Menneenä viikonloppuna Energamo Lipnolopet-niminen rullahiihtotapahtuma järjestettiin Tsekin tasavallassa Lipno-järven kupeessa. Järvi ja sen ympäristö ovat täydellinen kohde suomalaisillekin kilpa- ja kuntohiihtäjille tarjoten loistavat rullahiihtotiet ja jalkalenkkipolut.

Lipnolopet oli samalla rullahiihtokauden päätös sekä Ski Classics Challengers-sarjan että tsekkien oman rullahiihtoturneen puitteissa. Kisa on järjestetty vasta kaksi kertaa, joten tapahtuma ottaa vielä ensiaskeliaan. Järjestelyt toimivat hyvin ja rata sai kehuja hiihtäjiltä. 55 kilometrin lenkkiin mahtui tasamaata järven rantaa pitkin seuraten ja kaksi pitkää nousua kukkuloille. Toinen noususta vei kilpailijat aina maaliin asti puristaen mehut jopa huipuilta. Kisan kakkonen Andreas Nygaard tunnustikin loppunousun olleen hänelle liian pitkä ja raskas.

Kisaa selostaessani paikan päällä tuli mieleeni, että tapahtuma olisi myös hyvä kesäkauden päätös suomalaisillekin kilpa- ja kuntokilpahiihtäjille. Rata on vaihteleva ja maisemat kauniit ja kelikin oli mukavan syksyinen eli auringonpaiste ja viidentoista asteen lämpötila tarjosivat nautinnollisen kokemuksen kilpailijoille. 

Olin yötä Frymburk-nimisessä viihtyisässä kylässä järven toisella puolella. Samaisen kylän keskustassa järjestettiin kisaa edeltävänä iltana sprinttikilpailu, jonka voittoon kiri odotetusti Andreas Nygaard. Hiihtosankari oli tullut paikalle suoraan Prahasta, jossa hän oli ollut lomailemassa tyttöystävänsä kanssa. Frymburkissa järjestettiin myös kilpailun jälkeen palkintogaala ja ”after ski” juhlat, jossa palkittiin tietysti kisan parhaat ja koko rullahiihtoturneen kärkinimet. Kyseinen kiertue koostui 13:sta eri rullahiihtokisasta, joka osoittaa tsekkiläisten olevan innokkaita hiihdon kesälajin harrastajia.

Frymburkin kylän keskustassa pidettiin vauhdikas sprinttikisa kisaa edeltävänä iltana.

Lipno-järven ympärillä on muitakin kyliä, mutta Frymburk sopii hyvin majoituspaikaksi niille, jotka harkitsevat treenileiriä kohteessa. Kylä on pieni mutta viihtyisä tarjoten muutaman ravintolan ja majatalon. Rullasuksilla voi lähteä kylän keskustasta ja pyörätie kulkee kylän ohi järven rantaa myötäillen. Lossilla pääsee helposti myös järven toiselle rannalle, jossa itse kilpailu järjestettiin. Lossin kyytiin otetaan muutama auto ja jalankulkijoita, ja matka kestää muutaman minuutin ja maksaa pari euroa.

Frymburkin keskustasta on helppo lähteä rullahiihtämään.

Kisa lähti aivan lossisatamasta ja ensimmäiset 15 km olivatkin aivan tasaista. Hiihdin itsekin kyseisen pätkän ja reitti oli täydellinen rullahiihtoon. Hyväkuntoista tietä pienen kylän läpi aina järven päässä olevalle padolle ja sieltä takaisin ihanteellista pyörätietä pitkin, joka oli kuin luotu rullahiihtoradaksi. Padon ylittämällä pääsee järven toiselle puolelle ja pyörätie jatkuu rantaa myötäillen lähes 10 km Frymburkiin asti. Pyörätie on välillä täysin metsän siimeksessä ja puiden välistä pilkistää kapea järvi ja vastaranta.

Pyörätie kulkee Lipno-järven rantaa pitkin ja se soveltuu hyvin rullahiihtoon.

Järven toisella puolella on myös mäkisempää maastoa, jossa oli myös kisan kovimmat nousut. Jos alueelle tulee harjoittelemaan, lossilla on helppo mennä yli ja ensimmäinen kova nousu alkaa jo muutaman kilometrin hiihdon jälkeen lossisatamasta. Toki Frymburkista voi hiihtääkin nousulle asti, jolloin alkulämmittelyä tulee noin 15 km. Nämä nousuosuudet ovat osittain erittäin kapeilla tieosuuksilla, mutta liikennettä niissä ei juurikaan ole. Asvaltti on paikoitellen hieman halkeillutta, mutta se ei rullahiihtoa haittaa.

Lossilla pääsee helposti ja nopeasti järven toiselle rannalle.

Lipno-järven seutu on aikoinaan ollut armeijan aluetta maan ollessa kommunistivallan alla. Tuolloin alueella ei asunut juuri kukaan sotilaita lukuun ottamatta. Nyt järviseutu on suosittu lomakohde sekä tsekeille että naapurivaltioiden asukkaille (Itävalta ja Saksa). Ajomatka Lipno-järvelle kestää noin kolme tuntia sekä Münchenin että Prahan lentokentiltä.

Lipno-järven ympärillä on myös hyviä mäkiä sauvarinteeseen ja jalkalenkeille.

Rullahiihdon lisäksi Frymburkista on helppo lähteä juoksulenkille tai vaeltamaan ympäristön kukkuloille. Itse en ehtinyt viikonloppureissuni aikana katsastamaan maastopolkuja, mutta juoksemassa kävin lähtöpäivän aamuna. Rullahiihtämässä ehdin käydä kahtena päivänä ja sain Kästle-merkkiset rullat ja Lekin sauvat lainaksi Fabian Stocekilta, Ski Classics-hiihtäjä, joka edustaa Vltava Fund Teamiä. Kyseisessä tiimissä on ollut jäseninä myös Ari Luusua, Isac Holmström, Heli Heiskanen ja Noora Kivikko.

Minulla oli kunnia viettää kaksi tiivistä päivää Fabianin ja hänen tiimikaverinsa Jan Srailin kanssa. Fabian puhuu loistavaa englantia, koska muutti 15-vuotiaana Yhdysvaltoihin ja kävi koulunsa siellä. Hän kertoikin USA:n yliopistosysteemeistä ja kuinka siellä sai paljon enemmän tukea hiihtoon kuin Euroopassa. Jan on puolestaan metsänvartija, koska työ on kulkenut suvussa jo pitkään.

Jan oli tullut kisapaikalle avovaimonsa ja hieman yli yksivuotiaan tyttärensä kanssa. Aina hymyilevä ja iloinen Jan kertoi olevansa ylpeä isä, vaikka isyys ei aina olekaan ruusuilla tanssimista. Hän tunnusti käyvänsä yleensä lenkillä silloin, kun tytär nukkuu, joka tarkoittaa joskus jopa treenin alkamista puolenyön aikoihin. Hiihtäjä haluaa kuitenkin harjoitella joka päivä 3-4 tuntia, joten ajan löytäminen on välillä haastavaa.

Fabianilla ei taas ole samaa ongelmaa ja hän on juuri saanut opiskelunsa päätökseen. Hän haluaa nyt panostaa hiihtoon ja ensi kauden tavoite on nousta tasaiseksi top-20 hiihtäjäksi Ski Classics-sarjassa ja samalla poimia sprinttipisteitä aina kun on mahdollista. Janilla on samankaltaiset tavoitteet eli ottaa askel kohti aivan terävintä kärkeä.

Fabian Stocek valmistautuu haastattelukuvaukseen.

Jan edusti ennen Vltava Fund Ski Teamiä Lukas Bauerin pitkän matkan hiihtojoukkuetta. Hän kertoikin oppineensa paljon entiseltä mestarihiihtäjältä. Hänen mukaansa ensimmäiset viisi vuotta olivat todella hienoa Bauerin tiimissä, mutta viimeiset vuodet olivat haastavia.

Fabian on ollut aina Vltava Fund Ski Teamissä hiihtäessään pitkiä matkoja. Hän kuvaili porukan henkeä ihmisläheiseksi ja perheenomaiseksi. Hän tunnusti, että tiimi on saanut paljon oppia ulkomaalaisilta jäseniltään kuten suomalaisilta ja ruotsalaisilta hiihtäjiltä. 

Jan ja Fabian harjoittelevat yhdessä aina kun se on mahdollista ja molemmat tunnustavatkin yhteistreenin sujuvan hyvin, koska he puskevat toisiaan eteenpäin. Jan kuitenkin kuvailee Fabiania äärimmäisen kilpailuhenkiseksi henkilöksi, joka ei halua hävitä. Fabian puolestaan sanoo Janin olevan todella vahva hiihtäjä ja häntä parempi ylämäissä.

Jan Srail ohittaa Vasaloppetin puolivälin vuoden 2018 hiihdossa. Takana on Joar Thele.

Tiimikaverien paremmuus selvisi lauantain rullahiihtokisassa Janin sijoittuessa neljänneksi hieman yli 4,5 minuuttia voittaja Thomas Bingille jääneenä. Hän oli mukana neljän hiihtäjän kärkiletkassa aina viimeiseen nousuun asti. Hänellä oli ongelmia rullasuksiensa kanssa ja hän joutuikin siirtämään suksia jalalta toiselle. Jan onnistui voittamaan sprinttikisan, joka oli 14 kilometrin hiihdon jälkeen. Tiukassa loppukirissä hän löi tiimikaverinsa Fabianin muutamalla sentillä.

Fabian tunnustikin, että hänen vauhtinsa ja energiansa loppuivat sprinttiin. Kova nousu alkoi heti sprintin jälkeen ja siinä hän putosi kärkinelikön vauhdista. Fabian oli maalissa kuudes ja yli 8 minuuttia kärjestä. Hän ei ollut kovin tyytyväinen hiihtoonsa ja pohtikin jo maalissa koko touhun mielekkyyttä. Adrenaliinin laskettua ja mielen rauhoituttua hän oli jälleen valmis uusiin haasteisiin.

Kisan loppuhuipentuma tapahtui Frymburkin keskustassa sijaitsevassa ravintolassa, jonne kokoontuivat kaikki hiihtäjät ja järjestäjäkaarti. Juhlijoiden joukossa oli tietysti myös kisan voittaja Thomas Bing, joka nyt keskittyy täysillä Ski Classicsiin ja haluaa olla palkintopallilla myös talvella. Kisan kakkonen Andreas Nygaard ei ollut tappiostaan huolissaan ja kertoi todella nauttineensa kisasta ja radasta. Kolmanneksi sijoittunut ikiliikkuja Stanislav Rezac, 50 v, sai juhlatilaisuudessa useita eri palkintoja, joista yksi oli kiertueen kokonaiskilpailun voitto.

Kisajärjestäjät olivat tyytyväisiä tapahtumaansa ja kiittelivät vuolaasti selostustani, jossa intouduin ylistämään aluetta. Ja miksi en ylistäisi, koska Lipno-järvi on todellakin loistava kohde intensiiviselle kesä- tai syysleirille. Mietinkin, että taidan ensi kesänä tulla takaisin ja ehkä tuon mukanani ryhmän suomalaisia hiihtäjiä.

Lipno-järvi on pitkä ja melko kapea järvi lähellä Itävallan ja Saksan rajoja.

Kuvat: Teemu Virtanen, paitsi Jan Srailin Vasaloppet-kuva (Daniel Eriksson/Bildbyrån)