Britta Johansson Norgren ei olisi voinut haaveilla uralleen parempaa loppua. Viime lauantaina hän otti Ylläs-Levissä 25:nnen osakilpailuvoittonsa Ski Classics -sarjassa varmistaen samalla uransa kuudennen kokonaiskilpailun voittonsa.

Kauden päätös Ylläs-Levi oli Britta Johansson Norgrenille kuin hyvin ja tarkkaan ohjattu elokuva. Perjantai-iltana tuli uutinen, että hän lopettaa uransa. Lauantaina hän voitti päätösosakilpailun ja samalla kokonaiskilpailun.

Olisitko voinut unelmoida, että urasi päättyy näin hienosti?

– Ei, oli todella hienoa pystyä voittamaan. Samaan aikaan tallille tuli voitto myös miesten kilpailusta. Se oli aivan uskomatonta ja erittäin mukava tunne.

Fiiliksen on täytynyt olla jotain erityistä ennen viimeistä kilpailuasi ja sen aikana. Mitä päässäsi liikkui? Pysytitkö suhtautumaan päätösosakilpailuun kuin olisi kilpailu muiden joukossa?

– Se oli vaikeaa. Korostin tallille, että ettemme kertoisi lopettamisestani ennen aikojaan. Halusin, että pystyisimme keskittymään täysillä kauden loppuun asti ja juhlimaan vasta sitten, Johansson Norgren sanoo ja jatkaa;

– Halusin myös joukkuetovereideni käyttäytyvän minua kohtaan normaalisti loppuun asti, jotta pystyisin voittamaan kokonaiskilpailun ja saisin hyvän viimeisen kilpailun. Mutta se oli silti erittäin tunteellista. Kun julkaisimme uutisen, että aion lopettaa, niin monet ihmiset osoittivat arvostusta.

– Oli mahtava tunne aamulla ennen lähtöä, kun niin moni ihminen kannusti. Keskittymisen suhteen siitä tuli kuitenkin yksi kovimmista kilpailuistani, Johansson Norgren sanoo.

TV-katsoja ei välttämättä huomannut mitään erikoista. Johanson Norgren näytti erittäin vahvalta ja keskittyneeltä koko kilpailun ajan. Lopulta vain Astrid Øyre Slind pysyi perässä. Kun oli loppukirin aika, oli Johanson Norgren, kuten niin monta kertaa ennenkin, vahvin.

– Siitä tuli todella hauska kisa. Minulla oli huippusukset ja oloni oli niin vahva. Fiilis oli mahtava. On siistiä päättää ura tällä tavalla, hyvin harvat pystyvät siihen.

Miltä tuntuu nyt, kun kisasta on muutama päivä?

– Ennen viikonloppua ajattelin, että fiilis olisi vähän surullinen ja melankolinen, mutta enimmäkseen fiilikset ovat olleet uskomattoman iloiset. Olen saanut niin paljon rakkautta monilta ihmisiltä. Se on uskomaton tunne. Tekisi mieli lopettaa ura joka päivä”, Johansson Norgren sanoo ja nauraa.

Mitä sanot koko viime kaudestasi? Kun ottaa huomioon edellisen kauden, joka meni pilalla paleltumien takia.

– Olen erittäin ylpeä työstä, jonka tein palatakseni. En ainoastaan päässyt takaisin aikaisemmalle tasolleni, vaan otin itse asiassa askeleen eteen päin. Olen ottanut vaikutteita siitä, mitä nuoremmat tekevät harjoituksissa. Olen ollut utelias kehittyäkseni, Johansson Norgren sanoo ja lisää;

– En tietenkään ole tyytyväinen siihen, etten saanut yhtään voittoa Grand Classics -kilpailuissa. Toisaalta olin erittäin hyvässä kunnossa Vasaloppetissa ja minulla oli hyvä päivä. Astrid (Øyre Slind) oli vain parempi, se oli hänen superpäivänsä. Birkebeinerrennetissä ja Marcialongassa olin kuitenkin hieman pettynyt vireeseeni.

– En voi sanoa, että olisin hiihtänyt todella huonoa kilpailua kauden aikana. Reistadløpetissä olin perässä, mutta se on silti hyvä kilpailu minulle. Olin taas paras tasatyöntäjistä ja minulle se oli paras Reistadløpetini.

Voitko mainita joitain asioita, jotka erottuvat erityisesti pitkältä uraltasi?

– Koko ensimmäinen vuosi, kun pääsin maailmancupiin ja Torinon olympialaisiin 2006. Se oli niin uutta ja niin siistiä. Katsoit kaikkia ylöspäin. Voitin Marit Bjørgenin ensimmäistä kertaa. Siitä vuodesta ja erityisesti olympialaisista on niin monia uskomattomia muistoja.

– Muistan myös, kun voitimme maailmancupin viestin Davosissa (helmikuussa 2007). Voitto oli Ruotsille ensimmäinen moneen vuoteen. Hiihdin Bjørgenia vastaan viimeisellä osuudella ja ohitin hänet lopussa. Minulle se oli valtava juttu.”

– Pitkän matkan hiihtäjäurallani kyse on erilaisista muistoista… ei niinkään tuloksista. Kaikki miehet sanoivat, että naiset eivät voi tasatyöntää tätä kilpailua, ”okei, mutta minäpä teen sen”, sanoin. Sain siitä arvostusta. Tämä kehitysmatka on mielestäni niin uskomaton.”

– Tietenkin ensimmäinen kerta, kun voitin Vasaloppetin, oli iso juttu. Koin kuitenkin enemmän helpotusta, että onnistuin siinä. Se ei ollut niin suuri ilo, kuin että pystyin tekemään asioita, joihin en itsekään uskonut.

– Tältä kaudelta nostan paluuni ja voiton Pustertaler Ski Marathonissa tammikuun alussa. Se ei ollut superkilpailu, mutta tunne, että tulin takaisin ja voitin, merkitsi minulle melko paljon.

Mitä aiot tehdä nyt urasi jälkeen?

– Mikään ei ole täysin päätetty. Tämä tulee olemaan suuri muutos elämässäni ja koko perheelle. Tulen saamaan apua henkiseltä valmentajaltani Stig Viklundilta, joka auttoi minua urani aikana. Pitää jatkaa samalla tavalla, tajuta, että voin vaikuttaa siihen, miten asioiden pitäisi olla ja miltä minusta pitäisi tuntua.”

– Minusta tuntuu, että haluan antaa jotain takaisin maastomaahiihdolle. Olen saanut siltä niin paljon, sekä nuorena että koko urani ajan tallin kanssa. Haluan antaa takaisin joukkueelle, mutta ehkä ennen kaikkea nuorisourheilulle. Ei ehkä kuitenkaan työpaikan muodossa.

Johanson Norgrenilla on nyt myös enemmän aikaa tyttärelleen Emilille, joka täyttää tänä vuonna yksitoista.

– Tuntuu niin mukavalta. Hän on aina tukenut minua. Hän pitää taitoluistelusta ja osallistuu joihinkin kilpailuihin. Tuntuu hyvältä, että saan olla hänen kanssaan.”

Onko sinulla opintoja, joihin palata?

– Olen opiskellut urheilutiedettä yliopistossa. Olen myös opiskellut terveys- ja ravintoasioita ja personal traineriksi.

– Olen erittäin kiinnostunut henkisestä valmennuksesta. Toivon, että voisin jotenkin auttaa urheilijoita menestymään terveellisesti, kuluttamatta henkisiä ja fyysisiä voimavaroja.  

Se on todella ajankohtainen aihe tänään!

– Kyllä, tänään on paljon stressitekijöitä, jotka sinun on hallittava. Nyt sosiaalisen median aikakaudella et myöskään pääse niin helposti karkuun. Kyse on sekä henkisestä hyvinvoinnista että myös kaikista hiihtoon liittyvistä selkäongelmista ja muista fyysisistä vammoista. Uskon, että oikealla lähestymistavalla urheilija pystyy parhaimpaansa kohtaamatta näitä ongelmia. Toivon voivani auttaa ja löytää keinon, jolla voimme Ruotsissa toimia näiden asioiden eteen.

Autatko Lager 157 Ski Teamiä tulevaisuudessa?

– Olemme keskustelleet siitä jonkin verran, mutta mitään ei ole päätetty. Jotenkin olen tietysti mukana. Talli ja urheilijat ovat aina lähellä sydäntäni.