Imatran Urheilijoiden Ville Ahonen nousi keväällä uutena nimenä A-maajoukkueeseen. 27-vuotias teekkari hiihti talven aikana neljä kertaa maailmancupin pisteille.

Ahonen sai alkutalven hyvien hiihtojen myötä paikan Tour de Skille ja osoitti olevansa valinnan arvoinen hiihtämällä Oberstdorfin sprintissä sijalle 16. Maailmancupin pisteitä tuli vielä Lahden 15 kilometriltä (22:s), Holmenkollenin 50 kilometriltä (22:s) ja Falunin sprintistä (24:s). Ounasvaaran SM-hiihdoista irtosi IU:n viestimitalin lisäksi 50 kilometrin pronssia Iivo Niskasen ja Ristomatti Hakolan takana.

Ahonen nostaa tuntemuksien puolesta kauden parhaaksi hiihdokseen Otepään Skandinavia Cupin 30 kilometrin perinteisen kilpailun, jossa heltisi viides sija.

– Kuntohuippu ajoittui Otepään Skandinavia Cupin ja Lahden maailmancupin aikoihin. Jos pitäisi yksi kilpailu nimetä tunteen ja tuloksenkin puolesta, niin se olisi Otepään 30 kilometriä.

Entä Holmenkollenin kuninkuusmatka?

– Tuloksellisesti se oli tosi hyvä. 50 kilometriä on vähän eri matka. Kyllä se ainakin top-vitoseen menee tuntemuksien puolesta.

Miltä valinta A-maajoukkueeseen tuntuu?

– Ihan hyvä fiilis. Viime kausi meni sen verran hyvin, että osasin jo tätä odottaa. Lähdetään tekemään entistä enemmän hommia, jotta tulisi vieläkin tason nosto.

Maajoukkueleirit rytmittävät harjoittelua

Miten A-maajoukkuepaikka paikka tulee muuttamaan harjoittelua?

– Varmaan rytmitys tulee selkeämmin ulkopuolelta liiton leirien myötä. Oma harjoittelu täytyy muokata niiden mukaan. Aikaisemmin olen pystynyt tekemään sillä rytmillä, kuin haluan. Uusi rytmitys ei ole huono asia, vaan se tuo uutta ärsykettä. Se on se mitä kaivataan, jotta kehitystä tulee.

Maajoukkue leireilee harjoituskauden aikana kaksi kertaa korkealla. Ahonen ei ole korkealla ollut kahteen vuoteen.

– Ennen koronaa oli tapana olla kesällä veljen kanssa pari-kolme viikkoa korkealla. Lukumäärällisesti olen käynyt hyvin vähän korkealla. Kokemukset ovat olleet hyviä, mutta ei voi sanoa, että olisin siihen tottunut.

Maajoukkueen takana tulevat urheilijat joutuvat antamaan useimmiten tasoitusta talouteen ja kalustoon liittyvissä kysymyksissä. Maajoukkuepaikka avaa portteja tälläkin rintamalla.

– Kyllähän paras käyntikortti on hiihtomenestys ja sen tuoma näkyvyys. Varmasti maajoukkuestatuksin auttaa aika paljon yhteistyöneuvotteluissa – ja on kyllä jo auttanutkin. Se (maajoukkuepaikka) on tervetullut asia sitäkin silmällä pitäen. Pystyy muuttamaan tekemistä entistäkin ammattimaisemmaksi.

Atomicilla hiihtävä Ahonen sanoo, että kalusto kehittyy hiihtäjän mukana ja apuja on varmasti luvassa lisää.

– Varmasti testaaminen on maajoukkueessa ammattimaisempaa ja siihen saa leireillä apuja. Suomen huolto on varmasti aivan maailman parhaita. Kalustopuolellakin tulokset puhuvat ensin. Ei maajoukkuepaikkaa olisi tullut ilman hyviä hiihtoja ja kalustopuoli on jo lähtenyt paranemaan.

Ahonen on hiihtänyt tuloksellisesti parhaat kisansa perinteisellä. Keskitytkö jatkossa entistä enemmän perinteiseen vai onko ajatus vahvistaa ennemmin vapaata?

– Tiedostan, että jos haluaa joskus oikeasti pärjätä, se tapahtuu todennäköisesti perinteisellä. Vapaa ei ole kuitenkaan niin huono, että sitä kannattaisi hylätä. Se on hyvä monipuolisen harjoittelunkin kannalta. Ja kyllä vapaan sprintti kiinnostaa ehdottomasti. Harjoittelen molempia sillä mielellä, että kehittyisin.

Opintojen ja urheilun yhdistämisestä

Ahonen asuu Espoossa ja opiskelee Otaniemessä. Ahonen on onnistunut toistaiseksi yhdistämään opiskelun ja harjoittelun erinomaisesti, mutta tahtia on jatkossa höllättävä.

– Olen opiskellut neljä vuotta normaalissa tahdissa. Jos olisin täysipäiväinen opiskelija, valmistuisin 5,5 vuodessa. Nyt keväällä oli sen verran reissuja, että homma meni jo aika hankalaksi opiskelun kannalta. Sain kyllä opintopisteitä hyvin kasaan, mutta opiskeluakaan ei kannata tehdä, jos siitä ei mitään tartu. Ensi vuodelle pitää pudottaa opiskelumäärää aika paljon. Se on ainakin varmaa, että diplomityötä ei pysty tekemään hiihtouran kanssa päällekkäin. Lopullinen valmistuminen tapahtuu vasta uran jälkeen.

Ahonen aloitti harjoituskauden monen muun hiihtäjän tapaan toukokuun alussa.

– Vähän voimapainotusta tähän alkuun, mutta ei niin paljon kuin aikaisempina vuosina. Aika perusharjoittelua. Ei vielä juurikaan tehoharjoituksia, kuvaa Ahonen harjoituskauden alkuaan.