Hän varmisti maastohiihdon maailmancupin viimeisessä kilpailussa normaalimatkojen cupin voiton ennen Yhdysvaltain Jessie Digginsiä.

Cupin kokonaiskilpailussa Niskanen oli kolmas, joten saldo oli sama kuin veli Iivo Niskasella viime kaudella.

–  Olen tosi onnellinen. Nyt saa huokaista helpotuksesta. Loppukausi nautiskellaan, Niskanen juhli saavutuksia.

Riemun näki myös Niskasen vapautuneesta olemuksesta. Hän oli esimerkiksi luopunut hengityssuojaimen käytöstä media-alueella.

Niskanen on saavuttanut arvokisoista kolme olympiahopea, olympiapronssin ja kaksi MM-pronssia. Hän laskee distanssicupin voiton niiden rinnalle.

–  Tämä on yksi uran hienoimmista saavutuksista ja edellytti sitä, että koko kausi menee hyvin. Myös arvokisamitalit ovat unohtumattomia kokemuksia, enkä tiedä, voiko näitä verrata toisiinsa, Niskanen kertoi.

Digginsistä ei ollut vastusta

Distanssicupin voitto ratkesi lopulta helposti. Niskanen pääsi sunnuntain kilpailuun 22 pisteen johdossa, eikä Digginsistä ollut vastusta. Niskanen oli 20 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähdössä viides ja Diggins vasta 22:s.

–  Jännitti kuitenkin etukäteen, että hiihdänkö hyvin, toimiiko väline ja saanko pidettyä Jessien takana, Niskanen kertoi.

–  Helpotti, kun kuulin Jessien pudonneen kärkiryhmästä.

Norjan Anne Kjersti Kalvå voitti kuuden hiihtäjän pitkään kiriin huipentuneen kilpailun ennen Ruotsin Jonna Sundlingia ja Saksan Katharina Hennigiä. Myös Ruotsin Ebba Andersson ennätti maaliin ennen Niskasta.

–  Aika hiljakseen hiihdettiin. Olisin toivonut kovempaa vauhtia, Niskanen kertoi.

Valmentajassa on vielä virtaa

Niskanen, 34, ei ole puhunut uransa lopettamisesta. Salpausselällä hän vahvisti, että hän jatkaa ainakin ensi kauden.

–  En vielä laita suksia naulaan. Tämä oli kokonaisuudessaan varmaan uran paras kausi ja ympärillä on hyvä tiimi, Niskanen kertoi.

Niskanen mainitsi tukijoukostaan erikseen valmentajapuolisonsa Juho Mikkosen.

–  Myös Juho on tehnyt hyvää työtä, joten olisi surku laittaa hänet jäähylle. Mennään kausi kerrallaan.

Trondheimin 2025 MM-kisat on maastohiihdon seuraava arvokilpailu. Vuotta myöhemmin Italian Cortinassa hiihdetään olympiamitaleista.

Lisäksi Lahti on hakenut vuoden 2029 kisoja, mutta sinne asti Niskasen ajatukset eivät ainakaan vielä yllä.

–  Olenko silloin jo yli viidenkymmenen? Niskanen nauroi ajatuksella mahdollisista kotikisoista.

Pärmäkoski piristyi Salpausselän päätöspäivänä

Kyllösen odotus palkittiin kymppisijalla

Koronasta Salpausselälle toipunut Krista Pärmäkoski hiihti maailmancupin viimeisessä kilpailussa kahdeksanneksi ja Anne Kyllönen kymmenenneksi. Pärmäkoskelle 20 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähdön tulos oli lähtökohtiin nähden hyvä, ja Kyllönen hiihti yhden kauden parhaista kilpaluistaan.

–  Ihan hyvä hiihto ja voittava suksi. Oli kiva hiihtää. Oli muutenkin parempi olo, kun sain nukuttua, lemmikkikoiraansa Salpausselällä surrut Pärmäkoski kertoi.

Pärmäkoski arveli viime vuonna, että hän saattaa hiihtää nyt uransa viimeistä kautta. Vielä hän ei ole valmis tekemään päätöstä.

–  En tiedä itsekään, Pärmäkoski vakuutti.

Pärmäkosken kausi jatkuu Inarin SM-kilpailuissa ja pitkän matkan Lapponia-kilpailussa.

–  37 kilometriä on tähän saakka pisin kilpailumatkani, Pärmäkoski muistutti.

Kolmiosaisen Lapponian kaikki osuudet ovat sitä pidempiä.

Kyllönen oli silminnähden iloinen kymmenennestä sijasta.

–  Olen aika pitkään odottanut tätä. On jo pitkään tuntunut, että pitäisi pystyä parempaan, Kyllönen naurahti.

–  Olen tyytyväinen hiihtoon, vauhdinjakoon ja loppukiriin, mutta vähän jäin sillä tavalla takajoukkoon, että hiihtoon tuli sellaista jojo-ilmiötä.

Kyllönen vahvisti jo lauantaina, että ura jatkuu varmasti ainakin ensi kauden.