Teemu Pasanen siirtää maastohiihdon päävalmentajan vastuun ruotsalaiselle konkarille tämän kauden jälkeen. Pasasen uralle mahtuu menestyksiä, kuten kuvan Iivo Niskasen ja Lauri Vuorisen arvoskisamitalit, mutta palkitsevinta on ollut nuorten urheilijoiden kehitys.

Pekingin vuoden 2022 olympialaisten kuuden mitalin saalis on Teemu Pasasen päävalmentajauran tuloksellinen kohokohta ainakin Milano-Cortinan kisoihin saakka. Päävalmentaja juhli neljä vuotta sitten suomalaisten maastohiihtäjien onnistumisia muiden mukana, mutta hän ei ole kokenut mestaruuksia eikä mitaleita työnsä antoisimmiksi hetkiksi.

– Kisamenestys on sellaista, että siitä nautitaan ehkä kymmenen minuuttia. Sen jälkeen pitää jo ruveta keskittymään seuraavaan kisaan, eikä seuraavassa välttämättä taas onnistuta. Sitten jo mietitään, mikä meni vikaan, Pasanen kuvaa päävalmentajan näkökulmaa kilpailutuloksiin.

Mielihyvä urheilijan kehityksestä on kestävämpää. Siitä voi iloita jopa vuosia.

– Hienoimpia ovat hetket, kun harjoituksissa näkee, miten urheilija kehittyy ja nostaa tasoaan lähemmäksi maailman kärkeä. Ne ovat valmentajalle isoja onnistumisen hetkiä, Pasanen jatkaa.

Kokeneempien urheilijoiden täysosumat arvokisoissa ovat samalla ison tiimin työn tuloksia. Päävalmentaja korostaa niissä ajoitusta ja yhteistyötä.

– Niissä on hienoa juuri se, että onnistutaan juuri kauden tärkeimmässä tilanteessa ja saadaan tulosta, Pasanen vahvistaa.

– Eikä maastohiihdossa varmasti kukaan pärjää yksin. Tässä lajissa tarvitaan väkisellä iso tiimi monen alan ihmisiä ja sen kokonaisuuden pitää toimia todella hyvin. Huipputulos edellyttää, että kaikki osa-alueet ovat kunnossa.

Lue myös: Perttu Hyvärinen heittää pyyhkeen kehään

Hyvä kierre

Pekingin kisojen mitalisaalis vahvistaa päävalmentajan puheet.

– Joka kisoissa on saatu jonkinlainen mitali, mutta Pekingissä tuli todella hyvä onnistuminen, Pasanen muistelee Milano-Cortinan olympialaisten viimeistelyleirillä Toblachissa. 

– Tunsimme kisojen erikoisolosuhteet, valmistauduimme huolella ja onnistuimme todella tarkasti. Oli vielä se korona-aika.

Tuloksessa kertautui koko joukkueen panos. Aivan kuin urheilijat, valmentajat, välinehuoltajat, fysioterapeutit ja lääkärit olisivat jotenkin tiristäneet jopa korona-ajan rajoituksista kilpailuetua.

– Kisat lähtivät myös heti hyvälle kierteelle. Kaikki toimi, ja tuli menestystä.

Siinä tilanteessa kenenkään ei tarvinnut erikseen pumpata porukkaan yhteishenkeä.

– Se syntyy mielestäni muutenkin parhaiten ja luonnollisesti juuri siitä toiminnasta, kun kaikki näkevät, että jokainen hoitaa asiansa mahdollisimman hyvin, ja tulee sen päälle vielä onnistumisia, Pasanen sanoo.

– Silloin se henki ei tunnu millään tavalla päälleliimatulta.

Tutulla sapluunalla

Pasanen aloitti 20 vuotta sitten maajoukkuetehtävät nuorten ryhmissä. Sen jälkeen häntä nosteltiin porras portaalta suurempaan vastuuseen.

Nyt Pasanen, 52, johtaa maajoukkueen näillä näkymin viimeistä kertaa arvokisoihin. Ruotsalainen Joakim Abrahamsson perii kauden jälkeen päävalmentajan vastuut.

Pasanen tunsi viime kesänä, että hänen on aika väistyä, ja päätös vahvistui syksyn aikana. Toistakymmentä vuotta miesten maajoukkueen vastuuvalmentajana ja jopa 250 matkapäivää vuosittain on riittävä annos huippu-urheilua.

Milano-Cortinan kisoihin Pasanen keskittyy vielä kuten ennenkin.

– Ihan normaalisti. Yritämme valmistautua mahdollisimman hyvin ja saada mahdollisimman hyviä tuloksia, Pasanen vakuuttaa eikä ainakaan paljasta, että tilanteeseen liittyisi mitään erityisiä tunteita.

Samalla Pasanen nauttii maajoukkueurakkansa viimeisistä kilometreistä.

– On kunnia-asia ja hienoa, että on saanut olla huippu-urheilun ja huippu-urheilijoiden kanssa tekemisissä lajin absoluuttisella huipulla, Pasanen korostaa.

Massat suksille

Jatkosuunnitelmistaan Pasanen päättää myöhemmin.

– Täytyy ruveta vähän miettimään, mutta en minä urheilun parista ole mihinkään jäämässä. Olen varmasti jollakin tavalla mukana, mutta siitä haluan pois, että pitää olla 250 vuorokautta vuodessa reissussa.

Mahtaako se olla jonkinlainen vinkki jatkosta, että maastohiihdon harrastajamäärät ovat Pasasen suurin huoli.

– Kilpahiihtäjien määrä Suomessa vähenee, ja nuorista harva panostaa siihen, että nousisi aikuisissa kansainväliselle tasolle, Pasanen harmittelee.

– Pitää kehittää seurojen toimintaa ja työtä ruohonjuuritasolla niin, että hiihto säilyy kiinnostavana lajina.

Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolta.

Teksti: Pasi Rein (STT Urheilu)/Teemu Virtanen