Maastohiihtäjä Vilma Nissinen ei lannistu, vaikka arvokilpailut jäävät väliin jo toisella kaudella peräkkäin.

–  Olen tyytyväinen, että pääsen viivalle ja pystyn hiihtämään tällaisia sijoja. Syksyllä näytti sille, ettei tästä talvesta tule yhtään mitään. Nyt taskussa on SM-mitali ja palkintokorokepaikka Suomen cupissa, hyväntuulinen Nissinen tuumi lauantaina Vantaalla.

Hän hiihti tammikuussa Tampereella pariviestin SM-pronssille Eveliina Piipon kanssa Vuokatti Ski Team Kainuun väreissä ja sijoittui lauantaina Suomen cupin kymmenen kilometrin kilpailussa toiseksi. Kainuun Hiihtoseuran Anni Alakoski kepitti Nissisen perinteisellä hiihtotavalla 12,6 sekunnilla ja kolmanneksi lykkineen Vantaan Hiihtoseuran Anni Kainulaisen 17,7 sekunnilla.

–  Aika pahalta tuntui, eikä ollut herkkua. Olin alkuviikon flunssassa ja pääsin tekemään kolme harjoitusta, Nissinen tuumi.

Yöllä satanut lumi hidasti menoa, vaikka keli kääntyikin lopulta aurinkoiseksi.

–  Taisi olla yli puolen tunnin kymppi. Hiihto ei tuntunut vauhdikkaalta ja mietin, tuleeko tästä mitään. Ei tainnut muillakaan olla sen liukkaampaa. Tosi nätti keli tuli siihen verrattuna, mitä etelässä on ollut, loppuajan 30.59,4 lykkinyt Nissinen sanoi.

Käsi murtui hankalaan aikaan

Vantaalla vallinneen sään lisäksi Nissisen kausikin on kääntymässä aurinkoiseksi, ja tässä vaiheessa pikkuflunssat eivät masenna.

Jo toisen kerran peräkkäin kausi on ollut iso pettymys kansainvälisesti, kun arvokilpailut jäävät väliin.

Vuosi sitten sairastelut pilasivat mahdollisuudet antaa olympianäyttöjä, eikä kisapaikkaa tullut. Elokuussa Nissisen veneluu murtui, kun hän kaatui rullasuksilla. Käsivamma kampitti tavoitteet MM-kilpailuihin pääsemisestä, koska näyttöjen antaminen Planicaan oli jäämässä muutamiin kilpailuihin.

–  Se vaivasi neljä kuukautta. Käsi oli kymmenen viikkoa kipsissä. Siihen kuntoutukset päälle, Nissinen palasi loppukesän ja syksyn murheellisiin tunnelmiin.

Hän palasi kilpaladuille joulukuussa eikä ole kilpaillut tällä kaudella maailmancupissa.

–  Tavoite on kevään kilpailuissa, että saisin huippukunnon esiin maalis-huhtikuussa, 25-vuotias urheilija jutteli ja silmäili esimerkiksi kevään SM-hiihtojen suuntaan.

”Ihan stadilainen”

Etelän kelit ovat tulleet tutuiksi Nissiselle, koska hän muutti täksi kaudeksi Kainuun lumilta pääkaupunkiseudulle.

–  Olen nykyään ihan stadilainen, heinolaislähtöinen Nissinen virnisti.

–  Treenaan Vantaalla ja Espoossa.

Kainuussa asuessa oli lumitakuu, mutta pääkaupunkiseudulla ei.

–  Tiedossa oli, että täällä kelit voivat olla ihan mitä vain, mutta olosuhteet ovat olleet hyvät. Täällä osataan pitää tykkilumiladut hyvässä kunnossa, Nissinen kehui pääkaupunkiseudun hiihtolatuja.

–  Varauduin kyllä siihen, että pohjoisessa joutuu leireilemään, mutta pääkaupunkiseudulla olen harjoitellut pääosin ja päässyt tällaiseen kuntoon.

”Elämä on hyvällä mallilla”

Nissinen hiihti kaksi vuotta sitten Oberstdorfin MM-kilpailuissa 22. ja 29. sijan, jotka lupailivat hyvää tulevaan. Nyt kaksi arvokisakautta on mennyt pilalle kansainvälisten kilpailujen suhteen.

Seuraavaksi edessä on arvokisaton kausi. Kuinka kauan jaksat yrittää?

–  Jos olen tehnyt töitä 15 vuotta hiihdon eteen, en ole valmis luovuttamaan siihen, että käsi murtuu. Osasta ongelmia voin katsoa peiliin, Nissinen vastasi ja viittasi aikanaan vaivanneeseen ylikuormitukseen.

–  Tavoite on vuoteen 2026. En ole valmis luovuttamaan sen suhteen, hän mainitsi Italiassa järjestettävät olympialaiset.

Nissinen on panostanut elämään myös latujen ulkopuolella.

–  Valmistun keväällä tradenomiksi, joten ei ole hätää. Elämä on hyvällä mallilla. Loukkaantumisen jälkeen urheilu on maistunut paremmin, ja ehkä se tuli jopa hyvään saumaan, kun sain ladattua akkuja.

–  Se ei lohduta, että itkee kotona. Parasta on se, että nousee ylös ja tekee, mitä sinä päivänä pystyy tekemään. Ihan sama mitä elämässä tekee, tulee vastoinkäymisiä. Siihen nähden käsimurtuma on aika pientä. Minulla ei ole ollut vakavia terveysongelmia, Nissinen muistutti.