua eri yksilöiltä hyvinkin erilainen aika. Tunnustusta annetaan kehittymisen, ei tuloksen perusteella.

Pyyteettömän huolehtimisen puute

Kun valmentaja osoittaa välittämistä, kiinnostusta ja huomiota urheilijalle epäonnistumisen hetkelläkin, on kyse pyytettömästä huolehtimisesta, joka ei riipu saavutetuista tuloksista. Urheilun osalta ei ole tehty tutkimuksia, joissa suoranaisesti selvitettäisiin pyyteettömän suhteen puuttumisen vaikutuksia urheilijaan, mutta kaikista edellisistäkin kohdista päätellen vaikutus voi tuskin olla positiivinen.

Epäonnistumisen hetkellä urheilijan huomiotta jättävät valmentajat uskovat käytöksellään motivoivansa urheilijoita parempiin suorituksiin. ”Petit minut tänään,” ei kuitenkaan auta useimpia urheilijoita.

– Outi Hytönen

Lähteet
E.L. Deci & R.M. Ryan 2000: Tha ”What” and ”Why” of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. (Psychological Inquiry)
N. Medic, D.E. Mack, P.M. Wilson & J.L. Starkes 2007: The effects of athletic scholarship on motivation in sport. (Journal of Sport Behavior)
N. Ntoumanis & S. Biddle (1999): A review of motivational climate in physical activity. (Journal of Sports Sciences)
L. Raudsepp, A. Hannus, J. Matsi & A. Koka (2010): Spordipsühholoogia õpik