Matias Strandvall on harvoja suomalaishiihtäjiä, jotka oman huippu-urheilijan uransa lopetettuaan ovat jatkaneet lajissa valmentajina.

Millainen valmentaja Strandvallista on neljässä vuodessa jalostunut, mitä hän ajattelee valmentamisesta ja mitä hän erityisesti toivoo? Muun muassa niistä Maastohiihto.com jutteli hänen kanssaan.

– Meillä kolmella valmentajalla on yleensä sama vastaus urheilijoiden esittämiin kysymyksiin, toteaa Matias Strandvall kertoessaan Milano Cortina-ryhmän, eli hiihdon B- ja U23-maajoukkueiden toiminnasta.

Ryhmän muut kaksi valmentajaa ovat Glenn Lindholm ja Esko Paavola. Strandvall tietää tämän samanmielisyyden osaltaan luovan ryhmään rauhallista oloa. Kolmikon yhteistyö, samanlaiset arvot ja vahva yhteinen pyrkimys urheilijoiden ominaisuuksien jalostamiseen on hänelle mieleen. 

Matias Strandvall jätti kilpaladut keväällä 2018 pitkän maajoukkueuran jälkeen ja etenkin sprinttitykkinä kansainvälisesti kunnostautunut hiihtäjä löysi lähes välittömästi itsensä valmennuksen parista. Päätyönään FSS:n ja Vöyrin urheilulukion hiihtovalmentajana toimiva Strandvall on kiinnittänyt erityistä huomiota urheilijoiden ja valmentajan kommunikointiin.

– Kaiken kommunikoinnin perustana täytyy olla rehellisyys. Kauden aikana tulee aina eteen tilanteita, jotka sisältävät paljon tunteita, laidasta laitaan. Kaikkea täytyy uskaltaa käsitellä mahdollisimman järkevällä tavalla. Urheilijana haluaa niin valtavan paljon, että itse ei aina ilman tukea näe tilanteitaan. 

Kilpailuvietti on toki Strandvallin mielestä tärkein ominaisuus joka urheilijalla voi olla. Sitä hänellä itselläänkin todella oli, joten hän tietää mistä puhuu. Vahvan kilpailuvietin omaava urheilija on hänen mielestään yleensä haasteellisin valmentajalle. 

– On samalla hyvin tärkeää, että sitä viettiä ei lähdetä heikentämään. Kilpailuviettiä ei missään nimessä saa päästää tylsistymään, painottaa Strandvall.

Hän pitää omaa isäänsä Christeriä sinä taustavoimana, joka parhaiten osasi lukea ja rauhoittaa joskus kiehuvaa Matiasta urheilun kiihkeissä tilanteissa. Unohtamatta urheilijansa todella hyvin tuntenutta valmentajaa Roland Villföriä sekä Matiaksen vaimoa Jaanaa, joka osasi pitää miehensä huippu-urheilun tasapainossa muiden elämän realiteettien kanssa. 

”Nopeus on yhtä kuin kestävyys kertaa voima kertaa tekniikka!”

Valmentajana Matias Strandvall sanoo tajunneensa yhä paremmin, että maastohiihdon kaikki lajit perustuvat kestävyyteen. Sprintterinä intohimoisesti uraansa omistautunut Strandvall käyttää mielenkiintoista yhtälöä kuvaamaan mitä nopeus on ja miten sitä rakennetaan: 

– Nopeus on yhtä kuin kestävyys kertaa voima kertaa tekniikka! Ja nimenomaan juuri kertaa eikä ynnä, hän korostaa. Osa-alueet, ominaisuudet, mahdollistavat toisiaan. 

Eri lajien valmentajina toimivat entiset huippu-urheilijat sanovat joskus, ettei urheilijana koskaan jännittänyt kuten valmentajan tehtävissä. Strandvallin kohdalla tilanne lienee päinvastainen. 

Vajaa kymmenkuntaa hiihtäjää tällä hetkellä henkilökohtaisesti valmentama Strandvall sanoo, ettei muista kertaakaan jännittäneensä valmentajana kuten aktiivivuosinaan kilpailuissa. Hän uskoo sen voivan olla urheilijoillekin suotuisa asia. Valmentajan tyyneys voi koko yhteisössä vahvistaa turvallisuuden tunnetta. 

Keskustelun kääntyessä suomalaiseen hiihtokulttuuriin Strandvall sanoo sen olevan sinänsä oikein hyvä, mutta… Niin, hiihtoa rakastetaan ja harrastetaan, mutta kilpailevia hiihtäjiä pitäisi tietenkin olla enemmän. Olemme taas Suomen koko urheilukulttuurin ongelman äärellä.

– Tiedetään, että urheilu muovaa vahvoja ihmisiä mutta yllättävän harva haluaa kilpailla. 

– Urheilijoiden arvostus ihmisten silmissä perustuu aivan liikaa vain tuoreimpiin saavutuksiin, tai niiden puuttumiseen. Valitettavan keskeinen elementti monen suomalaisurheilijan arkitodellisuudessa tämäkin.