Onko tasatyöntö tehokkain tapa edetä ladulla ja milloin tätä tekniikkaa kannattaa käyttää? Tutkijat kertovat näkemyksensä.

Yhä useammat kuntohiihtäjät lähtevät tasatyönnöllä pitkän matkan kilpailuihin pitovoidellun perinteisen suksen sijaan. Tasatyöntö ei kuitenkaan välttämättä ole kaikille tehokkain tapa edetä ladulla.

Siitä lähtien, kun tasatyöntötrendi alkoi yleistyä pitkän matkan hiihdossa, on käyty jatkuvaa keskustelua tasatyönnön ja perinteisen hiihdon plussista ja miinuksista ja pohdittu, kumpi tapa on tehokkain ladulla.

Langrenn.comin mukaan Tromssan yliopistossa on tutkittu, onko erityisesti pitkän matkan kilpailuissa tasatyöntö tehokkaampaa kuin vuorohiihto.

Tromssan yliopiston FENDURA-projektissa Erik P. Anderssonin johtama tutkimusryhmä selvitti, kuinka paljon maastohiihtäjät kuluttavat energiaa tasatyönnössä verrattuna vuorohiihtoon.

Lue myös: VO2max – hapenottokyky on yhä hiihtäjän ase

Edut ja haitat tasapainossa

Tutkijat havaitsivat, että ylämäkeen tasatyöntö kuluttaa vuorohiihtoa enemmän ja tämä ero tulee esiin jo neljän asteen nousukulmassa. Tasatyönnön haittapuolet ylämäkeen hiihdettäessä olivat odotettua suuremmat.

Toisaalta tasatyöntö on huomattavasti helpompaa loivemmassa maastossa, kun suksia ei ole voideltu pitovoiteilla.

– Suksien luiston ja kuluttamasi energian välillä on tehtävä kompromissi. Pitovoitelu takaa huonomman luiston, mutta pelkkä tasatyöntö voi olla fysiologisesti vaativampaa. Edut ja haitat ovat siis tasapainossa.

Tasatyöntö raskaampaa

Tutkimukseen osallistuneiden syke oli 5–10 prosenttiyksikköä korkeampi, kun he nousivat viiden asteen nousua tasatyöntäen verrattuna perinteiseen vuorohiihtoon samassa mäessä. Hiihtäjät kertoivat myös, että tasatyöntö oli raskaampaa kuin vuorohiihto.

Tutkijat havaitsivat myös odotettua pienemmän eron naisten ja miesten välillä.

– Odotimme, että erot naisten ja miesten ylävartaloiden ja jalkojen välillä olisivat olleet isompia, koska miehet ovat yleensä suhteessa vahvempia ylävartalosta, kun taas naiset ovat vahvempia jaloista, Andersson sanoo.

Näin ei kuitenkaan ollut, eikä merkittäviä eroja löydetty. Sekä naiset että miehet voivat harjoitella ylävartalonsa kestävyyttä ylläpitääkseen tehokasta tasatyöntöä pidempään.

Tasatyöntö yleistyy koko ajan

Huippuhiihtäjät käyttävät enenevässä määrin tasatyöntöä sekä pienemmissä kilpailuissa että maailmancup-tasolla.

Maailmancupin perinteisen hiihtotavan kilpailut käydään niin mäkisillä ja vaativilla radoilla, että pelkällä tasatyönnöllä hiihtäminen harvoin kannattaa. Vaikka se teoriassa olisikin mahdollista, on Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS) sisällyttänyt radoille vuorohiihtoalueita, joissa tasatyönnöllä eteneminen on kielletty.

Pitkän matkan kilpailut ovat kuitenkin asia erikseen. Usein pitkän matkan kilpailut hiihdetään huomattavasti tasaisemmilla radoilla, minkä takia melkein kaikki huippuhiihtäjät ja nykyään myös yhä useammat kuntoilijat valitsevat tasatyönnön.

Pitkien matkojen hiihtäminen pelkästään tasatyönnöllä vaatii kuitenkin lukemattomia harjoituskertoja, jotta tekniikka ja voimatasot kehittyvät tarpeeksi hyvälle tasolle.

Jos treenitaustaa ei ole riittävästi, on parempi käyttää vuorohiihtoa.

Tästä syystä tutkijat ovat sitä mieltä, että raja tasatyönnön etujen ja haittojen välillä on häilyvä. Lisäksi he väittävät, että useimmat kuntohiihtäjät todella etenisivät nopeammin pitovoitelulla ja vuorohiihdolla.

– Ylävartalo ei ole yhtä kestävä pitkän matkan hiihtoon. Eliitti pystyy siihen, koska heillä on hyvä ja taloudellinen tekniikka sekä erinomainen kestävyys. Tämän ansiosta he voivat tasatyöntää kuluttamatta liikaa energiaa. Jos et ole tarpeeksi hyvässä kunnossa, se ei ole paras ratkaisu pitkissä kilpailuissa, Andersson sanoo.

Tutkimus on julkaistu osoitteessa European Journal of Applied Physiology.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Langrenn.comissa ja myös aikaisemmin sivustollamme.