Maastohiihdossa on vuosia vaadittu ja toivottu A-maajoukkueen ja nuorten maajoukkueenväliin valmennusryhmätoimintaa, joka oikeasti vastaisi urheilijoiden haasteisiin ja auttaisi polulla eteenpäin. Tänä vuonna B-maajoukkue ja U23-ryhmä on yhteistoiminnallaan nostanut tämän ”väliportaan” leiritystä uudelle tasolle.

Maastohiihdossa on vuosia vaadittu ja toivottu A-maajoukkueen ja nuorten maajoukkueen väliin valmennusryhmätoimintaa, joka oikeasti vastaisi urheilijoiden haasteisiin ja auttaisi polulla eteenpäin. Tänä vuonna B-maajoukkue ja U23-ryhmä on yhteistoiminnallaan nostanut tämän ”väliportaan” leiritystä uudelle tasolle.

B-maajoukkueessa on viisi naista ja seitsemän miestä, U23-ryhmässä kahdeksan naista ja seitsemän miestä. Molemmilla ryhmillä on kaksi valmentajaa, mutta käytännössä B-maajoukkueen Mikko Virtanen ja Heikki Pusa sekä U23-ryhmän Kalle Lassila ja Esko Paavola vastaavat leireillä koko porukasta yhdessä.

– Olemme saaneet rakennettua hyvän ryhmätoiminnan. Tuohan on ollut vähän väliinputoajien porukka, johon ei oikein ole ollut satsausta. Nyt olemme saaneet kunnon satsauksen, jossa VuokattiSportin tuki on ollut ihan valtava, Mikko Virtanen sanoo.

Yritystä U23-ryhmän tukemiseksi oli jo viime vuonna, mutta tuolloin leiritykset olivat täysin omakustanteisia ja toiminta painottui enemmän päivittäisvalmennukseen ja teemaleireihin.

– Glennillä (Lindholm) ei oikein ollut mahdollisuutta yksinään vetää sitä näin kattavasti.

Leiritystä B-maajoukkueella ja U23-ryhmällä on tänä vuonna 40 vuorokautta. Se on kokonaisuudesta melko vähän.

– Olemme joutuneet tosi paljon miettimään, mitä annettavaa meillä on siinä 40 vuorokaudessa. Olemme yrittäneet priorisoida. Olemme yrittäneet saada viestiämme läpi siitä, että urheilijat ovat tärkeässä vaiheessa uraansa ja pitää vaan malttaa tehdä töitä. Toki haluaisimme, että tulee mahdollisimman nopeita pomppuja yleisen sarjan kärkeen, mutta kyllä se työtä vaatii.

Kun leirit ovat yhteisiä, urheilijamäärä on iso. Virtanen sanoo sen olevan iso haaste, mutta mahdollisuus on haluttu antaa monelle. Toisaalta urheilijamäärä on etu, sillä se mahdollistaa vaikkapa sprinttiin satsaaville laadukkaita ryhmäharjoituksia eikä vaikkapa parin urheilijan poisjäänti leiriltä kutista ryhmää olemattomaksi.

– Olen tyytyväinen harjoituskauteen ja siihen, mitä olemme saaneet tehtyä. Tällä leirillä on ollut hienoa, että saimme mukaan neljä A-maajoukkueen huoltomiestä. Se on siltä puolelta mieletön kädenojennus tähän toimintaan. Osalle urheilijoista toiminta on tuttua, mutta osa tulee aika eri lähtökohdista. Maajoukkuekäytäntöjen opettaminen on ollut hyvä asia.

Vuokatin-leirien lisäksi ryhmä leireili syksyllä Ramsaussa. Se oli monelle ensimmäinen korkean paikan leiri.

– Val Senalesiin verrattuna Ramsaussa pääsemme vähän helpommalla maistamaan korkeanpaikanharjoittelua ja vuoristo-olosuhteita. Hienoa oli myös, että leirillemme SHL tarjosi maajoukkuehuoltoa.

Leirien ulkopuolella ryhmäläisistä osa on ”puhtaita ammattilaisia”, osa käy vielä koulua.

– Ammattilaisuus on se suunta. Siinä roolimme on tärkeä, että tuemme sitä prosessia tässä samalla. Jos tätä ryhmää ei olisi, nuorisoputken jälkeen moni tippuisi liiton näkökulmasta tyhjänpäälle. Nyt he pysyvät järjestelmässä mukana.

”Vaatimustason pitää tulla porukan sisältä”

B-maajoukkuetta ja U23-ryhmää ajatellaan usein seuraavana portaana nuorten sarjoista tuleville matkalla kohti A-maajoukkuetta, mutta se on tärkeä myös niille, jotka ovat pudonneet A-maajoukkueesta.

– Autamme siinä, että myös heille tuki ja polku huipulle uusiksi on mahdollista. Toivon, että he saavat tästä lisämausteen ja tukea omaan valmennusprosessiinsa. Pyritään hoitamaan asioita kuten he ovat maajoukkueessa tottuneet. Olemme luoneet järjestelmän siihen. Uskon ja toivon, että ovat palveluista tyytyväisiä.

Toimivan B-maajoukkueen ja U23-ryhmän suuntaan on ollut yrityksiä useinkin, mutta nykyistä toimintamallia ei ole vuosikausiin saatu kunnolla toimimaan. Syyt eivät ole pelkästään taloudellisia. Jos A-maajoukkueessa on 23 urheilijaa, vaikuttaa se B-maajoukkueeseen ja sen tasoon. Tai jos A-maajoukkueessa on erillinen sprinttiryhmä, voivat erot seuraavassa portaassa olla isot. Ryhmätoiminnan taso lähtee pitkälti urheilijoista.

– Vaatimustason pitää tulla porukan sisältä, ettei se ole vain valmennus, joka vaatii.

Ryhmän kokeneemmasta päästä on mallia nuoremmille myös siinä, kun sukelletaan kilpailukauteen. Taivalkosken Suomen Cupilla on paljon merkitystä monille, että pääsee Rukalle maailmancupiin ja siitä mahdollisesti eteenpäin. Kovatasoisista kilpailuista kehittyminen ei jää kiinni, sillä kotimaassa on Suomen cup ja riittävästi FIS-kisoja.

– Järjestelmämme on kehittynyt 15 vuodessa kaikista eniten kisojen osalta, Virtanen sanoo.

Onko B-maajoukkueen toiminta mielestäsi jo tässä vaiheessa sellaista, mitä sen olisi pitänyt olla useamman vuoden?

– On. Tällaista sen pitäisi olla. 40 päivää on aika rajallinen aika tuoda valmennuksellista viestiä läpi. Jotkut poimivat siitä paljon, jotkut vähemmän. Olemme ainakin yrittäneet antaa. Emme voi kaataa vettä kaivoon valmiiksi, vaan urheilijan oman näkemyksen pitää kasvaa. Näkemyksen siitä, kuinka pitäisi harjoitella ja kuinka tulee kuntoon. Sitä olemme yrittäneet antaa.

-Heidi Lehikoinen