Ruotsalainen hiihtotähti Jens Burman on selättänyt selkävaivansa, jotka pilasivat hänen mahdollisuutensa menestykseen olympialaisissa. Nyt hiihtäjä tavoittelee tulevissa MM-kisoissa kultaa.

Jens Burman on muuttanut harjoitteluaan tälle treenikaudelle, ja nyt hän puhkuu motivaatiota ja intoa tulevan talven haasteisiin. 27-vuotias urheilija löysi syyt selkäongelmiinsa, joiden kanssa hän paini koko viime talven. Olympialaisista tuli parhaana sijoituksena kahdeksas sija 15 kilometrin perinteisessä kisassa, joka ei tyydyttänyt ruotsalaista hiihtäjää.

Tavoitteena MM-kultaa

Nyt kun Burman on saanut selkänsä kuntoon ja talven pettymykset nieltyä, hän tavoittelee kultaa Planican MM-kisoissa ensi talvena.

– Minulla on suuria toiveita koko kaudelle ja etenkin MM-kisoille. Minulle sopii parhaiten 50 ja 30 kilometrin kilpailut, ja uskon, että voin taistella voitosta noilla matkoilla, Burman kertoo langrenn.com-sivustolle.  

Edellinen kausi sujui Burmanilta lupauksia antavasti, jolloin hän sijoittui viidennelle sijalle 50 kilometrin hiihdossa ja yhdenneksitoista 30 kilometrin skiathlonissa Oberstdorfin MM-kisoissa.

Selkävaivat, tarkemmin välilevyn pullistuma, ilmaantuivat jo viime vuoden ensimmäisen kisaviikonlopun aikana. Burman joutui keskeyttämään avauskilpailunsa Gällivaarassa, jättämään väliin maailmancupin alkukauden mukaan lukien Tour de Skin, eikä hän kyennyt harjoittelemaan olympialaisiin suunnittelemansa ohjelman mukaisesti.

Nyt Burman uskoo löytäneensä syyn ja ratkaisun selkäongelmaansa. Viime kuukausina hän on muuttanut harjoitteluaan ja mukaan on tullut täysin uusi voimaharjoitteluohjelma. Tulokset ovat olleet varsin rohkaisevia.

– Olen tehnyt erilaisia voimaharjoitteita tänä vuonna, ja se tuntuu toimivan. Kun harjoittelua muuttaa, sitä linjaa on noudatettava jonkin aikaa ja saada luotua siihen selkeä jatkuvuus, jos haluaa muutosta ja tuloksia. Selässäni en ole tuntenut kipua pitkään aikaan.

Millaista voimaharjoittelua teet nyt?

– En tee enää juurikaan raskasta voimaharjoittelua. Se, mitä teen nyt, on paljon enemmän suunnattu ennaltaehkäisyyn, jotta selkäni ei enää uudelleen jumitu. 

Millaisista harjoituksista puhumme?

– Sen sijaan, että tekisin kovia voimaharjoituksia käsille, keskivartalolle tai selälle, keskityn nyt enemmän koko kehon harjoituksiin, jotka vaativat tasapainoa ja vakautta. Nämä harjoitteet luovat paremman voimatason hiihtooni ja pystyn käyttämään koko kehoani ja kaikkia lihaksia tehokkaammin hiihtäessä.

Burman uskoo myös saaneensa selville, mikä sai hänet kärsimään selkäongelmista viime vuoden alussa ja täten hän pystyy välttämään selkävaivat jatkossa.

– Hiihto lumella on paljon vaikeampaa kuin rullahiihto, ja tekniikka on erilaista. Rullahiihtäessä on täydellinen pito, kun hiihdetään vuorotahtia. Potku ei luista alta ja sauvat pitävät asvaltilla, mutta lumella pinta on epävakaampi. Tällöin ajoitus voi mennä pieleen, sukset lipsua ja selkä rasittuu todella paljon.

Lisäksi Burman on sitä mieltä, että hänen on keskityttävä tarkemmin hiihtotekniikkaan siirtymäkaudella välttääkseen tulevat haaverit.

– Aikaisemmin en malttanut painottaa tekniikkaa riittävästi ja tein liikaa ja liian nopeasti. Kun hiihtää hieman huonolla tekniikalla, ongelmia syntyy. Nyt olen huolellisempi ja varon, ettei selkäni ylikuormitu.

Uuden voimaharjoitteluohjelman ja tekniikkaan keskittymisen lisäksi Burman on myös muuttanut kokonaisharjoitteluaan, ja muutos on jo tuottanut tuloksia.

– En treenaa enää kellottaakseni tunteja, koska silloin laatu helposti laskee. Määrällisesti pysyn samalla tasolla kuin ennenkin, mutta tietyissä treeneissä keskityn tehoon ja laatuun. Yksinkertaisesti sanottuna en enää treenaa vain määrää vaan teen harjoitukseni korkeammalla intensiteetillä ja laadukkaammin. Näin kokonaiskuormitus kovenee.

Kuinka monta tuntia harjoittelet vuodessa?

– Harjoittelen noin 900 tuntia vuodessa. Tuntimääriä on vaikea verratta keskenään, koska jokainen laskee tunnit hieman eri tavalla. Tärkeintä on tietää, millä tasolla olet ja pystytkö nostamaan sitä ja ylläpitämään silti riittävän laadun treeneissäsi.

Alkuperäinen teksti: Ingebor Scheve

Suomenkielinen teksti: Teemu Virtanen