Maajoukkuehiihtäjälle kertyy vuodessa jopa yli 200 vuorokautta matkavuorokautta. Päävalmentaja Teemu Pasanen kertoo matkustuksen organisoinnista ja maajoukkuehiihtäjä Lauri Vuorinen antaa omaa näkökulmansa asiaan.

Tiiviisti maailmancupia kiertävät urheilijat ovat poissa kotoa jopa yli 60 prosenttia vuodesta. 

– Itselle tuli viime vuonna 230 matkavuorokautta. Määrä pyörii lähes kauden kaikki kilpailut kiertävillä hiihtäjillä aika lailla samassa, arvioi Pasanen. 

Pasanen on se henkilö, joka hoitaa kokonaisuudessaan maajoukkuematkojen organisoinnin. 

– Se tarkoittaa lentolippuja, laivalippuja autoille, autojen siirtymien suunnittelua sekä hotellien ja ruokailujen varaamista. Parin vuoden ajan piti varata vielä koronatestejäkin, mutta se on onneksi helpottanut.  

– Matkustuksen organisointiin menee varmasti 100 työtuntia vuodessa. Melkein kaikki aika mitä on ladun varrelta pois, menee näiden asioiden pyörittelyyn. 

Normaalina maailmancup-viikonloppuna maajoukkueen matkassa on huolto mukaan lukien noin 30-35 henkeä. Arvokisoissa määrä on vielä isompi. Planican MM-hiihdoissa mukana tulee olemaan noin 50 henkeä.  

– Sellaiselle porukalle kun varailee lentoliput, siinä on eri päivinä matkustusta ja säätöä –kyllä siinä kohtuullinen homma on. 

Onko teillä maajoukkueen sisäisiä sääntöjä, joilla vältetään ylimääräinen säätö ja urheilijoiden sooloilu? 

– On tietysti. Sekä meno-, että paluulennot ovat yhteisiä. Ei muuten onnistuisi kyyditkään lentokentältä kisapaikalle. Säätö tulee siitä, jos joku tulee kipeäksi, eikä pääse lähtemään ja tulee varaurheilija tilalle. Hänelle pitää saada uudet liput, kun saatetaan olla jo kisapaikalla. Perussabluuna on kuitenkin, että koko joukkue matkustaa samoina päivinä ja samoilla lennoilla. 

Harjoituspäivät jäävät kisakaudella vähiin 

Kuinka paljon maajoukkue joutuu tekemään matkustamisessa kompromisseja talouden takia? Pitääkö esimerkiksi joskus varata halvempia lentoja tai jättää hotelliyö väliin, vaikka palautumisen kannalta toinen ratkaisu olisi optimaalisempi? 

– Kilpailukalenteri aiheuttaa sen, että matkustaminen ei ole optimaalista harjoittelun ja palautumisen kannalta. Joskus on vaan pakko tehdä matkapäivä esimerkiksi Beitostölenistä Davosiin, vaikka olisi parempi levätä tai harjoitella. Taloudellisesti pitää toki suunnitella tarkkaan etukäteen, ettei tule turhia kuluja, mutta talouden takia ei olla jouduttu lentoja vaihtamaan. 

Pasanen kertoo, että esimeriksi alkukauden Norjan visiitillä oli sekä taloudellisesti että harjoituksellisesti perusteltua pysyä Norjassa. 

– Ei ollut mitään järkeä matkustaa päiväksi Suomeen. Ne, joiden kausi jatkui Lillehammerista Beitostöleniin matkustivat kisapaikalle suoraan ja harjoittelivat siellä pari päivää ennen kisoja hyvissä olosuhteissa. Vaihtoehtojen kustannukset olivat aika lailla yksi yhteen. 

Beitostölenistä matka jatkui suoraan Davosiin, sillä tuloksen teon kannalta oli perusteltua olla ennen kisaviikonloppua muutama päivä sopeutumassa korkeaan ilmanalaan. 

– Kisakalenteri on niin tiivis, että paljon kiertävällä harjoittelu jää todella vähiin. Matkustuspäiviä tulee väkisin ja kisat tulevat nopeasti päälle, eikä harjoitteluun rauhoitettuja päiviä jää paljon. 

Matkustuspäivät eivät ole kunnon lepo- eikä harjoituspäiviäkään. Lisäksi haasteena saattaa olla urheilijalle optimaalisen ruokailun järjestäminen. 

– Siinäkin on miettimistä, että löydetään matkan varrelta ruokapaikka tai että saadaan sovittua hotellin kanssa ruokailu sopivaan ajankohtaan. Lisäksi erityisesti korona-aikaan piti vältellä muita ihmisiä. 

Vuorinen osaa ottaa kokemuksen myötä rennosti 

Rovaniemellä asuva Lauri Vuorinen on yksi niistä maajoukkueurheilijoista, joita matkustelu koettelee eniten. Hän kiertää ison osan maailmancup-viikonlopuista ja kotimaassa tulee vielä Rovaniemen ja Helsingin välinen matkustus. 

Kuinka kuluttavaa reissussa oleminen ja matkustuspäivät ovat, ja kuinka suorassa vieteri on kauden lopussa pelkästä matkustamisesta? 

– Matkustaminen on aika henkilökohtainen asia, mutta eihän siitä kukaan varmaan nauti, mutta se pitää osata ottaa osana työtä. 

Vuorinen kertoo, että kotiovelta Keski-Euroopan kisapaikkakunnalla matkaaminen kestää tyypillisesti noin kahdeksan tuntia. 

– Aamukahdeksalta lähdetään kotoa ja neljän pintaan ollaan perillä, jos kaikki menee hyvin. Matkustus on pakollinen juttu, joka pitää hoitaa alta pois. Vuosien varrella siihen rutinoituu. Pitää ajatella niin, että matkustaminen on kaikille sama ja paras on pystyä hoitamaan se rennoilla mielin. Tärkeää on syödä ja juoda hyvin sekä pysyä liikkeessä aina kun se on mahdollista.  

Tuleeko sellaisia hetkiä, että matkustaminen kiukuttaisi? Esimerkiksi kisaviikonlopun jälkeen aikainen lähtö kohti seuraavaa paikkakuntaa? 

– Vähemmän matkustaneella voi olla sellaisia hetkiä, mutta koen että olen itse kärsivällinen ihminen ja pystyn elämään tilanteen mukaan. Vuosien varrella on nähnyt jopa vuorokauden viivästymisiä ja kiukuttelu vaan pahentaa tilannetta. Kokemuksen myötä ne tilanteet osaa ottaa paremmin. 

Vuorinen kertoo, että matkustuspäivinä ylimääräisiä virikkeitä ei juuri tarvita. 

– Kun hypätään yhteiseen autoon, niin kerrotaan tarinoita ja vaihdetaan kuulumisia. Pitkän leirin jälkeen paluumatkat saattavat olla hiljaisempia. Leireillä harjoitusten väliaika menee aika lailla palautumiseen. Toki itselle valokuvaaminen on yksi ajanviete.  

Ennen reissuilla pelattiin korttia. Vieläkö sitä pelataan vai onko siirrytty pleikkariin? 

– Nykyään ei enää korttia hirveästi pelata. Itse ehdin olemaan pari vuotta sellaisessa maajoukkueessa, jossa pelattiin korttia. En ole onnistunut viemään sitä kulttuuria eteenpäin. Pleikkariakaan ei juuri pelata. Passo Lavazen kolmen viikon leirillä se oli kyllä mukana. Se oli tietoinen valinta, kun tiedettiin että netti on huono. Valitettavasti älypuhelinmaailman myötä jengi tykkää makoilla aika paljon omissa oloissaan.  

Vuorinen kertoo, että pari edellistä koronavuotta vaikutti maajoukkueen vapaa-ajanviettoon. 

– Täytyy myös sanoa, että korona jätti jotain jälkeä. Koronan myötä yhteiset hetket vähenivät. Pikkuhiljaa uskalletaan taas olla yhdessä porukalla pitempiä aikoja.