Hevoskuurin tämän viikon teemana on kysellä hiukan maajoukkuehiihtäjiemme kevään kuulumisia. Aloitamme kierroksen Aino-Kaisa Saarisen haastattelulla. Hevoskuuri tapasi Aino-Kaisan viikonloppuna Mäntyharjulla, jossa hän piipahti yhteistyökumppaninsa tiedotustilaisuudessa.

Aino-Kaisa Saarinen vauhdissa Mäntyharjun haastekilpailussa. Kuva: Hevoskuuri.fiHevoskuurin tämän viikon teemana on kysellä hiukan maajoukkuehiihtäjiemme kevään kuulumisia. Aloitamme kierroksen Aino-Kaisa Saarisen haastattelulla. Hevoskuuri tapasi Aino-Kaisan viikonloppuna Mäntyharjulla, jossa hän piipahti yhteistyökumppaninsa tiedotustilaisuudessa.

Vaikka Aino-Kaisan kausi oli kaikkea muuta kuin helppo, oli talven saaliina kuitenkin kolme mitalia Oslon MM-kisoista: hopeaa parisprintistä yhdessä Krista Lähteenmäen kanssa, pronssia perinteisen 10 km:ltä sekä viestistä. Kuullaanpa hiukan Aino-Kaisan mietteitä, kun kauden loppumisesta on kulunut reilu kuukausi.

– Nyt on harjoituskausi ollut päällä viikon verran, pidin kunnon loman huhtikuussa. Kuopion SM-hiihtojen jälkeen olin aivan puhki fyysisesti ja henkisesti. Loma onnistui hyvin ja lepo tuli tosi tarpeeseen. Loppukautta vaivasi myös jalkapohjan tulehdus, joka on nyt parantunut hyvin. Lääkäri antoi luvan, että nyt voi jo juosta pehmeällä alustalla.

Näin pienen hengähdystauon jälkeen, mitä viime kaudesta jäi mieleen ja muistoja?

– Viime kaudella tuli tehtyä radikaaleja ratkaisuja valmennuksen suhteen. Se oli ensimmäinen kausi ilman henkilökohtaista valmentajaa. Tosin tukiryhmä oli apuna tarvittaessa. Viime kausi oli kuitenkin henkisesti rankin kausi, kun joutui itse kantamaan käytännössä kaiken vastuun. Lisäksi alkukauden vamman takia en saanut varmuutta omasta kunnosta ja piti vaan tsempata henkisesti ja uskoa itseeni. Olen enemmän kuin ylpeä, että pystyin näin koviin tuloksiin omin voimin. Mitalien arvo on vaan noussut jälkikäteen, kun ajatellaan kuinka vaikeassa tilanteessa olin. Edellisen kauden kokemuksista oppineena voin olla ylpeä itsestä ja siitä kuinka olen kasvanut urheilijana ja ihmisenä. Viime kaudella henkinen kasvu oli siis suurempaa kuin fyysinen, mutta se oli äärimmäisen tärkeää tulevaisuutta ajatellen. Oli todella opettava kausi, ei voi muuta sanoa.

Entä minkälaiset valmennuskuviot ovat ensi kautta ajatellen? Valmentaja on siis ilmeisesti haussa? Ensi vuonna ei myöskään ole arvokisoja, joten aiheuttaako se muutoksia harjoitteluun?

– Haluaisin nyt tosiaan taas löytää valmentajan, ja se on haussa. Toukokuun aikana ratkeaa, kuka hän on. Valmentajaehdokkaat ovat vanhoja tuttuja ja joukossa on sekä kotimaisia että ulkomaisia ehdokkaita. Tulevalla valmentajalla tulee olla kokemusta huippu-urheilijoiden kanssa toimimisesta ja meidän täytyy tulla luonnollisesti myös hyvin juttuun keskenään. Valmentajan tulee pystyä auttamaan silloin, kun sille on tarvetta. Minulla on nyt Sotshin olympialaiset 2014 ja olympiakulta tavoitteena joten toivon, että myös valmentaja on valmis sitoutumaan tähän tavoitteeseen. Vastuun kantaminen itse on ollut raskasta, joten valmentajan löytäminen on tärkeää.

Viimeiset neljä vuotta on menty samalla sapluunalla, ei tarvitse hirveästi lähteä muuttamaan. Toki uuden valmentajan kanssa on keskusteltava, että onko muutostarpeita. Ensi talvea en ole vielä hirveästi miettinyt. Kesällä on tarkoitus pysyä terveenä ja tehdä hyvä harjoituskausi. Nyt panostetaan laatuun ja kilpailut ovat parhaita harjoituksia. Viime vuonna tekniikka oli niin sekaisin, ettei saanut aina edes kunnolla irti itsestään. Hiihtotekniikkaan on siis keskityttävä, ja vapaan tyylissä tulee olemaan painotus, koska se on se minun huonompi tyylini. Lisäksi keskivartaloharjoituksia tulee olemaan paljon ohjelmassa.

Uudelle Kuusamon minitourille on kiva lähteä kokeilemaan, sieltä minulla on jo ennestään kaksi voittoa. Maailman cup on ensi kauden tärkein koitos, ja joka piste lasketaan. Tour de Ski on tässä mielessä merkittävässä roolissa. Kolmen joukkoon on siellä tavoite, mutta niin on monella muullakin eli kovaa saa siellä hiihtää päästäkseen tavoitteeseen. Kiva on nähdä Marit Björgenin mukanaolo Tourilla ja miten häntä vastaan itse pärjää.

Mitä on tärkeintä sinun kesän sulanmaan harjoittelussasi?

– Rullahiihdon määrä on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana. Tykkään myös juosta paljon, mutta ainoastaan pehmeällä alustalla. Juoksu on sen verran kuormittavaa jaloille. Teen tehotreenejä myös juosten, mutta minun pitäisi parantaa vielä tekniikkaa. Haluaisin nimittäin juosta kovaa, mutta hermotusta on parannettava. Juoksu on äärimmäisen hyvä harjoitusmuoto. Lisäksi tulee ylävartalotreeniä ja voimaharjoittelua. Teen paljon kehonpitoharjoittelua ja pystyasennossa tehtyjä liikkeitä, kahvakuulaa käytän myös paljon, ja toki silloin tällöin myös irtopainoja. Pääsääntöisesti liikkeet ovat koko vartaloa kuormittavia.

Huhtikuu oli lähinnä ulkoilua fiiliksen mukaan. Nyt toukokuussa totutellaan perusharjoitteluun, kesäkuussa tulee jo vähän tehoa mukaan ja heinäkuussa määrä ja tehot nousevat edelleen. Toukokuun lopussa on Norjan Sognefjelletissä ensimmäinen lumileiri.

Aino-Kaisa ja naisten 800 metrin SE-nainen Tuuli Merikoski ottavat toisistaan mittaa koordinaatiota vaativassa haasteottelussa. Kuva: Hevoskuuri.fiMistä sinulta löytyy se viimeinen puristus, joka voittamiseen tarvitaan? Teetkö mentaaliharjoittelua sen eteen?

– Itse asiassa huippukunnossa on helppo saada itsestä kaikki irti. Se tuntuu pahalta, mutta hyvällä tapaa. Hiukan vaikeaa sitä on selittää. Huonossa kunnossa se tuntuu pahemmalta. Kyllä itsestä kaiken irti ottaminen on kovan harjoittelun tulosta. Mentaaliharjoittelu on enemmän teknisten ja taktisten asioiden läpikäymistä. Ladut ja profiilit käydään mielessä läpi ja erilaiset tilanteet ja taktiset puolet, jotta ei kisassa tulisi yllätyksiä.

Hiukan vaikeampi kysymys, mitä urheilu on antanut sinulle mitalien ja menestyksen lisäksi?

– Urheilu on antanut minulle äärimmäisen hyvät edellytykset selvitä normaalissa elämässä. Vasta vuoden verran minulla on ollut manageri, sitä ennen olen hoitanut itse asioitani. Myyntityöstä on tullut käytännön kokemusta, minullahan on opiskelupaikka markkinoinnista Lapin yliopistossa. Olen saanut myös hyvän itseluottamuksen ja itsetuntemuksen. Urheilu ja huippu-urheilu antavat todella hyvät eväät elämään, en tiedä mitään parempaa koulua. Olen oppinut huimasti sellaisia asioita, joita tarvitaan elämässä. Ennen olin esimerkiksi esiintymiskammoinen, urheilun avulla olen oppinut myös esiintymistaitoja.

Luonnollisesti olen omaksunut myös terveet elämäntavat ja liikunnan merkityksen. Lapsille on hengenvaarallista olla liikkumatta heidän tulevaisuutta ajatellen. Päivääkään en urheilu-urastani vaihtaisi pois, paitsi ehkä sen päivän jolloin loukkaannuin.

Loppuun vielä, että mitä talonrakentamiseen kuuluu?

– Paljon on suunniteltu ja hyvää apua saatu, meillä on loistava arkkitehti muun muassa. Viime viikon maanantaina kaadettiin tontilta puut. Itse en tosin tule olemaan kauhean aktiivisesti tontilla. Itse osaan hiihtää paremmin ja rakennusmiehet osaavat talon rakentamisen, kukin pysyköön lestissään.

Kiitokset haastattelusta ja onnea tulevaan kotiin sekä Sotshin olympiakullan tavoitteluun!

– Tero Viljanen