Tour de Ski on ohi. 20. Tour de Ski on jäänyt historiaan. Kuukauden kuluttua olympialaiset käydään samoilla laduilla. Mitä Tour de Ski siis oikeastaan opetti, kun katse on jo tulevissa olympialaisissa? Lue Wsportsmedian päätoimittajan Kjell-Erik Kristiansenin kolumni asiasta.

Tässä on Wsportsmedian sisällöntuotannon päätoimittaja (Maastohiihto.com on osana yhtiötä) Kjell-Erik Kristiansenin kolumni, jossa hän pohtii maastohiihdon tilannetta maittain Tour de Skin jälkeen kohti olympialaisia ja maailmancupin loppukautta.

Lue myös: Hiihdon maailmancupin loppukauden & olympialaisten ohjelma

Klæbo – ja tylsien olympialaisten uhka

Johannes Høsflot Klæbo teki jälleen historiaa voittamalla uransa viidennen Tour de Ski -kokonaiskilpailun. Hänestä on tulossa historiallinen hahmo lähes kaikessa, mitä hän nykyään tekee. Riski on ilmeinen: Val di Fiemmen olympialaisista voi tulla kivuliaan tylsät – Klæbon ylivoiman vuoksi.

Viime kauden Trondheimin MM-kisojen kuuden kultamitalin uusimista pidettiin lähes mahdottomana. Nykyvire huomioiden sekään ei kuitenkaan tunnu enää kaukaa haetulta. Klæbo on niin selvästi muita edellä, että hän voi realistisesti voittaa olympialaisissa kaiken.

Norjan ylellinen ongelma – joka voi käydä kalliiksi

Norjan miesten ylivoima ei ole heikentynyt, vaan pikemminkin kasvanut. Uudet nimet, kuten Mattis Stenshagen ja Lars Heggen, ottivat askeleen eteenpäin, ja uudelleen syttynyt Emil Iversen oli paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan.

Norja voisi todennäköisesti lähettää olympialaisiin kolme miesten joukkuetta, jotka kaikki olisivat parempia – tai vähintään samalla tasolla – kuin toiseksi paras maa. Ongelmana on, että urheilijat kilpailevat itseään uupumuksen partaalle. Kova sisäinen kilpailu uhkaa syödä terävimmän huippukunnon.

Kysymys on jo esillä: mitä Emil Iversenin täytyy vielä tehdä varmistaakseen paikkansa olympiajoukkueessa? Ihannetilanteessa hänen pitäisi nyt käyttää aika kisoihin asti palautumiseen, uuden huippukunnon rakentamiseen ja uransa parhaiden olympialaisten valmisteluun.

Sen sijaan edessä ovat äärimmäisen kovat Norjan mestaruuskilpailut Steinkjerissä Krügerin, Fjorden Reen ja muiden kanssa. Jos esimerkiksi Fjorden Ree voittaisi kaksi mestaruutta, valmennusjohto olisi pitkälti itse luonut vältettävissä olleen valintatilanteen.

Diggins – ja tyhjiö, jonka hän jättää

Naisten puolella Jessica Diggins oli Tour de Skin kiistaton valtias. Hänen määrätietoinen lähestymistapansa on vaikuttava. Hän valittaa harvoin, säteilee poikkeuksellista positiivisuutta ja omaa ainutlaatuisen kyvyn kaivaa itsestään esiin enemmän kuin kukaan muu.

Diggins tulee olemaan olympialaisissa erittäin vaarallinen, etenkin kun hänen oletetut pääkilpailijansa osoittavat heikkouden merkkejä. Tämä näkyy selvimmin Ruotsissa. Frida Karlsson ja Ebba Andersson ovat kaukana Trondheimin MM-kisojen vireestään, ja aikaa sen löytämiseen on yhä vähemmän.

Tällä hetkellä Ruotsin paras matkahiihtäjä on Moa Ilar. Hän on kuitenkin suhteellisen kookas ja raskas hiihtäjä, jota Alpe Cermiksen kaltaiset loppunousut rankaisevat armottomasti. Ne 200 maailmancup-pistettä, jotka hän siellä menetti, voivat lopulta ratkaista kokonaiscupin voiton tai tappion – mahdollisesti Digginsin eduksi.

Ruotsalaiset voivat sentään lohduttautua sillä, että heillä on Jonna Sundling kotiladuilla. Jos joku osaa ajoittaa huippukunnon arvokisoihin, se on hän.

Mutta mitä tapahtuu Digginsin jälkeen? Hän lopettaa uransa tämän kauden jälkeen, ja Yhdysvaltojen naisten joukkueen leveys on heikompi kuin pitkään aikaan.

Ruotsin ja Suomen kriisi

Miesten puolella Ruotsin tilanne on lähellä täyttä kriisiä. Tämä oli heidän kaikkien aikojen heikoin Tour de Ski. Entistä mestaria Torgny Mogrenia kritisoitiin, kun hän totesi, että Ruotsin voi olla vaikeaa löytää kahdeksaa olympiatason mieshiihtäjää – mutta hän on pitkälti oikeassa.

Jens Burman ja Calle Halfvarsson ovat pudonneet pois kuvioista. William Poromaa ei löydä minkäänlaista kuntoa. Yhtäkkiä suuri vastuu on Edvin Angerilla, joka ei ole koskaan kilpaillut olympialaisissa.

Pieni valonpilkahdus on entinen juniorien maailmanmestari Anton Grahn, joka ylsi sprintissä palkintokorokkeelle – vieläpä tulevalla olympialadulla.

Suomen tilanne ei ole juuri parempi. Molemmat Niskasen veljekset, Pärmäkoski, Hakola ja useat muut katosivat matkan varrella. Ennen kuin Jasmi Joensuu pelasti hieman kunniaa sprinttivoitolla Val di Fiemmessä, Suomi ei ollut saavuttanut yhtään maailmancupin palkintosijaa koko talvena. On vaikea nähdä, miten tämä käännettäisiin ympäri vain kuukaudessa.

Pienemmät maat, suuret hetket

Klæbon ja Digginsin varjossa nähtiin silti paljon ilonaiheita maille, joilla ei ole samanlaista leveyttä.

Saksa iloitsi Coletta Rydzekin toisesta sijasta Toblachissa ja Jan Stölbenin finaalipaikasta Val di Fiemmessä, vaikka kokonaismateriaali on yhä kapea.

Itävallalla oli enemmän syitä optimismiin. Teresa Stadlober taisteli itsensä kokonaiskilpailun toiseksi, ja Benjamin Moser pysytteli yllättävän pitkään kärjen tuntumassa – kaikki ilman tähtihiihtäjä Mika Vermeulenia.

Italia ei ole vaaraton kotiladuillaan. Veteraani Federico Pellegrino osoitti jälleen, kuinka pitkälle kokemus ja taistelutahto voivat kantaa, ja nuori Elia Berp kehittyy vauhdilla.

Yhteislähtökilpailussa Ranskan lähes tuntematon Leonie Perry sijoittui neljänneksi. Puolan Eliza Rucka-Michalek teki uransa parhaan sijoituksen kuudennella sijalla, samoin Kanadan Alison Mackie. Britannian James Clugnet puolestaan vakuutti viidennellä sijallaan.

Uusi formaatti – ja poliittiset varjot

Toblachin yhteislähtö oli uutuus. Viiden kilometrin kilpailu toi useita maita mukaan kamppailuun, ja Gus Schumacher otti uransa toisen maailmancup-voittonsa. Formaatti tuntui silti keskeneräiseltä ja sekavalta: satunnaiset ryhmäjaot, vaihtelevat olosuhteet ja televisiografiikka, joka ei seurannut aikaeroja kunnolla.

Politiikka tuli myös näkyvästi mukaan. FIS:n uusi pääyhteistyökumppani Azerbaidžan oli Toblachissa vahvasti esillä. Sopimus on kiistanalainen, kun huomioidaan maan ihmisoikeusväitteet ja käynnissä oleva konflikti Armenian kanssa Vuoristo-Karabahista.

Armenialainen hiihtäjä Mikael Mikaelyan peitti sponsorin nimen ja sai FIS:ltä sakot. Häntä on vaikea syyttää. Monet ukrainalaiset olisivat todennäköisesti tehneet samoin, jos sponsori olisi ollut Venäjä. On myös syytä muistaa, että Azerbaidžan on vuoden 2027 Falunin MM-kisojen pääyhteistyökumppani.

Venäjä – osittain takaisin esillä

Venäjä oli ainakin osittain jälleen parrasvaloissa. Nuoret Savelii Korostelev ja Dariya Nepryaeva tekivät vahvoja suorituksia ja välttivät pahimman mediasyynin. Suurin huomio kohdistui kuitenkin heidän valmentajaansa Egor Soriniin, joka oli paikalla ilman akkreditointia ja jota media seurasi armottomasti koko kiertueen ajan.

Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolta.

Teksti: Kjell-Erik Kristiansen/Käännös Teemu Virtanen