SM-hiihdot ovat portti kohti kansainvälisiä kilpailuja. Hiihtäjän lisäksi suksen on oltava kunnossa. Maastohiihto.com yritti selvittää, minkälainen huoltorumba SM-hiihtojen kulisseissa pyörii ja kuinka paljon kansallisen tason hiihtäjä antaa kalustolla tasoitusta maajoukkuehiihtäjille.

SM-hiihtojen huoltoalueen vaikuttavin näky on Jämin Jänteen massiivinen huoltorekka, joka näki päivänsä valonsa reilu vuosi sitten ja josta Maastohiihto.com uutisoi ensimmäisenä. Jänteen yksi puuhamies Tuomo Hakola vakuuttaa, että seura on ollut tyytyväinen huoltorekkaan, vaikka investointi oli iso.

 – Jos uudelleen pitäisi tehdä, niin tehtäisiin edelleen. Kyllä kaikki urheilijat ovat olleet tyytyväisiä, että heidän eteensä tehdään näin paljon. Jos ajatellaan suurta yleisöä, niin kyllä tämä on tuonut hiihtoon formulameininkiä. Voitelijoista taas näkee he vähän kuin pätevät saadessaan olla näissä tiloissa, kehuu Hakola.

 – Erittäin tyytyväisiä ollaan!

Jänne on hiljan päivittänyt rekkansa lämmitysjärjestelmää sähkökäyttöisestä ilmalämpöpumpusta biodieselillä toimivaan Webastoon.

 – Ajatus oli, että ollaan pienen pieneltä osaltamme ilmastotalkoissa mukana. Aiemmin lämpö tuli suoraan rekan yläosaan ja meni harkoille. Nyt lämpö tulee alhaalta ja lämmittää paremmalla hyötysuhteella. 40 litran tankilla lämmittää 150 tuntia eli koko kauden. Lisäksi ilman vaihtuvuuteen on tehty parannuksia.

Jänteen rekassa operoi maajoukkueen huoltopäällikkö Mika Venäläisen johdolla muutaman hengen porukka, joka tuottaa sukset Jämin Jänteen ja Puijon Hiihtoseuran hiihtäjille sekä muutamalla muulle näiden seurojen ulkopuoliselle urheilijalle. Rekan pienempi vaunuosa on vuokrattu Rexille. Kokonaisuudessaan rekassa operoi 10 suksihuoltajaa, joiden palveluja hyödyntävät kymmenet urheilijat.

Jänteen lisäksi Team Skiersillä ja FSS:llä on omat pienemmät kuorma-autoratkaisunsa suksihuoltoon.

SM-kisojen järjestäjä Tampereen Pyrintö on järjestänyt työmaakopin 12 eri toimijan huoltotilaksi. Näistä kahdeksan on Hiihtoliiton poolikumppaneita eli suksi- tai voidemerkkejä. Seuroista huoltokopin ovat vuokranneet Pyrintö, Hämeenlinnan Hiihtoseura, Vantaan Hiihtoseura sekä Kankaantaan Kisa.

Venäläinen ei usko suuriin kalustoeroihin

Maajoukkueen huoltopäällikkö Mika Venäläinen kertoo, että maajoukkuehiihtäjien alla ei SM-hiihdoissa nähdä välttämättä heidän parasta kalustoaan.

– Kyllä osa jättää parhaita sinne rekkaan. Ollaan kuitenkin Skandinaviassa ja kelit ovat vähän erilaisia, joten iso osa kalustoa ei ole täällä. Mutta sanotaan, että osalla on parasta kalustoa täällä ja osalla ei.

Maajoukkueurheilijoille annettiin ohje, että SM-hiihtoihin sopii tuoda pussillinen suksia, jolloin kaikkien kalusto mahtui Suomeen tulleeseen isoon pakettiautoon. Itse rekka odottaa Keski-Euroopassa tulevia kilpailuja.

Venäläinen ei usko, että kansallisen tason hiihtäjän antavan SM-hiihdoissa paljokaan kalustotasoitusta maajoukkuehiihtäjille.

– Ei näissä olosuhteissa. Kuitenkin se suurin virhe tulee yleensä kalustovalinnassa ja se saattaa tulla yhtä lailla maajoukkuehiihtäjälle. Veikkaisin, että kellä sitä ihan parasta kalustoa ei ole, niin aika saman tyylisiä ne sukset kuitenkin ovat maajoukkuehiihtäjien suksiin verrattuna. Kyllä isommat suksifirmat pystyvät tuottamaan aika lähelle samanlaista suksiparia kuin huipuillakin.

Entä huolto? Moni tuotemerkki ja seura tarjoaa täällä suksihuoltoa, mutta onko se kaikkien hiihtäjien saavutettavissa?

– Ei välttämättä ole. On siinä kieltämättä jokin nokkimisjärjestys.

Venäläinen kertoo, että heidän rutinoitunut porukka ei välttämättä laita samalla tavalla kaikkea peliin kuin kansainvälisissä kilpailuissa ja uskoo heidän tekevän asioita yksinkertaisemmin kuin monet huollossa mukana olevat isät ja äidit.

Lauantain 10 kilometrin kilpailut päästään hiihtämään viiden kilometrin reitillä, josta 2,5 kilometriä on tykkilunta ja toisen puoli luonnonlunta. Venäläinen ei usko, että tämän näyttelevän juuri minkäänlaista roolia huollossa.

 – Sama se on maailmalla monessa paikassa. Hyvin erilaisia olosuhteita saattaa sattua sprinttiladullekin. Toki se tässä jakaantuu karummin. Ehkä jotain kompromissejä joutuu tekemään.

Poolifirmat tarjoavat palveluaan rahaa vastaan

Poolifirmoista haastatteluun osui Rossignolin tallitoiminnasta vastaava Jarkko Siltakorpi, joka kertoo, että ovet ovat avoinna kaikille. Myös niille, joiden alta löytyy kilpailevan suksimerkin sukset.

– Meillä on paljon sellaisia urheilijoita, joilla on monen merkkisiä suksia ja olemme sanoneet, että ei meitä haittaa, jos et tänään hiihdä ”Rossarilla.”

Poolifirmoilla on yhteinen konsensus, että kaikilta urheilijoilta peritään huollosta maksu.

 – Mielestäni on kohtuullista ottaa palvelusta pieni korvaus. Loppujen lopuksi kilpailijat säästävät siinä rahaa, että saavat kuviot ja voitelut vimpan päälle. Lisäksi pertsalla saa samalla rahalla 2-3 paria testiin.

Erityispalvelua Rossignolin tallihiihtäjät saavat kaluston valinnassa.

 – Jeesaamme siinä vain omia urheilijoita, jos he haluavat. Se on bonus. Lisäksi meillä on tallin omia suksia. Jos urheilija epäilee, että häneltä ei löydy tähän keliin omaa kalustoa, niin meiltä löytyy aina testiin jotain.

Siltakorpi kertoo, että vaikka huollosta ei peritä maksua, niin taloudellista voittoa viikonlopusta ei tule.

– Voiteet, koppivuokra, majoitus neljälle ja kilometrikorvaukset. Enemmän tämä on kaikille imagokysymys. Jos täällä ei olisi mukana, olisi se huono viesti. Jos urheilijat luottaa meidän välineisiin, niin pitäähän meidän tarjota jotain apua.

Siltakorpi ei uskalla antaa arvioita paljonko SM-hiihdoissa esimerkiksi sijoille 50-60 sijoittuva hiihtäjä antaa kalustossa ja huollossa tasoitusta.

 – Jos pitkässä juoksussa ajattelee hommaa, niin kyllä tarjolla olevia palveja kannattaa hyödyntää. Jos laittaisit itse sukset, hommaat kuvioterät, voiteet, välineet ja sinun pitää tulla ajoissa itse testaamaan. Kuinka paljon rahaa ja aikaa palaa, jos testaat useamman voiteen. Uskon, että osumaprosentti on aika paljon isompi, jos käyttää ostopalveluja.

Siltakorpi korostaa myös energian ja hermojen säästämistä. Urheilija voi keskittyä vain itse suoritukseen.

Lopullista vastausta maajoukkuehiihtäjien ja kansallisen tason hiihtäjien kalustoeroon ei saatu.

Eräs maajoukkuehiihtäjä arvioi epävirallisesti eron olevan ”aika iso.”