Miesten Tour de France päättyi viime viikonloppuna ja naisten kisa on käynnissä. Maastohiihto.comissa olemme pohtineet pyöräilyn ja pitkän matkan hiihdon eroja ja yhtäläisyyksiä, etenkin joukkuetaktiikan merkitystä. Viime kauden Ski Classics-sarjan ykköstiimin Team Ramuddenin vetäjä Gustaf Korsgren kertoo tässä oman näkemyksensä asiasta ja miten hänen tiiminsä on soveltanut taktisia kuviota hiihtoon.

– Pyöräily on yksilölaji, mutta sen kulttuuri on joukkuelajin omainen. Siihen ajatusmalliin kasvetaan jo nuoresta lähtien. Hiihdossa emme ole samalla tasolla, mutta Ski Classics on tuonut joukkueajattelutavan maastohiihtoon, sanoo Gustaf Korsgren.

Perinteisessä maastohiihdossa, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, tiimitaktiikka on loistanut poissaolollaan. Toki on ollut muutamia yksittäisiä hetkiä, jolloin on kilpailtu ja taktikoitu joukkuetoverien puolesta. Vuoden 2010 olympialaisissa Vancouverissa (tai tarkemmin sanottuna Whistlerissä) Johan Olsson irtosi skiathlon-kilpailun alussa ja ruotsalaishiihtäjät työnsivät itsenä kärkeen ja estivät muiden joukkueiden takaa-ajon. Olsson ajettiin kuitenkin kiinni, mutta hän sai pronssimitalin ja kulta tuli Ruotsiin Marcus Hellnerin loistavan loppukirin ansiosta. Pari vuotta myöhemmin Olssonin karkumatka kesti koko kisan ja hän voitti legendaarisen 50-kilometrin kisan Val di Fiemmen MM-kisoissa vuonna 2013.

– On outoa, että maajoukkueiden välistä yhteistyötä ei ole nähty useammin. Vuosien ajan oli niin, että Petter Northug hallitsi kisoja ja hän pystyi pelaamaan vahvimman korttinsa varaan eli luottamaan hurjaan loppukiriinsä, sanoo Gustaf Korsgren, joka viime talveen asti oli Team Ramuddenin joukkueenjohtaja. Tulevaksi talveksi hänen puolisonsa ja viime talvena uransa lopettanut kolminkertainen Vasaloppet-voittaja Lina Korsgren on ottanut tämän roolin, eikä Gustafin tarkkaa tehtävää ole ilmoitettu.

Kuinka paljon Team Ramudden on kilpaillut joukkueena Ski Classicsissa?

– Sanoisin, että olemme voittaneet paljon kisoja naisten puolella tiimitaktiikan ansiosta. Yksi ero naisten puolella on se, että heitä on ollut vähemmän, joten kisoissa on ollut enemmän taktista liikkumavaraa. Kaikki kuitenkin perustuu siihen, että kilpailemme joukkueena. Hienosäätöä toki on, koska pyöräilyyn verrattuna hiihtäjät eivät ole ns. syntyneet tähän joukkuelajimalliin. Hiihdossa tämä on vielä uutta ajattelua, vaikka Ski Classics on vienyt joukkueita kohti pyöräilyn omaista ajattelumallia ja taktiikoita. Olemme vielä kaukana pyöräilymaailmasta, mutta hiihtäjät saavat jo suurta hyötyä joukkueena työskentelystä. 

Kuinka monta erilaista taktista kuviota käytte läpi ennen kisoja? 

– Kisoja on vaikea suunnitella ja hallita haluamallasi tavalla. Ne ovat aina seurausta eri tapahtumista, jotka saavat kilpailut kehittymään tietyllä tavalla. Jos sinulla on kivenkova tiimi, joka on juuri sellainen kuin haluat, ja luotat erittäin vahvasti omaan taktiikkaasi, voit yrittää noudattaa ennalta luotua suunnitelmaa. Sanoisin mieluummin, että taktiikat kisoissa ovat enemmän oikeiden ratkaisujen tekemistä vaistonvaraisesti pääjoukossa, pieniä asioita, joissa hiihtäjä tekee joko oikeita tai vääriä päätöksiä. Yritän kai sanoa, että taktiikka on hienostuneempaa kuin vain määritellä, että jossain mäessä teemme irtioton.

Kuinka suuri osa taktiikasta on kuitenkin ennalta määritelty?

– Jos otamme Vasaloppetin viime talvelta, meillä oli selkeä suunnitelma irtiotoille ja meillä oli oma hyökkäystaktiikka, koska tiesimme, että jos olemme hyökkääviä, pääsemme hyviin asemiin. Näin oli etenkin naisten puolella. Koska aiemmista kisoista olimme oppineet, että jos olemme hyökkääviä, Lina (Korsgren) voi hallita pääjoukkuetta, jos Ida (Dahl) on karkumatkalla. Irtiottoa tekevä hiihtäjä ei ole se, joka hallitsee kisaa. Toki hänen on oltava tarpeeksi vahva, mutta hän tarvitsee pääjoukossa olevien joukkuetoveriensa apua, jotta mahdollinen takaa-ajo tyrehdytetään. Jos saman tiimin hiihtäjät osallistuvat takaa-ajoon, joukkueyhteistyötä ei ole. Tämä ei ole selvää kaikissa joukkueissa. Voi olla, hiihtäjä on hyvässä asemassa pääjoukossa, mutta on silti parempi, että hän uhraa itsensä ja estää takaa-ajot kuin yrittää parasta mahdollista sijoitusta itselleen. Lopputulos tässä on se, että joko joukkuetoverisi voittaa tai jos pääjoukko saa karkurin kiinni, hiihtäjänä olet säästänyt energiaa ja sinulla on mahdollisuus hyvään sijoitukseen, koska muut ovat tehneet takaa-ajoon liittyvän työn. 

Pari viikkoa sitten Team Ramuddenin Max Novak esiteltiin uutena hiihtäjänä Team Aker Daehlien joukkueessa. Viime talvena hän otti uransa ensimmäisen voiton Ski Classicsissa. Kyseisessä Pustertaler Ski Marathon-kisassa Team Ramuddenilla oli selkeä joukkuetaktiikka, joka osoittautui erittäin onnistuneeksi.

– Tuossa nimenomaisessa kisassa Johannesella (Eklöf) oli selvä rooli, että hän olisi hyvin hyökkäävä ja yrittäisi irtiottoa kisan ensimmäisellä puoliskolla. Tämän tarkoituksena oli asettaa muut tiimimme jäsenet sopiviin asemiin pääjoukossa. Hermanilla (Paus) sen sijaan oli apuhiihtäjän rooli tuossa kilpailussa. Hän piti Maxia silmällä varmistaakseen, että hän saisi apua sauvan tai muun vastaavan ongelman kanssa, jos tällainen tilanne syntyisi. Tarkoituksenamme oli, että Max vain keskittyisi loppuun. Jos Johanneksen ero olisi kasvanut todella suureksi, myös Maxin rooli olisi muuttunut. Ja tältä ennalta määritellyt taktiikat yleensä näyttävät. Täytyy olla joustava suunnitelma, joka kehittyy kilpailun edetessä.

Miten hiihtäjät ovat suhtautuneet tähän roolijakoon?

– Se vaihtelee, mutta yleisesti ottaen he tuntevat sen aika vapauttavana. Riskinä tässä on se, että laiminlyöt kilpailun mukana tuoman dynamiikan. Voit jäädä niin sanotusti lukkoon rooliisi esimerkiksi apuhiihtäjänä. Mitä jos sillä hiihtäjällä, jota autat, on huono päivä? Mikä on roolisi silloin? Kuten sanoin aikaisemmin, naisten puolella hiihtäjien vähyydestä johtuen tämä on ollut selkeämpää, mutta miesten puolella meillä ei ole ollut samaa mahdollisuutta. Viime kauden puolivälistä lähtien meillä oli useampi mieshiihtäjä kärjessä, mutta meidän oli kuitenkin oltava nöyriä ja ymmärrettävä, että joukkueyhteistyö ei toimi sormia napsauttamalla. Sen eteen on tehtävä paljon töitä. Ei myöskään riitä, että on hyvä taktiikka. Hiihdossa tarvitaan aina hyvät sukset ja hyvä päivä. Team Ragde Charge, joka pärjäsi hyvin Vasaloppetissa, oli ilmoittanut hiihtäjilleen kauden päätavoitteeksi Marcialongan ja Vasaloppetin. Me taas keskityimme alkukauteen, koska emme uskoneet muiden tekevän niin. Siksi menimme heti joulun jälkeen korkealle, jotta olisimme valmiita joulutauon jälkeisiin kisoihin. Taktiikkamme toi meille kolme voittoa neljästä mahdollisesta sinä viikonloppuna (Max Novak Pustertalerin hiihtomaratonilla ja Ida Dahl ja Johannes Eklöf Prato Piazza Mountain Challengessa). Se oli myös esimerkki tiimiyhteistyötä, jonka me olimme yhdessä päättäneet ennen kauden alkua.

Alkuperäinen teksti: Mårten Lång

Suomenkielinen teksti: Teemu Virtanen