Aino-Kaisa Saarinen päätti mini-tourin positiivisiin tunnelmiin, sillä päätösosakilpailun neljäs sija nosti hänet mini-tourin seitsemänneksi.

Aino-Kaisa Saarinen. Kuva: Manzoni/NordicFocus.Aino-Kaisa Saarinen päätti mini-tourin positiivisiin tunnelmiin, sillä päätösosakilpailun neljäs sija nosti hänet mini-tourin seitsemänneksi.

– Tänään tuntui kilpahiihdolle: hapotti ja tuntui vähän oikealle pahalle. Nyt alkoi tuntua siltä, että meno on oikeaa. Viimeiselle kierrokselle kun lähdettiin, alkoi vasen käsi krampata, ja nousussa alkoi molemmat kädet krampata. Sitten ajattelin, että on poljettava pitkään nousuun ja saatava siinä eroa, koska jos jää loppukirikamppailuun ja tasatyöntöön, kramppaavilla käsillä on äärettömän vaikea. Olen tyytyväinen, että sain edes yhden hyvän suorituksen tähän viikonloppuun, Saarinen kertasi.

Saarinen taisteli hienosti, vaikka kilpailuviikonloppuun heijastui keskiviikkona ja torstaiaamuna vaivannut mahatauti.

– Koko viikonvaihteen on ollut vaikea syödä, mutta se on ollut sellaista pakolla nieleskelyä. Nyt päätin, että kisan jälkeen en syö enkä juo kuin vettä niin kauan, kunnes oikeasti tulee nälkä ja tekee mieli syödä. Annan mahan rauhoittua.

Omasta tilanteestaan suhteessa mini-tourin kärkikolmikkoon Saarinen on luottavainen.

– Tytöt ovat terävässä kunnossa, heiltä rytmiä löytyy. Itsellä kun lihaksiin saa tuntemuksen, kympillä lähtee helposti minuutti pois. Silloin lihakset ovat tarkat ja tuntee sen, missä kroppa menee. Silloin on huomattavasti helpompi hiihtää, kun tuntee, missä kädet ja jalat menevät. Silloin tekniikan saa pelaamaan. Nyt en saa voimaa välineeseen, voima ei välity. Joko ponnistus on liian aikaisessa tai vähän liian myöhässä, Saarinen sanoo.

Aino-Kaisa starttaa seuraavan kerran Davosin maailmancupissa, joten hänellä on edessään väliviikonloppu kisojen osalta.

– Nyt kotiin ja keskiviikkona Davosiin. Siellä muutama kovempi harjoitus, joilla haetaan vauhtia. Tiedän, että kuntoa on, mutta suorituskuntoa eli vauhtia ei. Suorituskykyisyyttä pitää nyt saada nostettua. Tämä oli hyvä alku. Tähän asti en ole saanut itseäni hapoille enkä hengästyä, nyt alkoi tuntua, että saa irti jotain. Nyt toivoisin, että Davosissa olisi rautatielatu ja liukas lumi, että saisin vauhdikkaita kiihdytyspätkiä tehtyä, että saisi helppoa kovaa hiihtoa, Saarinen sanoo.

Lähde: www.ainokaisa.com