Maastohiihto on ollut vuosisatojen ajan tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja liikuntaperinnettä, mutta lajin tulevaisuus kohtaa monia haasteita. Ilmastonmuutoksen tuomat muutokset talviolosuhteisiin, välineiden korkeat hinnat, nuorten hiipuva kiinnostus ja kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) kiistanalaiset päätökset asettavat lajin kehityksen vaakalaudalle ja norjalaisten hiihtäjien ylivoima kilpahiihdossa latistaa lajin mielenkiintoa. Tässä artikkelissa tarkastellaan maastohiihdon tulevaisuutta ja pohditaan, mitä voidaan tehdä, jotta hiihto säilyisi osana suomalaista identiteettiä ja liikuntakulttuuria sekä säilyisi kansainvälisesti toimivana ja mielenkiintoisena urheilulajina ylenpalttisen tarjonnan keskellä. Tämä artikkeli on aikaisemmin julkaistu vain jäsenille, mutta nyt se on avoin kaikille lukijoillemme.

Maastohiihdon tulevaisuus on täynnä haasteita, mutta myös mahdollisuuksia, jos toimenpiteisiin ryhdytään yksissä tuumin. Maastohiihto on monelle suomalaiselle rakas laji, ja harrastajamäärät ovat yhä korkealla. Korona-aika jopa toi lajille uusia harrastajia, koska ulkoilmassa liikkuminen, ja täten juuri hiihto, oli mahdollista rajoituksista huolimatta. Lajin tulevaisuus ei kuitenkaan ole välttämättä ruusuilla tanssimista harrastajille, kilpahiihtäjille, nuorille ja alan parissa töitä tekeville. Kukaan ei pysty suoraan kertomaan, mikä on maastohiihdon tulevaisuus, mutta yhteen hiileen puhaltamista varmasti tarvitaan, jotta laji säilyy hengissä.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja keinolumen merkitys

Ilmastonmuutos uhkaa perinteisiä talvilajeja, ja maastohiihto on yksi suurimmista kärsijöistä. Lumettomat ja leudot talvet lyhentävät hiihtokautta, erityisesti eteläisessä Suomessa, mikä tekee hiihtoharrastuksesta vaikeammin saavutettavan. Keinotekoisen lumen käyttö ja tykkilumiladut ovat kuitenkin merkittävä apu tässä tilanteessa.

Eri puolilla Suomea on kehitetty tykkilumilatuja, jotka mahdollistavat hiihtämisen usein jo marraskuusta lähtien. Myös rullahiihtoratoja rakennetaan ja kehitetään, jotta lajia voi harrastaa turvallisesti ja laadukkaasti myös kesällä ja syksyllä. Nämä tykkilumiladut ja rullahiihtoradat takaavat, että hiihtää voi myös lumettomina talvina ja mahdollistavat lajin ympärivuotiseen harjoittelun ja harrastamisen. Keinolumi pidentää hiihtokautta ja luo vakaamman pohjan lajin elinvoimaisuudelle. On tärkeää jatkaa tykkilumilatujen ja rullahiihtoratojen kehittämistä ympäristöystävällisillä ja energiatehokkailla ratkaisuilla, jotta ne pysyvät saavutettavina ja kestävänä osana hiihtokulttuuria.

Toki tykkilumiladuilla hiihtäminen syö osittain lajin viehätystä, koska pienen ringin tai edestakaisen ladun hiihtäminen ei vastaa pitkää hiihtolenkkiä luonnon helmassa. Lunta täytyy myös varastoida kesän yli ja levittää se syksyllä reitille, ja tämä vaatii taloudellisia ja fyysisiä resursseja ja työvoimaa. Rullahiihtoratojen rakentaminen ja ylläpito tuovat kaupungeille lisäkustannuksia muiden liikuntatoimien lisäksi.

Välineiden korkeat kustannukset

Hiihtoharrastuksen hintalappu on monelle este. Varsinkin kilpahiihto vaatii useita pareja suksia eri olosuhteisiin ja eri tekniikoille, minkä lisäksi välineet, kuten sukset, monot, sauvat ja voiteet, voivat maksaa tuhansia euroja. Tämä saattaa sulkea lajin ulkopuolelle erityisesti vähävaraisempien perheiden lapset. Yksi ratkaisu voisi olla hiihtoseurojen järjestämät välinevuokraamot ja -kirpputorit, jotka alentaisivat kynnystä kokeilla lajia. Myös koulujen ja kuntien välinehankinnat voivat tukea lajin saavutettavuutta tarjoamalla yhteiskäyttöisiä välineitä nuorille. Nykyään monilla kouluilla hiihtovälineet ovat luokattoman huonoja, loppuunkuluneita tai muuten lähes käyttökelvottomia, joten tähän pitäisi panostaa todella paljon enemmän.

Lajien välinen kilpailu ja nuorten kiinnostuksen hiipuminen

Hiihto kilpailee nuorten ajankäytöstä lukuisten muiden lajien ja harrastusten kanssa. Älypuhelimista on tullut nuorille uusi addiktion muoto, ja yleisesti liikkuminen ja urheilu eivät ole enää pienille lapsillekaan itsestäänselvyys. Urheilun saralla moni taas valitsee nykyään joukkueurheilun tai teknologiaan liittyvät harrastukset, kuten e-urheilun. Hiihto voi tuntua yksinäiseltä ja aikaa vievältä, mikä vähentää sen vetovoimaa. Lajia on usein luonnehdittukin yksinäisen suden touhuksi, mutta nykyään hiihtoon on saatu tuotua lisää joukkuehenkeä ja yhdessä tekemisen meininkiä, joka toivottavasti kasvattaa lajin viehätysvoimaa.

Lisäksi FIS:n päätökset, kuten kisakalenterin tiivistäminen tai sääntömuutokset, ovat saaneet osakseen kritiikkiä, sillä ne eivät aina tue lajin pitkäaikaista kehitystä. FIS:n kannattaa miettiä, mitkä uudistukset ja muutokset ovat oikeasti hiihdolle kehittäviä, ja miten lajin vetovoimaa voisi kasvattaa. IBU, kansainvälinen ampumahiihtoliitto, on tehnyt hyvää ja nousujohteista työtä nostaen oman lajinsa 70- ja 80-luvun sotilasurheilusta kansainvälisesti arvostetuksi ja seuratuksi talviurheilulajiksi. Ehkä sieltä voisi ottaa oppia ja vaikutteita, joita voisi oikeaoppisesti soveltaa maastohiihtoonkin tuoden lajiin uutta nostetta.

Hyvien esikuvien ja tarinoiden merkitys

Hyvät esikuvat ja inspiroivat tarinat ovat tärkeitä houkuttelevan lajikulttuurin luomisessa. Suomella on pitkä historia menestyneistä hiihtäjistä, kuten tämän päivän huippuhiihtäjien Krista Pärmäkosken, Iivo ja Kerttu Niskasen kaltaisista urheilijoista, jotka voivat toimia innoittajina nuorille. Norjassa Johannes Høsflot Klæbo on oiva esimerkki nuorille sekä menestyksensä että ulkoisen persoonansa myötä. Näiden urheilijoiden saavutuksia voidaan hyödyntää tehokkaammin sosiaalisessa mediassa.

Suomessa myös Antti Tuiskun kaltaisen julkkiksen hiihtoon omistautuminen oman haasteensa kautta on tuonut lajille aivan erilaista näkyvyyttä ja viehätystä. Tästä hyvänä esimerkkinä viime viikonlopun Imatran SM-kisat, jonne Tuiskun suoritusta oli tullut seuraamaan suuri joukkue faneja, jotka eivät muuten olisi vaivautuneet paikalle katsomaan hiihtokilpailua ja kannustamaan hiihtäjiä.

Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden nostaa hiihdon statusta nuorten silmissä. Hiihtäjien arkea, kilpailuihin valmistautumista ja onnistumisen hetkiä voidaan tuoda esille esimerkiksi TikTokissa, Instagramissa ja YouTubessa. Myös lajia tukeva sisältö, kuten hauskat haasteet, nopeutetut treenivideot ja behind-the-scenes -materiaali, voi lisätä kiinnostusta ja saada hiihtoon uudenlaista näkyvyyttä.

Lue myös: Suomalaiset hiihtolegendat Hakulisesta Niskaseen

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Onko maastohiihto liikaa Norjan hallussa?

Viime vuosina Norjan hiihtäjät ovat hallinneet maastohiihdon kansainvälisiä kärkisijoja, erityisesti miesten puolella. Johannes Høsflot Klæbon ja hänen maanmiehiensä ylivoima näkyy lähes jokaisessa kilpailussa, ja kärkikymppi on usein täysin norjalaisvärinen, muutamaa muunmaalaista lukuunottamatta, joiden joukkoon kuuluu tietysti myös Iivo Niskanen perinteisen hiihtotavan kisoissa. Tilannetta on kärjistänyt venäläisten hiihtäjien poissaolo kansainvälisistä kilpailuista Ukrainan sodan vuoksi, mikä on kaventanut kärjen maantieteellistä monipuolisuutta.

Naisten puolella norjalaisten menestys on myös tänä talvena korostunut. Therese Johaugin paluu kilpailuihin toi jälleen esiin hänen ainutlaatuisuutensa hiihtäjänä, ja entinen pitkän matkan hiihtäjä Astrid Øyre Slind on onnistunut siirtymään sujuvasti maastohiihdon huipulle ollen lähes aina kärkitaisteluissa mukana ja nyt jo voittaen kisoja. Lisäksi Heidi Wengin hyvät suoritukset tänä talvena pitävät Norjan vahvasti mukana hiihtokilpailujen kärkikahinoissa. 

Toki naisten puolella tilanne ei ole yhtä kärjistynyt kuin miehissä, koska rintama on laaja. Viime vuoden maailmancupin voittopokaalit menivät Yhdysvaltoihin, kun Jessie Diggins vei koko cupin, ja johtaa maailmancupia nytkin (overall). Suomalaishiihtäjistä Kerttu Niskanen näytti taas Tour de Skillä, että hän on valmis taistelemaan palkintopallisijoista, ja uskottavasti Krista Pärmäkoskikin nousee kauden edetessä lähemmäksi kärkeä. Sprinttipuolella Jasmi Joensuu johtaa nyt cupia, ja Keski-Euroopastakin tulee hiihtäjiä, jotka sijoittuvat kärjen tuntumaan. 

Toki Norja on myös hieno esimerkki maasta, jossa hiihtokulttuuri ja -perinne ovat aina olleet kansan vaalimaa ja arvostamaa, josta muut maat voivat hyvin ottaa oppia. Näin on sanomattakin selvää, että Norjan laaja valmennusjärjestelmä, resurssit ja pitkä hiihtoperinne luovat perustan maan huikealle menestykselle, mutta samalla ne herättävät kysymyksen: onko maastohiihdosta tulossa liian norjalaiskeskeinen?

Uhkaako yksipuolisuus lajin kiinnostavuutta?

Yksipuolinen kilpailuasetelma, jossa yksi maa hallitsee ylivoimaisesti, voi heikentää yleisön mielenkiintoa lajia kohtaan. Monelle katsojalle kansainvälinen jännitys ja eri maiden urheilijoiden välinen kilpailu ovat merkittävä osa maastohiihdon viehätystä. Norjan ylivoima, etenkin siis miehissä, voi johtaa tilanteeseen, jossa kansainvälinen yleisö menettää kiinnostuksensa, ellei tasapainoisempaa kilpailua saada aikaan.

Mitä tälle yksipuolisuudelle voisi tehdä?

1. Tasapuolisempia resursseja pienemmille hiihtomaille: Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) tulisi tukea pienempiä hiihtomaita taloudellisesti ja teknisesti, jotta niiden urheilijat voisivat kilpailla paremmin Norjan kaltaisia hiihtojättejä vastaan (näin toimii esim. IBU). Esimerkiksi valmennusleirit, yhteistyöprojekti suurten maiden kanssa ja varusteiden sponsorointi voisivat auttaa pienempiä maita kehittymään.
2. Kilpailuformaatin uudistaminen: Uusien kilpailuformaattien, kuten lyhyempien sprinttien tai sekajoukkueviestien, lisääminen voisi tasoittaa kilpailuasetelmaa ja tuoda esille erilaista osaamista. Tämä loisi mahdollisuuksia myös pienemmille maille menestyä. Uusia formaatteja on toki nyt jo kokeiltu muutamissa maailmancupin kisoissa.
3. Venäläisten paluu kansainväliseen kilpailuun: Kun poliittiset olosuhteet mahdollistavat, venäläisten hiihtäjien paluu monipuolistaisi kilpailua ja lisäisi kansainvälistä jännitettä kilpaladuilla. Venäjällä on pitkät perinteet maastohiihdossa, ja heidän osallistumisensa puuttuminen on kaventanut kärkimaiden joukkoa.
4. Esikuvien nostaminen muista maista: Median ja lajiliittojen tulisi korostaa muiden maiden hiihtäjiä, jotka pystyvät haastamaan norjalaiset. Tämä voi luoda uutta kiinnostusta ja kannustaa esimerkiksi suomalaisia, ruotsalaisia ja keskieurooppalaisia seuraamaan tarkemmin omia urheilijoitaan. Voisiko täten mediassa luoda mielikuvia norjalaisten haastajista ja täten luoda leikkimielistä kilpailuhenkeä, jossa norjalaisten hegemonia haastetaan?

Norjalaisten ylivoimaa on vaikea kiistää, mutta maastohiihdon tulevaisuus edellyttää, että lajin kilpailuasetelmat pysyvät monipuolisina ja kansainvälisinä. Panostamalla pienempien maiden kehitykseen ja kilpailujen monimuotoisuuteen voidaan varmistaa, että laji säilyttää yleisön mielenkiinnon ja kansainvälisen viehätyksensä.

Suomessa on tietysti panostettava yleisesti resursseihin ja Hiihtoliiton sekä koko lajin talouden kohentamiseen. Valmennuksellista tietotaitoa maastamme löytyy kyllä, mutta ehkä vielä vahvempi yhteistyö eri tahojen ja valmentajien kanssa voisi johtaa hedelmällisempiin lopputuloksiin. Myös Team Electrofitin kaltaiset kaupalliset tallit tuovat lajiin uutta väriä kotimaamme hiihtokentällä, jonka myötä yhä useammalle lahjakkaalle hiihtäjälupaukselle luodaan mahdollisuudet lajin täysipainoiseen harrastamiseen. 

Jotkut hiihtäjistämme ovat kokeilleet myös yhteisleirejä ja -harjoituksia eri maiden huippuhiihtäjien kanssa, ja tämän kaltaista yhteistyötä olisi hyvä kehittää entistä enemmän. Yhteistyö sopii niin normimatkan hiihtäjille kuin Ski Classics-urheilijoille, ja tietotaidon ja kokemusten jakaminen luo varmasti lajiin uuden kulttuurin ja tämän kautta mahdollistaa norjalaisten haastamisen.

Lue myös: Johannes Høsflot Klæbo – modernin maastohiihdon supertähti

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Miksi hiihto on sitten hyvä harrastus?

Vaikka maastohiihto kamppailee haasteiden kanssa, se on edelleen erinomainen liikuntamuoto. Se kehittää kestävyyttä, lihasvoimaa ja koordinaatiota, ja tarjoaa samalla mahdollisuuden nauttia luonnosta ja rauhoittua arjen kiireistä. Lisäksi hiihto on monipuolinen laji, jossa on kolme eri tekniikkaa: perinteinen, vapaa eli luistelu ja tasatyöntö. Tämä mahdollistaa eri taitotasoille ja fyysisille edellytyksille sopivia harjoittelumuotoja.

Mitä voidaan tehdä lajin pelastamiseksi?

1. Panostus nuoriin ja matalan kynnyksen toimintaan: Hiihtoseurojen tulisi järjestää enemmän ilmaisia tai edullisia kokeilutapahtumia ja leirejä. Lisäksi koulujen liikuntatunneilla tulisi rohkaista paremmin hiihtämiseen, jotta lapset pääsevät kokeilemaan lajia hyvillä ja toimivilla välineillä.
2. Lajinäkyvyyden kasvattaminen: Sosiaalisen median kampanjat ja yhteistyöt vaikuttajien kanssa voivat lisätä hiihdon houkuttelevuutta. Tarinoita hiihtäjien urapoluista ja yhteisöllisyydestä voidaan korostaa inspiroimaan nuoria.
3. Sääntelyn ja kilpailutoiminnan uudistaminen: FIS:n tulisi tarkastella päätöksiään kriittisesti ja keskittyä päätöksiin, jotka tukevat lajin pitkän aikavälin kehitystä. Lisäksi kilpailuformaattien tulisi olla nuorille houkuttelevampia.
4. Kestävän kehityksen ratkaisut: Hiihtokeskusten ja latuverkostojen tulee panostaa ympäristöystävällisiin ratkaisuihin, kuten energiatehokkaaseen lumetusjärjestelmään, jotta hiihtoa voidaan harrastaa myös tulevaisuudessa. Kuntohiihtäjillekin sopivia rullahiihtoratoja on rakennettava turvallista kesähiihtoa varten.
5. Norjalaisylivoiman vähentäminen ja kilpailun tasapuolistaminen: Yhteistyö muiden maiden kanssa voisi nostaa esille enemmän hiihtotähtiä, jotka nousisivat kansainväliselle huipulle haastamaan norjalaiset, ja resurssien tasapuolisempi jakaminen toisi pienempiäkin maita paremmin mukaan. Toivotaan myös Ukrainan sodan loppumista, jotta venäläiset hiihtäjät pääsisivät palaamaan kansainvälisille hiihtoareenoille.

Tulevaisuus toivon varassa

Yhteenvetona on todettava, että maastohiihdon tulevaisuus ei ole itsestään selvä, mutta oikein kohdennetuilla toimilla laji voi säilyttää asemansa suomalaisten ja pohjoismaisten suosikkilajina. Keinolumen ja sosiaalisen median kaltaiset innovaatiot voivat auttaa lajia kohtaamaan uudet haasteet, ja yhteistyö eri toimijoiden välillä on avainasemassa. Kilpailupuolella yhteistyö eri maiden hiihtäjien kanssa voi luoda uuden kulttuurin lajille. Resurssien jakaminen pienten hiihtomaiden kesken voi myös auttaa lajin kasvua ja estää liiallisen norjalaisen ylivoiman hiihdossa. Ukrainan sodan loppuminen mahdollistaisi tietysti myös venäläisten paluun kisoin, joka toisi lisäväriä ja laajentaisi kilpailullista aspektia lajissa. Hiihto tarjoaa edelleen niin paljon annettavaa sekä kilpaurheilussa että kuntoilumuotona.

Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolla.

Liity Maastohiihto.comin jäseneksi ja saat pääsyn kaikkiin sivuston sisältöihin. Pääset lukemaan yllä olevan kaltaisia artikkeleja yksinoikeudella. Lisäksi tarjoamme jäsenillemme useita eksklusiivisia tarjouksia vuoden ympäri.

Liity jäseneksi täältä.