Suomen hiihtojoukkueen olympiamatkan saattoi todeta onnistuneeksi jo ennen Pekingin olympialaisten päätösmatkoja. Hiihtäjillä on kisoista viisi mitalia ennen viimeistä hiihtolajia, naisten sunnuntaina hiihdettävää 30 kilometrin kilpailua.

Perttu Hyvärisen 19. ja Remi Lindholmin 28. sijaan kisat päättäneet mieshiihtäjät onnistuivat kokonaisuudessaan hyvällä prosentilla. Iivo Niskanen otti henkilökohtaisilta matkoilta kullan ja pronssin sekä pariviestistä Joni Mäen kanssa hopean.

Mäki oli lisäksi neljäs sprintissä. Hyvärinen hiihti uransa parhaan arvokisat, ja Lindholm avasi arvokisauransa lupaavasti.

Pettymyksiksi jäivät viestijoukkueen hiipuminen kuudenneksi, Lauri Vuorisen epäonnekas sauvarikko sprintissä sekä vastoinkäymiset, jotka pakottivat Ristomatti Hakolan kisoihin keskenkuntoisena.

Päävalmentaja Teemu Pasanen pettyi pahimmin viestitulokseen.

–  Miehet odottivat siitä niin paljon, Pasanen totesi.

–  Mitalin tavoittelu on ollut yhteinen projekti jo useamman vuoden. Viestistä todella halutaan mitali, mutta se vaan kiertää meitä, vaikka olemme olleet monta kertaa lähellä. Se on silti tavoite, joka hitsaa joukkuetta yhteen. Sitä mitalia yritetään taas ensi vuonna (Planican MM-kisoissa).

Kolme tulostekijää

Pasanen luetteli kolme tekijää, joiden ansiosta Suomen hiihtojoukkue onnistui Pekingin kisoissa korkealla prosentilla.

–  Täällä oli olosuhteet, joissa erot korostuivat, Pasanen huomautti.

–  Meillä on ollut hyvin pitkään tiedossa, millaista täällä on ja olimme valmistautuneet siihen. Kesäharjoittelu oli suunniteltu juuri näihin olosuhteisiin. Oli korkeanpaikan harjoittelua, mutta harjoittelu oli muutenkin suunniteltu näihin vaatimuksiin.

Toinen tärkeä tekijä oli viimeistely.

–  Osa oli korkeanpaikan leirillä Seiser Almissa ja osa pysyi matalalla, tuli tänne ja sopeutui korkeuteen kisapaikalla. Tämä kisoihin valmistautumisen viimeinen vaihe onnistui kokonaisuudessaan hyvin, Pasanen jatkoi.

Suomen miesjoukkue onnistui myös välttämään koronatartunnat. Muutenkin vain Hakola kärsi sairastelusta viime viikkoina ennen kisoja.

–  Myös se oli tärkeä tekijä, Pasanen totesi.

Suunnittelu ja yksilöllisyys

Kausi opetti ainakin ennakkosuunnittelun ja yksilöllisyyden merkityksen.

–  Olympiatulos osoitti, että kisoihin kannattaa valmistautua huolella. Siihen liittyy myös huoltopuoli, Pasanen pohdiskeli.

–  Toiminnan täytyy myös olla yksilöllistä, vaikka hiihdossa mennään ja tehdään paljon joukkueena. Pitää löytää jokaiselle sopivat ratkaisut, koska urheilijat ovat yksilöinä erilaisia ja harjoituksellisesti eri tilanteissa.

Miesten maajoukkueen runko on iältään kolmekymppistä. Mäki ja Vuorinen ovat hieman nuorempia ja Lindholm selkeästi nuorempaa sukupolvea.

–  Ainakin osa tästä ryhmästä on varmasti mukana vielä neljän vuoden päästä, mutta mukaan pitää saada nuoria, Pasanen myönsi.

–  Ja miesten puolella on uusia nimiä tulossa, sekä sprinttereitä että normaalimatkojen miehiä.

Esimerkkinä Pasanen mainitsi sprintteri Niilo Moilasen ja kiitteli tätä varsinkin vapaan hiihtotavan kehityksestä.

Norja niiasi Zhangjiakoussa

Norjan joukkue matkusti kisoihin tavoitteena jättipotti, mutta kisojen hiihtotsaariksi nousi Aleksandr Bolshunov kolmen kultamitalin, hopean ja pronssin saaliilla.

Norjan Johannes Hösflot Kläbo nappasi kisoista kaksi kultaa, hopean ja pronssin ja Iivo Niskanen mitalien värisuoran.

Venäjä oli kokonaisuudessaan yhtä vahva kuin alkukauden maailmancupissa, mutta Norja ei ollut Zhangjiakoussa vahvimmillaan.

–  Koronatartunnat sotkivat varmasti Norjan suunnitelmia. Osittain kyse oli myös olosuhteista. Norjalaiset ovat parempia normaaleissa, tätä nopeammissa olosuhteissa, Pasanen arvioi.

–  Venäjälle hidas keli ja nämä reittiprofiilit sopivat erittäin hyvin.