Toimituksellinen artikkeli – WS Sports Media

Elämää hydrologian ja Engadin La Diagonelan välissä – Jan Seibert ei ole koskaan jättänyt väliin yhtäkään kilpailua

Ensimmäisestä Engadin La Diagonelasta vuonna 2014 lähtien yksi hiihtäjä on aina ollut lähtöviivalla, Zürichin yliopiston hydrologian professori Jan Seibert. Hänelle kilpailusta on tullut jokaisen talven kiinnekohta – intohimon, perinteen ja kestävyyden yhdistelmä Sveitsin Engadinin laaksossa.

Lue myös: Engadin La Diagonale – alppihiihtoa parhaimmillaan

Peruutetusta kilpailusta uuteen perinteeseen

Seibertin La Diagonela -tarina alkoi sattumalta.

”Olin alun perin aikonut hiihtää Jizerskán Tšekissä, mutta se peruttiin. La Diagonela tuli tilalle, ja koska olin juuri muuttanut Sveitsiin enkä ollut koskaan käynyt Engadinissa, uusi kilpailu sopi täydellisesti perinteisen hiihdon rakkauteeni. Siitä lähtien minun on ollut pakko palata joka vuosi.”

Toisena vuonna hän toi mukanaan kolme ruotsalaista ystävää – mutta, kuten hän naurahtaa, ”sää oli niin raju, etteivät he koskaan palanneet.” Kolmanteen vuoteen mennessä ”aina mukana” -hiihtäjien joukko oli jo pienentynyt. Seibertille siitä tuli kunniakysymys, joten hän päätti, että ei jättäisi väliin yhtäkään kilpailua.

Kun tiede ja hiihto kohtaavat

Hydrologina lumi kuuluu Seibertin jokapäiväiseen tutkimukseen – mutta ladulla hän jättää tieteen taakseen:

”Rehellisesti sanottuna hiihto on hetki, jolloin voin kytkeä aivot pois päältä. Mutta onhan se totta, että lumi on keskeinen osa vesitutkimustani. Citizen Science -projektimme CrowdWaterilla on jopa virtuaalinen mittauspiste La Puntissa. Aina ohittaessani sen La Diagonelassa mietin, pitäisikö pysähtyä ja ottaa mittaus.”

Hänen henkilökohtainen perinteensä on majoittua joka vuosi Pontresinan nuorisohostellissa.

”Ensimmäisenä vuonna he valmistivat minulle aikaisen aamiaisen vain kilpailua varten. Nyt La Diagonelan henki alkaa jo aamiaisella.”

Unohtumattomia hetkiä

Seibert muistaa ensimmäisen kilpailun taianomaisena:

”Täydellinen lumi, upeat ladut, sininen taivas – ja onnistuin juuri ja juuri välttämään kierroksen saamisen. Maalissa, vain muutaman metrin päässä idoliltani Seraina Bonerilta, se oli unohtumatonta.”

Vuosien varrella tapahtuma on ammattimaistunut, mutta hänen mukaansa se on säilyttänyt tuttavallisen luonteensa. Hän on kokenut reittimuutokset, tasatyönnön nousun ja jopa erikoisen vuoden 2021, jolloin vain eliitit saivat kilpailla:

”En päässyt Engadiniin lumimyrskyjen ja junaperuutusten vuoksi, joten hiihdin 65 kilometriä kotilenkillä Bonstettenissa.”

Kipu ja ilo Zuozissa

Hänelle maali Zuozin historiallisessa kylässä kiteyttää kaiken:

”Nousu kylään tuntuu loputtoman pitkältä, mutta heti kun saavutat torin ja kuulee yleisön kannustuksen, kipu unohtuu. Sitten tulee pasta ja olut – se kuuluu palkintoon.”

Verrattuna Ruotsin Vasaloppetiin, jonka hän on hiihtänyt 23 kertaa, Seibert sanoo La Diagonelan tarjoavan jotain ainutlaatuista:

”La Diagonela on yksinkertaisesti kaunein kilpailu, jonka tiedän. Sen ansiosta löysin Engadinin – ja rakastuin siihen.”

Miksi skandinaavisten hiihtäjien kannattaa osallistua

Seibert näkee La Diagonelan täydellisenä yhdistelmänä urheilua ja alppikokemusta:

”Minulle tärkein tavoite joka vuosi on vain päästä maaliin Zuozissa. Kun se on tehty, loppukausi on pelkkää bonusta.”

Hänen neuvonsa pohjoismaisille hiihtäjille:

”Älkää jahdatko aikoja – nauttikaa maisemista, tunnelmasta ja ainutlaatuisesta yhdistelmästä haastetta ja palkintoa. Ja jos mahdollista, viettäkää muutama ylimääräinen päivä hiihtäen laaksossa. Se kannattaa.”

Katse kohti vuotta 2026

Seibert on jo päättänyt osallistua seuraavaan kilpailuun:

”Tavoitteeni vuodelle 2026 on sama kuin aina – päästä maaliin, tavalla tai toisella. La Diagonela ei ole minulle nopeudesta kiinni, vaan kokemuksesta, ihmisistä ja tunnelmasta.”

Lisätietoja: www.ladiagonela.ch