Olympiavoittajan sukua ja esikuva lähellä.

Juttu jatkuu. Ensimmäinen osa: Olympiavoittaja Teurantieltä – Pertti Teurajärvi oli armoitettu viestimies

Pertti Teurajärvellä oli hiihtoon geenit kohdillaan ja esikuva lähellä. Hänen enonsa oli olympiavoittaja ja maailmanmestari Eero Mäntyranta.

– Eero antoi hyviä neuvoja ja esitti myös hyviä kysymyksiä. Hän opetti kaikki treenimuodot. Eero tiesi asiat omasta kokemuksesta, sanoo Teurajärvi, jonka pikkusisko Elli Teurajärvi voitti nuorten EM-kisoissa kaksi viestikultaa ja oli yleisen sarjan SM-kisoissa henkilökohtaisilla matkoilla kymmenen parhaan joukossa.

Varsinaista valmentajaa Pertti Teurajärvellä ei urallaan ollut. Mäntyrannan ohella hän keskusteli valmennusasioista Oiva Laitisen kanssa.

Teurajärvi toteaa, että takavuosikymmeninä tieto-taito siirtyi tehokkaasti sukupolvelta toiselle. Teurajärven mielestä tilanne muuttui, kun KIHU perustettiin Jyväskylään vuonna 1990.

– Sen jälkeen entisten huippujen tieto-taito ei ole enää siirtynyt kunnolla eteenpäin. Nyt valmentajina on henkilöitä, jotka eivät ole hiihtäneet itse kilpaa. He eivät voi ymmärtää hiihtäjien probleemoita, koska eivät ole itse niitä kokeneet, vaan ovat ainoastaan lukeneet asiasta.

– Esimerkiksi Norjan ja Ruotsin hiihdossa on toisin, siellä valmennuspuolella on mukana runsaasti entisiä huippuhiihtäjiä. Noissa maissa entisillä aktiivihiihtäjillä ja akateemisilla valmentajilla on hyvää yhteistyötä.

Pertti Teurajärven aika kuluu nykyään muun muassa poronhoidon parissa. Kuva: kotialbumi

Kriittistä otetta nykyhiihtoon

Tasatyönnön rooli on korostumassa nykyhiihdossa. Teurajärvi muistuttaa, että tämä mahdollistuu helppojen ratojen takia.

– Aiemmin kansallisissakin kisoissa piti olla 75 metriä yhtämittaista nousua, jotta kisasta sai FIS-pisteitä. Tänä päivänä monien kansainvälisten kisojen radoilla on vain 25-30 metrin nousuja. Jos vanhat FIS-säännöt olisivat voimassa, pelkällä tasatyönnöllä ei pärjäisi.

Teurajärvi epäilee, että nykyään suomalaishiihtäjät eivät rytmitä harjoitteluaan riittävästi.

– Junnaavaa tasavauhtista treeniä on liian paljon. Harjoittelua pitäisi porrastaa enemmän. On oltava sopiva määrä kovavauhtista hiihtoa, hiljaista hiihtoa ja hiihtoa puolivauhdilla.

Teurajärven mielestä voimanhankinta korostuu nykyharjoittelussa liikaa.

– Hiihto on kestävyyslaji, jossa hapenotto on ratkaisevassa roolissa. Kädet toimivat rytmittäjinä ja tuottavat vauhtia, jalat tulevat mukana. Se voittaa, joka lyö sauvaa maahan tiheimmin. Ei se, joka on vahvin.

Teurajärven mukaan nykyhiihtäjät harjoittelevat loppukeväästä ja alkukesästä liikaa.

– Kropan pitäisi antaa palautua kunnolla. Kunnon on annettava laskea riittävästi. Tämän jälkeen voi alkaa rakentaa uutta.

Teurajärven mukaan leireillä pidetyistä testikilpailuista oli merkittävää hyötyä harjoittelussa.

– Siinä tapasi nähdä, missä mennään. Jos oli jäänyt jälkeen vaikkapa vauhtikestävyyspuolella, asian tiesi korjata. Jos noissa kilpailuissa oli keulilla, kunto oli noussut liikaa. Silloin kannatti rauhoittaa harjoittelua ja lisätä pitkien lenkkien määrää. Jos on koko kesän kunnossa, on vaikea olla kunnossa enää talvella.

Talvisin voi edetä myös lumikengillä. Kuva: Pertti Teurajärven kotialbumi

Kiitosta vaimon tuelle

Urheilu-uransa jälkeen Teurajärvi valmensi tytärtään Jaanaa, joka hiihti kansallisella huipulla 1990-luvulla. Lisäksi hän on pitänyt nuorille ja kuntoilijoille hiihtokouluja.

– Hiihtoa olen harrastanut aktiivisesti läpi elämäni. Kesäisin juoksen. Lisäksi marjastan, kalastan ja pyydän hirviä.

Teurajärvi toimi pitkään rajavartijana. Eläkkeelle jäätyään hän on keskittynyt enemmän porotalouteen. Teurajärvi viettää eläkepäiviään yhdessä vaimonsa kanssa synnyinseudullaan Kolarissa. Koti sijaitsee Teurantiellä; katu sai uuden nimen olympiavoittajan täyttäessä 60 vuotta. Samalla kodin lähellä sijaitseva, kylää kiertävä valaistu latu nimettiin Teuranlenkiksi. Teurajärvi toteaa olevansa kiitollinen myös valtiovallalle siitä, että olympiavoiton myötä hän saa ylimääräistä eläkettä.

Teurajärvellä on kaksi lastenlasta. Hänen pojallaan Jukalla on kymmenen kuukauden ikäinen Venja-tytär. Jaanan 9-vuotias Hanna-tytär on innokas hiihtäjä.

Teurajärvi antaa erityistä kiitosta Riitta-vaimolleen.

– Hän oli urheilu-urallani sparraaja ja keskustelukumppani. Ilman häntä olisin lopettanut kilpailemisen jo nuorena, kun tuntui ettei homma lähde kunnolla käyntiin. Aktiivivuosinani vaimo huolehti kodista ja käytännön asioista. Ilman tällaista vaimoa minusta ei olisi koskaan tullut huippu-urheilijaa eikä olympiavoittajaa.

-Juhana Unkuri