VO2 max eli tuttavallisemmin maksimaalinen haponottokyky on varmasti termi, joka on tuttu kaikille hiihtäjille ja kestävyysurheilun harrastajille. Kyseinen kyky on kestävyysurheilijoiden mitatuin arvo. Mitä tuo termi kuitenkin tarkoittaa ja keillä urheilijoilla on mitattu kovimmat arvot?

Nykyisestä kilpahiihdosta puhuttaessa moni tuo esille, että laji on muuttunut enemmän suorituskykyisemmäksi ja maksimaalisen haponoton merkitys on laskenut kisaratojen profiilien homogenisoinnin kautta. Myös tasatyönnön vahva esiin tuleminen, etenkin pitkän matkan hiihdossa, on vähentänyt hapanottokyvyn merkitystä kasvattaen anaerobisella kynnyksellä hiihtämisen kykyä. 

Muutoksista huolimatta hiihto, ja myös muut kestävyyslajit, edelleen nojaavat vahvaan hapenottokykyyn ja toki myös maitohappojen sietokykyyn ja niiden nopeaan poistoon elimistöstä.  

Ne Ski Classics-hiihtäjät, joilla on korkeimmat haponottoarvot, ovat yleensä vahvimpia myös pitkän matkan kisoissa. VO2 max ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa maratonhiihdossa, eikä hiihtäjällä tarvitse olla korkeinta mahdollista VO2 max-tulosta, jos hän omaa muita kykyjä sen kompensoimiseksi kuten hiihtotekniikan taloudellisuuden ja vahvan lihaskestävyyden. 

Määritellään lyhyesti tuo maaginen termi. VO2 max, joka tunnetaan siis myös nimellä maksimaalinen hapenottokyky, on mitta enimmäismäärä happea, jota henkilö voi käyttää intensiivisen harjoituksen tai kilpailun aikana. Se on yleinen mittaus, jota käytetään urheilijan aerobisen kestävyyden määrittämiseen ennen harjoittelua tai sen aikana. Se on yksi monista testeistä, joita käytetään urheilijan kardiovaskulaarisen kunnon (sydämen ja verisuonien kyky kuljettaa happea) ja suorituskykykyvyn määrittämiseen. 

VO2 max mitataan millilitroina happea, joka käytetään minuutissa painokiloa kohti (ml/kg/min). Se perustuu oletukseen, että mitä enemmän happea urheilija kuluttaa korkean tason harjoituksen aikana, sitä enemmän keho tuottaa adenosiinitrifosfaatti (ATP) -energiaa soluissa. ATP: tä kutsutaan usein solunsisäisen energian ”molekyyliyksiköksi”. 

VO2 maxia ei pidä sekoittaa laktaattikynnystestiin, joka viittaa tehoharjoituksen kynnystä, jossa laktaatti eli maitohappo kerääntyy lihaksiin nopeammin kuin se voidaan poistaa. VO2 max suoritetaan tyypillisesti urheilusuorituslaboratoriossa. Testin intensiteetti kalibroidaan huolellisesti ja sitä lisätään ajan myötä. Joko juoksumattoa, jossa voidaan hyödyntää myös sauvoja, tai kiinteää polkupyörää voidaan käyttää. Maastohiihtäjille rullahiihto matolla on nyt yleinen tapa testata hapenottokykyä. 

Maastohiihtäjistä norjalainen Bjørn Dæhli ja Bente Skari ovat saavuttaneet korkeimmat VO2-maksimiluvut; 96 ja 76 ml/kg/min. Jotkut miespuolisista Ski Classics-hiihtäjistä ovat pystyneet saamaan VO2-maksiminsa lähelle 90, kun taas naisurheilijat ylittävät 70, esimerkiksi Petter Eliassen onnistui uransa aikana saamaan 88 ml/kg/min juoksumattotestissä ja hieman alemmat luvut tasatyöntötestillä. Maailmancupin huippuhiihtäjillä arvot pyörivät usein lähellä 90, mutta hieman yli 80 arvokisamitalisteja on nykypäivän hiihdossakin nähty.  

Maailman korkein luku on 97,5 ml/kg/min, jonka norjalainen pyöräilijä Oskar Svendsen saavutti 18-vuotiaana. Suomalaisella maastohiihtolegendalla Juha Miedolla on epävirallinen ennätys, jos hapenottokyky mitataan litroina minuutissa. Hän saavutti huikean tuloksen: 7,4. Monilla huippuhiihtäjillä luku jää alle kuuteen litraan minuutissa. Hiihtouransa aikana Kurikan jätti painoi 95-105 kg, mikä luonnollisesti laski hänen ml/kg/min-pistemääränsä noin 77-80:een. 

Normaalilla liikuntaa vapaa-ajalla harrastavalla hapenottoarvot liikkuvat alle 50 ml/kg/min, kuntokilpailijat iästä riippuen nostavat luvut jo reilusti yli 50 ja monet jopa yli 60 ja kestävyyslajien huiput 80-90 välille. Monet ykköspelaajat jalkapallossa saavat jopa 70 arvoja, SM-liigan jääkiekon pelaajat keskimäärin 60-65 ja F1-kuljettajat noin 65. Yksilöllisiä poikkeuksia toki löytyy eri lajeista ja kyky on myös vahvasti synnynnäinen ominaisuus. 

Tulevissa artikkeleissa tuomme esille eri harjoitusmetodeja kehittää hapenottokykyä ja yleisesti suoritustasoa esimerkiksi tulevan talven massahiihtoja varten.