Maailman paras pitkän matkan hiihtäjä Andreas Nygaard kuulostaa puhelimessa jälleen hyväntuuliselta ja puheliaalta. Hiihtäjällä on kuitenkin ollut hieman harmia matkassa, koska häneltä leikattiin umpisuoli hiihtokauden jälkeen, jonka seurauksena harjoittelu oli alkuun varsin maltillista. 
 
Ilonaihettakin hiihtäjällä on, sillä hän on mennyt kihloihin tyttöystävänsä kanssa ja häät ovat ensi kesänä. Yliopistossa lääkäriksi opiskelu on nyt tauolla, ja hiihtäjä keskittyykin täysillä uraansa. Marraskuussa hiihtäjä täyttää 34 vuotta, joka on yhä loistava ikä pitkän matkan hiihtäjälle, joten uraan keskittyminen on täysin aiheellista.
 
Uraan, jonka vertaista saa todellakin hakea Ski Classics-sarjasta. Andreas on kyennyt saavuttamaan voittoja eri Pro Tour-kisoista jo kahdeksan kautta peräkkäin, ja hänen voittojensa saldo on nyt 19, joka tekee Andreaksesta kaikkien aikojen toiseksi menestyneimmän hiihtäjän Britta Johansson Norgrenin jälkeen. Tämän huikean saavutuksensa lisäksi hän on kolminkertainen kokonaiskilpailun voittaja, kaksinkertainen Vasaloppetin voittaja ja kolminkertainen Birkebeinerrennetin voittaja, ja nuo voitot ovat tulleet peräkkäin ja viimeisin on tältä talvelta. Näistä huikeista tuloksista huolimatta hiihtäjä ei pidä itseään kaikkein lahjakkaimpana lajiin.
 
”En ole lajin lahjakkain, mutta jotain minun täytyy tehdä oikein, koska olen menestynyt näin hyvin. Harjoitusfilosofiani on yksinkertaisuus eli KISS-metodi: Keep It Simple Stupid! Tiedän, mitä minun pitää tehdä ja mitä kroppani tarvitsee, jotta voin menestyä talven kisoissa. Alkukauden kilpailut toimivat minulla hyvinä harjoituksina, joilla viritän itseni kovaan kuntoon,” Andreas valaisee omaa harjoittelumetodiaan.

Lue myös: Andreas Nygaard on Ski Classicsin ensimmäinen kolmen kokonaisvoiton mieshiihtäjä

Ski Classics ei saa olla b-luokan maailmancup
 
Ski Classics on edennyt jo ensi talven kuudenteentoista kauteensa (kausi 13 jätettiin numeroinnissa väliin, sillä epäonnen numeroa ei kukaan halua kantaa harteillaan), ja sarjan brändiarvo on noussut vuosien saatossa ja hiihtokaruselli on vahvasti vakiintunut, vaikka muutoksia ja kokeiluja toki tehdään lähes vuosittain. Vuosia mukana olleena hiihtäjäsankarillamme on perspektiiviä ja kokemusta analysoida hiihtosarjaa.
 
”Ski Classics on nyt mielestäni hyvä konsepti, mutta aina voi kehittää. Pieniä muutoksia voisi kokeilla tai miettiä. Esimerkiksi kisojen määrä ennen joulua ja loppukaudesta, mäkikisojen ja ikonisten nousujen sijoittaminen kisoihin, kuten Birkenissä, missä ikonisen nousun pitäisi olla joko heti ensimmäisen pitkän nousun jälkeen tai viimeisen päällä, mutta ei missä se oli nyt, joka oli tasaisen osuuden jälkeen. Se oli ihan hölmöä!”
 
Andreas jatkaa sarjan tulevaisuuden pohtimista sanomalla, että Ski Classics ei saisi olla liian samanlainen kuin nykyinen FIS:n hiihdon maailmancup.
 
”Meidän täytyy varoa, että tästä ei tule b tai c-luokan maailmancupia, jossa kierrämme lyhyitä kierroksia pienellä alueella. Nämä Criterium-kisat, joissa kierretään yhtä kierrosta, täytyy olla hyvin suunniteltuja, ja tuomarien pitää olla paljon tarkempina keltaisten korttiensa kanssa, jotta vältytään turhalta luistelulta. En usko, että edes ne Ski Classics-hiihtäjät, jotka pärjäävät näissä lyhyissä kisoissa, haluavat hiihtää 6 x 5 km rataa korkealla meren pinnan yläpuolella jossain pienessä laaksossa. Se ei ole syy, miksi he ovat ryhtyneet pitkän matkan hiihtäjiksi.”

Lue myös: Nordenskiöldsloppet – Maailman pisintä hiihtonautintoa vai loputonta tuskaa?

Ultrahiihdoa ei varsinaisesti ole
 
Lyhyet hiihdot ja prologit ovat tietysti oma keskustelun aihe, mutta pohdimme yhdessä myös todella pitkien hiihtojen mukana oloa Pro Tourilla. Andreas on voittanut maailman pisimmän, 220 km, Nordenskiöldsloppetin kolme kertaa, ja hän tietää mitä lähes puolen vuorokauden hiihtokilpailu vaatii.
 
”Nordenskiöldsloppet voisi olla mukana, mutta sen pitäisi sitten olla viimeinen kisa kaudella. Ja jos se tulisi kalenteriin, sen pitäisi olla sitten tuo 220 kilometriä, eikä yhtään lyhyempi. Nykyaikana ihmiset haluavat asioita ja haasteita, jotka ovat todella vaikuttavia ja mahtavia. Ei niitä pidä olla joka viikonloppu, mutta riittävästi. Minäkin, joka olen todella suuri urheilufani ja rakastan hiihtoa, en jaksaisi katsoa Criterium-kisoja viiden kilometrin kiekalla jossain laaksossa, josta en ole ikinä edes kuullut. Mielestäni hiihtojen, joilla on historiaa ja taustaa, kuten Tartu Maraton, pitäisi olla mukana Pro Tourilla.”
 
Andreas innostuu kehittämään uusia ideoita, joista katsojatkin voisivat olla kiinnostuneita. Hän ehdottaa lyhyiden Criterium-kisojen tilalle esimerkiksi skiergo-kisoja, joissa huiput ottaisivat tiukasti yhteen, ja heidän laktaattipitoisuutensa ja sykkeet olisivat koko ajan näkyvillä ruudussa. Toinen vaihtoehto voisi olla rullahiihtokisat yhdenvertaisilla suksilla, joita tietysti kesällä on hiihtäjien ohjelmassa.
 
Hiihdossa ei ole varsinaisesti ultramatkoja, yllä mainittu Nordenskiöldsloppet pois lukien, kuten esimerkiksi juoksussa, pyöräilyssä tai triathlonissa eli suorituksista, joissa mennään selvästi yli viiden tai kuuden tunnin huippujekin osalta. Olisiko siis ultramatkoille paikka hiihdossa?
 
”Uskon, että ultrahiihdolle on tilaa. Ihmiset ovat kiinnostuneita näistä extreme-jutuista. Minusta pitäisi olla pidempiäkin matkoja hiihdossa, ja me ammattilaiset treenaamme niin paljon, että olisi järkevää, jos meillekin olisi kovempia haasteita. 100 kilometriä ei enää ole sitä, mitä se oli ennen.”

Harjoittelu ei saa olla kikkailua
 
Huippuhiihtäjän harjoittelu on aina ollut varsin yksinkertaista, jossa tilaa ei ole turhille kikkailuille. Alkukauden kilpailut toimivat hänellä kovina harjoituksina ennen varsinaisen kisakauden alkua.
 
”Jos et koskaan puske täysillä vetoharjoituksissa ennen kisakautta, kroppasi ei kykene suoriutumaan maksimitasollaan. Se on fysiologinen totuus. Kilpailutilanteet ovat parhaita maksimaalisia harjoituksia, ja ne vaikuttavat elimistöön kehittävällä tavalla. Jos vain saan harjoittelukauden aikana tehtyä tietyt treenit, tiedän, että pystyn suoriutumaan kisoissa hyvin. Nyt pandemian jälkeen olen pitänyt jalkani hieman enemmän jarrulla harjoittelun suhteen kuin aikaisempina vuosina. Tiedän kyllä, mitä minun kroppani vaatii teho-, peruskestävyys- ja voimaharjoittelun suhteen, ja jos tasapaino näiden suhteen onnistuu, pystyn hyviin tuloksiin,” Andreas valottaa harjoitteluaan nykypäivänä.
 
Andreas tunnustaa, että voittaminen ei ole koskaan kirkossa kuulutettua. Ski Classicsissa yleinen taso on noussut vuosien varrella, mutta voittaminen on kuitenkin aina ollut vaikeaa.
 
”Mielestäni kisojen voittaminen nyt ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin ennen. Kun sarjassa oli mukana Petter Eliassen parhaimmassa kunnossaan, Anders Aukland 10 vuotta sitten esimerkiksi Birkenissä tai Tord Asle Gjerdalen Vasaloppetissa tai muut huippuhiihtäjät parhaimmillaan, heidän lyömisensä oli yhtä vaikeaa, ellei vaikeampaa kuin voittaa nyt vastaavat kisat. Taso on kuitenkin noussut kymppisakin ulkopuolella, ja nykyään kisan viideskymmenes hiihtäjä on paljon kovempi kuin aikoinaan. Etenkin isoissa kisoissa top-20 parhaan joukkoon hiihtäminen on todella paljon kovempaa kuin ennen, mutta itse kisojen voittaminen on aina ollut yhtä haastavaa.”
 
Ski Classics-legenda myöntää, että joka vuosi on kuitenkin mietittävä harjoittelua kokonaisuutena ja pohdittava, pitääkö jotain tehdä hieman eri tavalla. Jos harjoittelua ei kehitä, kehitys menee helposti taaksepäin.
 
”Olen nyt voittanut Ski Classicsissa kisoja kahdeksan vuotta peräkkäin, joten uskon, että minun pitää jatkaa samaan malliin. En ole kestävyysurheilussa suurin lahjakkuus, joten se, että olen pystynyt pitämään tämän tason vuosia, on merkki siitä, että teen ainakin jotain oikein. Voin muuttaa jotain pieniä yksityiskohtia, mutta harjoittelufilosofiani pysyy samana. Pidän treenin melko simppelinä, ja tiedän, mitkä asiat toimivat minulla. Jos muutan jotain, teen sen lähinnä motivaationi takia, jotta jaksaisi taas paremmin treenata. Lopulta harjoittelu on aika selkeää. Pitää tehdä tietty määrä tunteja, tietty määrä kestävyysharjoittelua ja tietty määrä tehotreenejä. Ja jos pysyy terveenä ja ei loukkaannu, tuloksia yleensä syntyy.”
 
Andreas sanoo haastattelussa ottavansa vaikutteita pyöräilystä, jossa nykyään ns. Zone 2 harjoittelu, jossa laktaatit ovat 1,5 millimoolia, on erittäin suosittua nostamaan anaerobista tasoa.
 
”Harjoittelu ei ole kuin kytkin, jota kääntämällä saat tiettyjä tuloksia. Se enemmänkin kuin säädeltävä valokatkaisin, ja harjoittelu itsessään ei ole helppoa, mutta sen voi suorittaa helposti. Kun perustat ovat kunnossa, voit aloittaa hienosäädön ja miettiä esimerkiksi millaisia intervalleja teet ja miksi. Vaihtoehtoja on toki monia, ja pääasia on tehdä näitä harjoituksia ja tehdä niitä säännöllisesti. Jos pohjakunto ei ole riittävän kova, voit päästä nopeasti kuntoon, mutta se ei kestä kauan. Aerobisen kunnon kehittäminen vie niin pitkän ajan, ja anaerobinen harjoittelu tuo sen lopputerävyyden, jolla voi voittaa kisoja ja suoriutua oman maksimipotentiaalinsa mukaisesti. Minä tarvitsen vain muutamia anaerobisia treenejä virittääkseni itseni kilpakuntoon, ja en voi tehdä niitä liikaa.”
 
Andreaksen perusviikot rakentuvatkin 20 tunnin harjoittelumäärästä aina kesäkuusta tammikuulle. Viikon aikana hän harjoittelee yleensä yksi tai kaksi tuntia on kovempaa, kuitenkin niin, että laktaattitasot eivät nouse liian korkealle. Treenileirit tietysti nostavat viikottaista tuntimäärää, jonka jälkeen on taas palauduttava, mutta harjoittelutuntien keskiarvo pysyy parinkymmenen pinnassa.
 
Andreas Nygaard käyttää myös pyöräilyä harjoittelussaan – lue tästä lisää

Team Ragde Charge-joukkueessa hiihtäjillä on hyvä keskinäinen kemia
 
Harjoittelusta keskustelumme siirtyy hiihtäjän tiimiin, jota hän on edustanut koko pitkän matkan hiihtouransa. Team Ragde Chargessa tapahtui suuria muutoksia tänä keväänä, ja miesten puolella mitalikolmikko Johan Hoel, Kasper Stadaas ja Andreas Nygaard jatkavat joukkueessa muiden hiihtäjien saadessa lähtöpassit. Uutena tulokkaana Auklandin veljekset ovat ottaneet talliinsa ampumahiihdosta takaisin siirtyvän Stina Nilssonin.
 
”En voi sanoa, että olisin iloinen näistä muutoksista, mutta ymmärrän, miksi ne on tehty. Olisi ollut mukavaa, jos kaikki miehet ja naiset olisivat voineet jatkaa tiimissämme. Joskus täytyy kuitenkin tehdä vaikeita päätöksiä. Itse haluaisin, että Karstein Johaug ja Torgeir Hovland olisivat vielä mukana porukassa. He olivat suuressa roolissa viime talvena ja mahdollistivat sen, että me kolme pystyimme menestymään viime kaudella. Kaikki hiihtäjät eivät voi voittaa kisoja, ja tarvitaan niitä urheilijoita, jotka tukevat toimintaa. Niitä, jotka puskevat treeneissä eteenpäin, heittävät huulta ruokapöydässä ja auttavat kisoissa, jos on tarpeen. Ammattiurheilu ei ole kuitenkaan mitään ’jokamiesoikeutta’ vaan erilaisia taloudellisia ratkaisuja on välillä tehtävä. Joukkueenjohtajamme päätyivät näihin muutoksiin, ja osalle porukasta lähtö oli varsin helppoa, sillä heidän sopimuksensa umpeutuivat ja heidän suoritustasonsa ei ollut ihan sitä mitä toivottiin. Toisille taas lähtö on voinut olla haastavampaa, mutta tämä on osa urheilua.”
 
Miesten puolella Team Ragde Charge vei kokonaiskilpailun palkintopallisijat, mutta oliko joukkuetoverien loistava menestys yllätys kokeneelle hiihtäjälle?
 
”Ennen kauden alkua tiesin, että Kasper pystyy voittamaan kisoja, mutta yllätyin hieman siitä, että hän oli niin dominoiva alkukaudesta. Hän oli alkukaudesta kuin Emil Persson edellisenä vuonna voittaen kaikki kisat. Johan puolestaan on aina ollut kärjen tuntumassa lähes jokaisessa kisassa ja treenisessiossa, joten tiesin hänen olevan kunnossa. Hän ei ole välttämättä porukan nopein hiihtäjä, joten hän ei voita niin usein. Minulle ei ollut mikään suuri yllätys, että molemmat hiihtäjät pärjäsivät niin hyvin viime kaudella. Toki meidän menestyksemme viime talvena oli miellyttävä yllätys, koska koskaan ei voi etukäteen ennustaa, miten kisakaudella käy. Pelissä on kuitenkin niin monta eri tekijää suksista päivän kuntoon.”
 
Miten sitten tiimiin jääneen kovan kolmikon yhteistyö tulevissa kisoissa, ja onko joukkueella varsinaista kapteenia, koska kuka tahansa heistä voi voittaa kisoja?
 
”Meillä ei todellakaan ollut kapteenia joukkueessa tänä talvena, mutta jos olimme tilanteessa, kuten 3 Zinnen Ski-Marathonilla, jossa lopussa oli viisi hiihtäjä ja me kaikki kolme, Johan joutui tekemään työt ja ajamaan kiinni mahdolliset karkulaiset, koska minä ja Kasper olimme ne nopeammat hiihtäjät omaten paremman loppukirin. Sitten kun kausi jatkui, tilanne muuttui ja jokainen kilpaili itselleen. Toki pelasimme yhteen aina, kun se oli mahdollista. Tänä vuonna taktiikkamme ja yhteistyömme toimi todella hyvin. Nykyään vauhti on niin kovaa alusta asti, että jos on apuhiihtäjänä, täytyy olla todella kova kaveri. Olemme varsin rehellisiä toisillemme ennen kisaa, ja tunnustamme, jos tuntuu siltä, että vire ei ole riittävä voittoon asti. Hiihdossa ei onneksi ole kuin pyöräilyssä, jossa takana tulevien on niin paljon helpompi ottaa kiinni edellä meneviä. Siitä on pitkä aika, kun joku on voittanut kisan olematta välttämättä sen päivän vahvin, ja uskon, että näin tulee olemaan jatkossakin. Ehkä Johan voi olla päivän vahvin, mutta hän ei saa riittävää eroa takaa-ajajiin ja häviää loppukirissä, mutta yleisesti ottaen päivän vahvin hiihtäjä voittaa kisan huolimatta taktiikoista tai muista tekijöistä.”
 
Andreas kertoo, että he kyllä kommunikoivat kisan aikana ja tekevät ratkaisuja sen mukaan, mikä on kunkin tunne ja tilanne sillä hetkellä. Ennen kisaa he tekevät tietyn suunnitelman, mutta se aina elää tilanteen mukaisesti. He kaikki haluavat tietysti voittaa kisoja, mutta he ymmärtävät tiimityöskentelyn tärkeyden.
 
”Jos Emil Persson olisi ollut samalla tasolla kuin vuosi sitten, olisimme varmasti joutuneet miettimään erilaisia tiimitaktiikoita hänen päihittämiseksensä. Meidän koko tiimin olemassaolo perustuu kisojen voittamiseen. Meille ei sinänsä ole merkitystä muilla sijoilla, joten tähtäämme aina taktisesti voittoihin. Ensi vuonna nähdään sitten millä taktiikalla yritämme saada näitä tarvittavia voittoja,” Anders tiivistää haastattelun loppuun koko joukkueensa olemuksen.
 
Pystyykö Team Ragde Charge olemaan yhtä vahva miesten puolella kuin tänä vuonna jää tietysti nähtäväksi, mutta joukkueella on kolme kovinta tämän hetken miespuolista Ski Classics-hiihtäjää, joten tuskin vuoden aikana valtavia muutoksia tulee tapahtumaan. Tietysti, jos Emil Persson löytää kadonneen kuntonsa ja palaa viime vuoden tasolle, meille katsojille voi olla luvassa huikea titaanien taistelukausi ensi talvena.

Tämä artikkeli on aikaisemmin julkaistu sivustollamme kaksiosaisena ja nyt päivitettynä yhtenä kokonaisuutena. Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolta.

Nygaard viihtyy hyvin ihmisten kanssa ja on erittäin avoin persoona hiihtolatujen ulkopuolella. Kuva: Magnus Östh/Ski Classics