Maastohiihto.com julkaisi ennen joulua artikkelin, jossa käsiteltiin alkuverryttelyä tutkimustietojen valossa. Nyt julkaistavassa jatkojutussa Iivo Niskanen kertoo, miten eri tekijät vaikuttavat hänen alkuverryttelynsä toteutukseen.

Lue myös: Mitä hyötyä alkuverryttelystä on ja mihin siinä kannattaa erityisesti keskittyä?

Niskasen sanoo, että hänen aamurutiineihinsa vaikuttaa onko kisoja ollut edeltävänä päivänä. Jos on, silloin Niskanen käy herkemmin liikkumassa pian heräämisen jälkeen.

– Jos vireystila on huono ja on ajettu olo, niin sitten on pakko käydä liikuskelemassa jo heti aamulla, että saa löysättyä lihaksistoa. Aamulenkki ei ole kuitenkaan minulle mikään ehdoton.

Varsinaisen alkuverryttelyn toteutukseen vaikuttavat vireystila, kilpailumuoto, taktiikka ja sääolosuhteet.

– Jos olo ei ole kovin energinen, niin silloin pitää tehdä erilainen verryttely. Jos kroppa on tukossa, niin silloin vaatii enemmän herättelyä ja käynnistelyä. Silloin kun on huippukunnossa ja tietää, että on viikonlopusta toiseen tehnyt hyviä suorituksia, ei alkuverryttelyyn tarvita ihmeellisyyksiä.

– Kolme varttia on semmoinen tyypillinen veryttelyn kesto. Aukaisut sitten vaihtelevat. Jos on huippuvire, niin en vauhtikestävyyttä ja anaerobista kynnystä kummempaa ole tehnyt. Ehkä hyvin pieni nosto ventilaatiolle.

Jos on tahmeampi fiilis, niin haetko esimerkiksi pitempää rauhallisempaa veryttelyä ja sitä kautta parempaa tunnetta?

– No joo, jos tuntuu, että aineenvaihdunnallisesti ei ole normaali tila. Toisaalta jos on flegmaattisuutta, muuta kuormaa alla ja vireystila ei ole henkisestikään se mikä pitäisi, niin silloin pakko yrittää aukoa niin kauan, että pääsee tunteeseen, jossa sietää pahaa oloa. Hyvin paljon veryttely menee lopulta kuulostellen.

Niskanen ei laske kolmen vartin alkuverryttelyyn mukaan suksitestejä. Vaikeissa olosuhteissa suksitestit saattavat osin korvata alkuverryttelyn. Jos keli on selkeä, kertoo Niskanen käyttävänsä suksitestiin mahdollisimman vähän aikaa.

– Jos keli muuttuu tosi paljon, niin suksitestiä on tehtävä koko ajan, eikä silloin ehdi periaatteessa veryttelemään. Esimerkiksi Skitourilla Trondhemissa, kun oli 30 kilometrin kisa, niin piti loppuun asti testata eri pitopohjia ja voiteita. Ei silloin ehtinyt veryttelemään ollenkaan. Suksitestissä piti tehdä aukaisuja, jos halusi tehdä, kertoo Niskanen ja jatkaa vielä kisataktiikan merkityksestä verryttelyyn:

– Jos on lumisade ja 50 kilometriä yhteislähdöllä, niin sitä tietää, että kukaan ei karkaa ensimmäiseen 20 kilometriin. Silloin en käy hiihtämässä kuin 10-15 minuuttia hyvin hiljaa ja se on siinä.

Niskasen esimerkkinä mainitsema Trondheimin kilpailu vuonna 2020 meni hyvin; hän oli takaa-ajon toiseksi nopein.

Aamupalan tai ruokailun suhteen Niskanen ei tunnusta omaavansa mitään seinään hakattuja rutiineja.

– Yritän herätä kolme-neljä tuntia ennen starttia. Pari-kolme tuntia ennen starttia yritän syödä. Kaksi tuntia menee jo aika lähelle. Tässäkin kisamuoto vaikuttaa. Juoksukisaan pitää syödä aiemmin ja vähemmän. Hiihdossa ennen 10 kilometrin kisaa on vaikeampi syödä oikein kuin 50 kilometrille.

Onko sinulla mitään pannassa olevia ruokia ennen kisaa?

– Ei ennen kisaa tietty kyljyksiä syödä. Hiilihydraattejahan kestävyysurheilijan pitää saada. Pääasiaan menen puurolla, vastaa Niskanen