Tulevana sunnuntaina hiihdettävä Marcialonga on lumonnut monet suomalaisetkin kuntohiihtäjät. Yksi tapahtuman menestyksen salaisuuksista on se, että aina löytyy latu, vaikka ympärillä olisi vihreää. Useimmiten latu on tykkilumesta tehty. Marcialongan toimitusjohtaja Davide Stoffie valaisi Maastohiihto.comin pyynnöstä miten latu syntyy ja kuka maksaa viulut.

Suomessa parinkin kilometrin tykkilumiladun saaminen paikkakunnalle tuntuu vaativan vuosien lobbauksen kunnassa ja silti paikallinen hiihtoseura saattaa joutua ilmaisiin talkoisiin, jotta latu saadaan auki. Suomessa ei ole puhettakaan, että jollekin paikkakunnalla syntyisi tarpeen vaatiessa vaikka 30 kilometrin tykkilumilatu, mikä olisi jonkinlainen minimimitta hienolle ja takuuvarmalle massahiihtotapahtumalle.

– Tapahtuma on jouduttu muutaman kerran sen 50 vuotisen historian saatossa perumaan ja tuon tilanteen välttämiseksi Marcialonga lähti pioneerityöhön tehdäkseen tykkilumiladun. Aloitimme kokeilut 90-luvun alussa ja vuonna 1993 Marcialonga osti itse ensimmäiset lumitykit Val di Fiemmeen ja Val di Fassaan. Sen jälkeen emme ole joutuneet perumaan yhtään tapahtumaa. Joinakin vuosina reittiä on kuitenkin jouduttu lyhentämään, mikä ei ole niin suuri ongelma, kertoo Stoffie ja jatkaa:

– Tällä hetkellä meillä on yli 30 lumitykkiä reitin varrella ja 24 pistettä, joissa pystymme tykittämään, usein jo lokakuun alusta.

Marcialonga reitin alkupuolisko Canazeistä Molinaan kulkee molemmin puolin laakson pohjalla virtaavaa jokea. Tämä 20 kilometrin pätkä laaksossa muodostaa reitistä 40 kilometriä. Stoffie sanoo, että tuolla pätkällä on tykityspaikka noin kahden kilometrin välein.

Kun talvi lähestyy ja laaksossa alkaa olla riittävästi pakkasasteita tykitykseen, syntyy latua vauhdilla.

– Meillä on viisi tiimiä, jotka pystyvät suotuisissa olosuhteissa pidentämään reittiä kuusi kilometriä päivässä.

Marcialonga tuo hiihtäjät useaksi päiväksi alueelle ja tuovat mukanaan usein huoltajia ja perheenjäseniä, jotka eivät hiihdä. Kuten tapahtumissa yleensä, lähiseudulle jää kokonaisuutena merkittävästi enemmän tuloja kuin tapahtuma saa itse osallistujamaksuja.

– Tutkimusten mukaan osallistuja tuo 1,3 ihmistä mukanaan ja tapahtuman ansiosta alueelle kertyy 50 000 majoitusvuorokautta. Kaikkineen puhutaan noin yhdeksän miljoonan euron talousvaikutuksesta.

Stoffie kertoo, että jouluna alueen majoitusliikkeet ovat täynnä. Marcialonga muodostaa yrittäjille toisen joulun. Marcialongan erikoisuus on se, että valtaosa starttipaikoista menee hotelleille ja matkatoimistoille. Stoffie kertoo, että he tekevät yhteistyötä noin 100 paikallisen majoitusliikkeen kanssa.

– He voivat tilata starttipaikkoja ennakkoon ja tarjota näin uskollisille asiakkailleen ja ystävilleen pääsyn tapahtumaan. Tämä luo jatkuvuutta, näkee Stroffie.

Entäpä sitten ne ladun kustannukset?

– Normaalina vuonna pystymme kattamaan osallistumismaksuilla ja kuntien tuella juuri kulut. Sähkö, työvoima, vesi, polttoaine ja koneet muodostavat yhteensä noin 500 000 euron kulut, paljastaa Stoffie.

– Vain yhtä tapahtumaa varten ladun tekeminen olisi hullua. Meidän ei ole tarpeen tehdä isoa voittoa, vaan tavoitteena on jakaa hyvää alueelle ja tarjota asukkaille hiihtomahdollisuus. Ilman latua laakson asukkaat joutuisivat ajamaan autolla puoli tuntia ylös Passo Lavazzeen tai Passa San Pellegrioon päästääkseen hiihtämään. Parhaimmillaan ladulla pääsee hiihtämään 120 päivänä vuodessa.

Stoffie harmittelee, että parina viime vuonna latu oli lämpöisten säiden takia välttävässä kunnossa.

– Tänä vuonna olimme onnekkaita ja ennen joulua olimme avanneet jo 50 kilometriä latua. Kisaviikonlopun sääennustekin on suosiollinen. Huippuolosuhteet luvassa, päättää Stoffie.