Vuokatin Suomen Cup jäi Anni Alakoskelta väliin sen alla iskeneen oksennustaudin vuoksi, mutta sen jälkeisenä viikonloppuna hän pääsi avaamaan kautensa Kainuun Talvikisoissa. Vapaan kympin kakkossija ja perinteisen sprintin voitto osoittivat alkukauden vireen lupaavaksi.

Vuokatin Suomen Cup jäi Anni Alakoskelta väliin sen alla iskeneen oksennustaudin vuoksi, mutta sen jälkeisenä viikonloppuna hän pääsi avaamaan kautensa Kainuun Talvikisoissa. Vapaan kympin kakkossija ja perinteisen sprintin voitto osoittivat alkukauden vireen lupaavaksi.

– Oksennustauti oli aika raju tauti, siitä kesti yllättävän kauan palautua. Koko viime viikko oli vielä aika nihkeää, ja oli vähän itselleni arvoitus, mitä noista viikonlopun kisoista tulee. Olikin sitten yllättävän hyvät kisat, ja sain vähän siitä itseluottamusta. On kuitenkin ihan hyvä tilanne tässä, ja pystyy hyvillä fiiliksillä lähtemään kohti Taivalkoskea, Alakoski sanoi Kestävyysurheilu.fille.

Harjoituskausi on ollut onnistunut, ja Alakoski on pystynyt harjoittelemaan suunnitelmien mukaan. Tämän vuoden uutuutena on ollut korkeanpaikan harjoittelu. Hän oli yksi hiihtäjistä, joka vietti keväällä jakson Vuokatin alppimajassa. Sen lisäksi hän harjoitteli kesällä Livignossa omalla leirillä ja syksyllä B-maajoukkueen leirillä Ramsaussa.

 – Noin 60 vuorokautta on tällä harjoituskaudella ollut korkeallaoloa. Olen sopeutunut korkealle ihan hyvin ja kun olen tullut korkealta pois, on ollut hyvää tunnetta. Nyt kun aletaan hiihtää kilpaa, näkee onko se (korkeanpaikan harjoittelu) kannattanut, Alakoski sanoo iloisesti.

Alppimajajakso osui ajankohtaan, jolloin Alakoski käytännössä pelkästään kuntoutti selkäänsä eli teki voimaharjoittelua.

– Asuin korkealla majassa ja kävin salilla. Emme edes yrittäneet tehdä muuta. Selästä ei ollut mitään rikki, tukilihaksistossa oli vaan niin isoja puutteita ja hiihtotekniikkani kuormitti selkääni niin paljon. Se ei vaan kestänyt sitä. Rossin Markon kanssa teimme kisakauden jälkeen suunnitelmat siihen, kuusi viikkoa kuntoutettiin ja sen jälkeen ei ole enää selkä vaivannut.

Harjoittelu on maistunut hyvin koko treenikauden. Aiempaan verrattuna korkeallaharjoittelu on tuonut myös sen, että tuntemuksissa on ollut enemmän vaihtelua.

Vuokatissa asuva Alakoski harjoittelee nykyään Mikko Virtasen valmennuksessa. Alakoski on yksi niistä maajoukkueen kärkinimien takana olevista hiihtäjistä, joka toivoo pääsevänsä aiempaa useammin hiihtämään maailmancupia.

– Rukan-paikkaa lähden Taivalkoskelta hakemaan, siinä on oikeastaan tavoitteet siihen viikonloppuun. Toivon, että pystyn antamaan sellaiset näytöt, että Rukalle pääsisin. Tottakai kovaa haluaisin viikonloppuna hiihtää. 

Viime kaudella hän avasi pistetilinsä maailmancupissa. 

– Tällä kaudella jos pääsisi mahdollisimman paljon hiihtämään maailmancupia ja siellä mielellään vielä pistesijoille, siinä on itselleni tavoitetta. Monta vuotta maailmancupin pisteet ovat olleet pieni peikko itselleni, ja kun ne nyt vihdoin viime talvena sain, se varmaan vähän rentouttaa. Ettei ole enää sellaista, että nyt on pakko saada ne pisteet, Alakoski sanoo hymyillen.

Millä tavalla koet olevasi parempi hiihtäjä kuin marraskuussa 2020?

– Teknisesti olen parempi hiihtäjä kuin vuosi sitten. Sen verran paljon on tultua salilla oltua, että omasta mielestäni se näkyy hiihtotekniikassa molemmissa, Alakoski viittaa voimaharjoitteluunsa.

-Heidi Lehikoinen