21-vuotias espoolainen Leevi Tarjanne räjäytti suomalaisen hiihtokansan tajunnan Oloksen perinteisen kilpailun sensaatiomaisella nelossijallaan – suorituksella, jota on jo kutsuttu vuosikymmenen hiihtopommiksi. Mutta kuka on tämä nuorukainen, joka nousi lähes tuntemattomuudesta haastamaan maan kovimmat? Maastohiihto.com sukelsi Tarjanteen yllätystarinan taustoihin, harjoittelun riskeihin, unelmiin ja siihen polttavaan intohimoon, joka on kantanut hänet marginaalista mitalitaistojen kynnykselle.

Espoolainen 21-vuotias hiihtäjä Leevi Tarjanne nousi viikonloppuna koko suomalaisen hiihtokansan tietoisuuteen, kun hän sijoittui Oloksen 10 kilometrin perinteisen kilpailussa sensaatiomaisesti neljänneksi. Hänen hiihtoaan on kuvattu jopa vuosisadan hiihtopommiksi, ja hiihtäjä itse kertoo Maastohiihto.com:lle, ettei ollut osannut kuvitella itseään voittotaisteluun.

“Tiesin olevani kovassa kunnossa, koska olen syksyn ajan yrittänyt pysyä Topias Kempin ja Karri Stevanderin perässä, mutta en rehellisesti silti odottanut tällaista. Ajattelin, että hyvänä päivänä voisin olla kahdentoista joukossa ja taistella maailmancup-paikoista. Voittotaistelua en olisi uskonut.”

Hän kertoi myös saaneensa vahvistusta kunnostaan yhteistreeneissä Ville Ahosen ja Risto-Matti Hakolan kanssa. “Niissä harjoituksissa tuli tunne, että oma taso lähestyy Suomen kärkeä. Silloin ymmärsi, että hyvänä päivänä kaikki voi olla mahdollista.”

Oloksen suorituksen jälkeen hän tunsi, että hänen oma potentiaalinsa on paljon parempi kuin mihin hän aiemmin uskoi. “Hiihto tuntui hyvältä koko matkan ja jaksoin hakata kovaa loppuun saakka. Tämä oli iso vahvistus siitä, että minulla oikeasti on mahdollisuus tavoitella MM- ja olympiakisoja.”

Lue myös: Matintalo ykkönen ja miehissä tiukka taistelu voitosta Oloksen 10 km perinteisen kisassa

Leevi Tarjanne nousi rytinällä hiihtokansan tietouteen nyt viikonloppuna ja hiihtäjällä on kovat tavoitteet tulevaisuudelleen. Kuva: henkilökohtainen

Purjehduksesta hiihtoon ja television äärestä syttynyt kipinä

Tarjanteen hiihtoura sai alkunsa epätavallisella tavalla. Hän harrasti nuoruudessaan kilpapurjehdusta Esbo Segelföreningissä ja saavutti optimistijollalla SM-mitaleita. Hiihto astui kuvaan vasta vuonna 2014, kun hän katsoi Sochin olympialaisia perheensä kanssa.

“Se parisprinttipäivä jäi ikuisesti mieleeni. Siitä lähti intohimo hiihtoa kohtaan ja halu lähteä isän kanssa ladulle. Silloin ajattelin, että tämä on se juttu.”

Hänen esikuviaan olivat suomalaiset kestävyyslegendat Aino-Kaisa Saarinen, Krista Pärmäkoski, Matti Heikkinen ja Kaisa Mäkäräinen. “Olen aina katsonut heitä ylöspäin ja toivonut, että joskus voisin olla yksi heistä. En kuitenkaan pitänyt sitä realistisena, koska en ole koskaan kokenut itseäni lahjakkaaksi.”

Ensimmäiset kilpailuvuodet tukivat hänen epäilyään. “Olin aina viimeinen, hävisin kaikille tytöillekin. Mutta silti odotin treenejä enemmän kuin mitään muuta. Se oli sellaista aitoa intoa.”

Espoon Hiihtoseuran Axa Sorjanen ja myöhemmin Johanna Kemppi loivat perustan Tarjanteen kehitykselle ja sytyttivät kipinän harjoitella tosissaan.

Radikaali harjoitusjakso Yhdysvalloissa muutti kaiken

Tarjanne vietti viime kauden Yhdysvalloissa College of St. Scholasticassa opiskellen rahoitusta ja koki siellä murroksen sekä fyysisesti että henkisesti.

“Amerikka opetti minulle rentoutta. Siellä opin suhtautumaan hiihtoon vähemmän vakavasti ja löysin keinot kehittää itseluottamusta. Se oli todella iso tekijä tasonnostossani.”

Kun kilpailukausi päättyi, hän päätti tehdä rohkean ratkaisun. Hän suunnitteli neljän viikon harjoitusjakson, jonka hän sanoi olleen sellainen, ettei yksikään valmentaja Suomessa olisi sitä suositellut. “Treenasin yli 20 tuntia viikossa, tein viisi tehotreeniä joka viikko, välillä tuplatehoja ja samalla vähensin hiilihydraatteja, koska halusin pudottaa hieman painoa. Se kuulostaa hullulta, mutta minulla ei ollut mitään hävittävää.”

Kokeilu onnistui täydellisesti. “Suomeen palatessani olin kuin eri mies. Paino tippui, vauhdit paranivat ja kunto oli parempi kuin koskaan. Siitä oli hyvä jatkaa.”

Jakson jälkeen hän palasi valmentaja-mentorinsa Maija Hakalan alaisuuteen. “Maijan merkitys on valtava. Hän ymmärtää, että urheilija ei ole pelkkä kone vaan myös ihminen.”

Lue myös: Heli Heiskanen – selviytymistarina laduilta ja elämän myrskyistä

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Leevi Tarjanne muutti radikaalisti harjoitteluaan tänä vuonna ja tulosta näyttää syntyvän. Kuva: henkilökohtainen

Team Edux, tasatyöntö ja toive Ski Classics -kulttuurin kasvusta

Polvivaivat ovat ohjanneet Tarjannetta vuosia harjoittelemaan paljon yläkropalla, mikä on tehnyt hänestä vahvan tasatyöntäjän. Team Eduxin harjoitukset ovat auttaneet kehityksessä.

“On ollut hienoa päästä treenaamaan Team Eduxin kanssa. Sieltä on tullut paljon oppia ja uusia ärsykkeitä. Se on vaikuttanut paljon siihen, millainen hiihtäjä olen nyt.”

Hän kokee, että pitkän matkan hiihto voisi tulevaisuudessa olla hänelle iso mahdollisuus. “Toivon, että Ski Classics -kulttuuri kasvaisi Suomessa. Meillä olisi siihen kaikki eväät. Olisi hienoa, että pitkän matkan hiihto olisi meillä samaa luokkaa kuin Ruotsissa ja Norjassa.”

Vuoden 2023 Finlandia-hiihto on hänelle jäänyt erityisenä muistona. “Myöhästyin lähdöstä viisi minuuttia ja ohitin ensimmäisten kilometrien aikana satoja hiihtäjiä. Loppua kohden melkein sain kärjen kiinni ja olin lopulta viides kilpailun nopeimmalla ajalla. Se oli yksi elämäni parhaista hiihdoista.”

Tavoitteet: Rukan maailmancup, Lillehammer ja Lahden 2029 MM-kisojen deadline

Tälle kaudelle Tarjanne asetti tavoitteeksi pääsyn kotimaan maailmancupiin sekä paikan nuorten MM-hiihdoissa Lillehammerissa. Oloksen sensaatiotulos nosti nämä tavoitteet äärimmäisen lähelle. Hän sanoi, ettei enää halua pelkästään osallistua Lillehammeriin vaan myös menestyä.

Hän on asettanut uralleen myös selkeän aikarajan. “Annoin itselleni deadlinen. Jos en ole maajoukkuetasolla vuoden 2029 Lahden MM-kisoihin mennessä, voin hyvillä mielin etsiä elämälle muita suuntia. Mutta haluan olla siellä mukana ja haluan Salt Lake Cityn olympialaisissa 2030 elämäni kuntoon. Tavoitteeni on olympiamitali.”

Tulevaisuudessa häntä kiinnostavat myös yhteiskunnalliset asiat. “Monien mielestä se voi kuulostaa tylsältä, mutta siinä missä muut katsovat Netflix-sarjoja, minä seuraan välillä eduskunnan täysistuntoja. Ymmärrän yhteiskuntaa paremmin ja saan siitä uusia ajatuksia. Esimerkiksi Mikko Hautalan ura on inspiroinut minua paljon.”

13 maan road trip ja sen antama näkökulma

Kesällä Tarjanne teki ystäviensä kanssa viikon mittaisen road tripin, jonka aikana he ajoivat halki Euroopan ja vierailivat 13 maassa, myös Ukrainassa.

“Ukrainan vierailu oli koskettava ja sellainen kokemus, jonka tulen muistamaan lopun elämääni. Se avasi silmät ja toi perspektiiviä. Ymmärsin, miten etuoikeutettu olen saadessani keskittyä urheiluun.”

Reissu tarjosi juuri sellaista henkistä palautumista, jota hän tarvitsi. “Joku voisi sanoa, että se ei ollut harjoittelun kannalta optimaalinen ratkaisu, mutta uskallan väittää, että se oli yksi parhaista päätöksistäni. Se valmisteli minua henkisesti tulevaan.”

Lue myös: Perttu Hyvärinen virittää kuntoa kohti olympiatalvea: ”Toivon vain, että pääsisin hiihtämään kilpaa terveenä”

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Ulkomaan automatka opetti Leeville paljon suhtautumisesta elämään. Kuva: henkilökohtainen

Uhrauksia, tukea ja viesti kaikille kärjen takana työskenteleville

Tarjanne sanoo avoimesti, että huippu-urheilu vaatii valtavia uhrauksia. “Tämä elämäntyylini on todella erilainen kuin tavallisen 21-vuotiaan opiskelijan, ja olen jäänyt monista asioista paitsi. Mutta ystäväni ja perheeni ovat tukeneet minua koko ajan, vaikka eivät ole aina ymmärtäneet valintojani, ja olen heille siitä ikuisesti kiitollinen.”

Hän korostaa myös sitä, että urheilijan identiteetti ei saa olla vain urheilussa. “Kun identiteetti on sidottu pelkästään urheiluminään, loukkaantumiset voivat tuntua kuin koko elämä romahtaisi. Siksi on tärkeää, että elämässä on muutakin.”

Loppuun hän haluaa lähettää viestin niille, jotka tekevät kovaa työtä kärjen takana. “Toivon, että oma esimerkkini rohkaisee muita. Voi tuntua siltä, että kärki on kaukana, mutta loppujen lopuksi nousu voi olla pienestä kiinni. Kova työ ja usko palkitaan aina, tavalla tai toisella.”

Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolta.