Motari100-tapahtuman järjestäjille täytyy nostaa hattua, että ovat uskaltaneet lähteä rakentamaan kyseistä hiihtoa kunnon matkoilla. Nyt voidaan todellakin puhua pitkän matkan hiihdosta, kun kisan voittajankin aika oli hieman alle viisi tuntia. Lyhyt rata toimi erittäin hyvin, vaikka normaalisti massahiihdoissa hiihdetään joko yhdestä paikasta toiseen tai pitkää yhtenäistä lenkkiä. Lyhyt rata teki huollosta paljon sujuvampaa, ja suksivaihto mahdollisti myös taktista peliä.

Matkaan lähdettiin kello 9 lauantaiaamuna, ja päätin rynnätä heti paukusta kärkeen ja vedin ensimmäisen kierroksen kokeillen hieman vauhtia. Vapaan kisan hiihtäjien kärki tuli meidän tasatyöntäjien rinnalla, ja nollakelissä latu oli selvästi liukkaampi, vaikka ei vielä aamusta ollut liippaantunut. Oma hiihto tuntui varsin vahvalta ja etenkin ylämäet menivät helposti.

Meitä tasatyöntäjiä oli kuusi pääryhmässä, ja pysyimme hyvin kasassa lähes puoliväliin asti. Kolmannella kierroksella mentiin hieman vauhdikkaammin, ja se olikin koko kisan nopein kierrokseni. Toisinaan tasamaalla sain tehdä töitä tosissaan, jotta pysyin nuorempien hiihtäjien vauhdissa mukana. 56-vuotiaana tuo nopeus ei ole enää valttikortti, mutta kestävyys on yhä huippuluokkaa, koska tähtäin on tuossa vuorokauden hiihdossa.

Suksi toimi loistavasti aamun kelissä, mutta yhdeksännen kierroksen jälkeen oli pakko vaihtaa toinen pari, joka ei enää ollut aivan yhtä hyvä. Kierrosajat laskivat suksivaihdon jälkeen, joten aivan optimi valinta toinen suksiparini ei todellakaan ollut. Olin aamusta varautunut uudenlumen nollakeliin ja sen jälkeen selkeään vesikeliin, jota varten otin mukaan kaksi paria. Olosuhteet eivät kuitenkaan muuttuneet oletukseni mukaisesti, vaan lumi pysyi paljon kuivempana kuin edellispäivän sääennuste lupasi. Peltosen punapohjainen huippusuksiparini jäi käyttämättä, koska kunnon vesikeliä ei koskaan tullut hiihdon aikana. Latu onneksi liippaantui, ja toisen suksiparini luisto parani kyllä huomattavasti loppua kohti.

Suksia vaihtaessani putosin myös kärkiletkasta ja jäin hiihtämään yksin. Onnistuin ajamaan yhden edellä menneen hiihtäjän kiinni ja nousin kuudennelta sijalta viidenneksi. Sillä paikalla hiihdinkin kisan loppuun asti. Välillä oli vaikeaa käskyttää itseään kovaan hiihtoon ilman vetoapua, mutta kykenin pitämään hyvää vauhtia yllä saaden kisasta loistavan harjoituksen ja kunnon kisakauden avauksen. Tarkoitus on kuitenkin hiihtää vielä Tartu Maraton Virossa ja Finlandia-hiihto kotikaupungissani ennen kauden h-hetkeä.

Kokonaisuutena olen tyytyväinen suoritukseeni, koska jaksoin pitää yllä 20 km/h keskivauhtia koko matkan ja missään kohtaa ei ollut suuria vaikeuksia. Toki kaksi viimeistä kierrosta jo tuntuivat, koska loppua kohti yritin ottaa kaiken irti. Kädet olivat todella vahvat ja niihin ei ilmaantunut pienintäkään kramppia, mutta pakarat ja jalat olivat kovemmalla rasituksella. Sitä ei usein ajattele, että tasatyöntö kävisi jalkoihin, mutta kovaa hiihdettäessä ne väsyvät käsiä nopeammin.

Motari100:sen luonteen takia pystyin juomaan joka kierroksella ja nautin matkan aikana neljä geeliä, joka on minulle jo aika paljon. Aloitin hiilihydraattien syömisen keskiviikkoiltana, koska normaalisti vältän talvella hiilihydraattien syöntiä. Näin pidän painoni kurissa ja pidän rasva-aineenvaihduntani toiminnassa. Jouluna toki tein poikkeuksen ja herkuttelin pari päivää. Kisassa sain elimistöni jälleen käännettyä varsin nopeasti hiilihydraatteja hyväksikäyttäväksi, joten energian imeytymisen kanssa ei ollut ongelmia missään vaiheessa. Myös viime kevään 24 tunnin ME-yrityksessä Vaajakoskella minulla ei esiintynyt imeytymisongelmia suorituksen aikana.

Kisa antoi siis vahvaa uskoa, että suunta on oikea kohti maaliskuun rajua koitosta. Harjoittelu on purrut, ja hiihtokilometrejä on jo kertynyt yli 3200 tänä talvena. Täytyy vain toivoa, että pysyn terveenä kevääseen asti ja että keli ja olosuhteet saadaan Lahden stadionilla kuntoon sekä kaikki muut toiminta ympärilläni tukisi suoritustani parhaalla mahdollisella tavalla.

Motari100:sen voittoon hiihti Matias Nylund, toiseksi sijoittui Tuomas Kaukola, kolmanneksi Valtteri Härkönen, neljänneksi Kalle Liukkonen ja kuudentena perässäni maaliin hiihti Ville Mäkelä. Me kuusi tasatyöntäjää olimme myös koko kisan nopeimmat hiihtäjät. Kisan tulokset näet tästä. Lue lisää pitkän matkan hiihtoon liittyviä artikkeleja tästä.

Maalissa on aikaa analysoida hiihtoa. Kuva: private