Viime vuosina on tasaisin väliajoin kaivattu sprinttihiihtoon milloin mitäkin, yleensä lisäpanostusta ja omia valmennusryhmiä. On nostettu esiin ajatus, että nuorista pitäisi jalostaa uutta sprinttihiihtosukupolvea, mutta mitä nuoret itse haluavat ja mitä he ajattelevat? Kestävyysurheilu.fi jutteli aiheesta parin erityisesti sprintissä menestyneen nuoren kanssa.

{mprestriction ids=”1,2,3,4,5″}Menestyneen sprinttihiihtäjän pitää jaksaa hiihtää neljä kertaa 3–4 minuuttia kovaa, pystyä hiihtämään ryhmässä muiden kanssa ja venyä happojen painamanakin loppukiriin. Siinä on haasteita, joiden kehittämisen parissa Tuuli Rauniokin on ottanut askelia viime vuosina.

– Nopeutta on ainakin haettu, räjähtävyydenkin kautta: on loikittu ja heitetty kuntopalloa. Sanoisin, että voimaharjoittelu on tärkeässä osassa siinä, kuinka taloudellisesti voimaa pystyy tuottamaan sprintissä. On riittävän yksinkertaistettua maksimivoimaharjoittelua, joka palvelee juuri omaa kehittymistä. Sprinttihiihtokin on kestävyyslaji: kun hapenotto kehittyy, jaksaa pikkuisen helpommalla tulla siinä kavereiden mukana, kun on riittävä nopeuskapasiteetti.

Raunio on saanut sparria Vuokatissa, mikä on kehittänyt ryhmässä hiihtämistä. Hän nauttii laadukkaista ja kovista ryhmässä tehtävistä harjoituksista.

– Nopeus- ja taitoharjoituksissa hiihdetään ryhmässä mutkiin ja kovavauhtisiin paikkoihin, ne auttavat kovasti. Sellaista voisi olla enemmänkin, koska se on sprintissä tosi tärkeää.

Rauniolle sprintti on ykköslaji, ja hän toivoo, että sprintti nähtäisiin vaihtoehtoisena suuntautumisena nuorelle hiihtäjälle. Silloin valintoja voisi tehdä sen ehdoilla, että halutaan kehittyä nimenomaan sprintissä.

– Asennoituminen on tärkeää! Vähän tuntuu, että yleinen näkökulma on, että yleishiihtäjä on hyvä – sekä sprinttiä että distanssia kovaa. Sitten voi käydä vähän niin, ettei hiihdä enää kumpaakaan tosi kovaa. Ehkä voisi olla valittavana polku myös siihen, että olisi pelkkä sprinttihiihtäjä, Raunio miettii.

Hänelle sataprosenttinen sprinttisatsaus tarkoittaa nykyisellään sitä, että nuorten maajoukkueleireillä hän keskustelee oman valmentajansa ja ryhmävalmentajan kanssa siitä, miten hän vie nimenomaan sprinttiä eteenpäin.

– Nuorilla voisi olla vähän ”sprinttiosasto”, polku olisi selkeämpi nähdä ja joutuisi tekemään valintoja, miettimään omaa harjoittelua ja mitkä on omat vahvuuteni. Tuntuu, että monella voisi olla vahvuuksia jopa paremmin sprinttihiihtoon, mutta yritetään väkisin distanssia. Ehkä omien vahvuuksien näkeminen helpottuisi, jos polku olisi selkänä.

Näistä asioista on keskusteltu aika monta vuotta, mitä ajattelet siitä?

– Kiva, että keskustellaan, mutta on kuitenkin jatkettu samalla linjalla kuin aina ennenkin, Raunio sanoo.

Hän kaipaa tulevinakin vuosina sitä, että pääsisi tekemään mahdollisimman kovatasoisia sprinttiharjoituksia ryhmässä.

– Pitäisi koota parhaat sprintterit yhteen saamaan mahdollisimman kovaa sparria, että joku voisi pärjätäkin.

Lajitaidon kehittäminen auttaa säästämään sekunteja mutkissa. Vastaavilla linjoilla on ajatusmaailmaltaan myös Veeti Pyykkö.

– Olen ryhmäharjoittelun kannalta. Viime vuosina on tullut paljon urheilijoita, jotka aika-ajon hiihtävät kovaa eli kapasiteetti riittää, mutta kun on ympärillä muita, on ongelmaa. Ryhmäharjoittelu on tärkeää, että oppii hiihtämään eriä. Sprinttiharjoituskisoja on hyvä olla, kuten meillä Vuokatissa hyvin on läpi vuoden rullilla ja suksilla. Olen kokenut ne hyviksi harjoituksiksi, että tulee ryhmähiihtoa ja eriin kovuutta, Pyykkö sanoo.

Koetko, että juuri ryhmäharjoittelu on vienyt sinua sprinttihiihtäjänä eniten eteenpäin? Entä minkätyyppisten asioiden koet kehittävän sprinttihiihtämistäsi tästä eteenpäin?

– Itse olen ehkä erilaisessa tilanteessa, kun sprinttiä ajatellen vahvuuteni ovat distanssiominaisuudet ja ryhmähiihto, eli kun päivä menee eteenpäin, omat osakkeet nousevat. Räjähtävyys- ja nopeuspäästä voisin itse saada sprinttiin ja distanssiinkin vauhtia enemmän.

Myös hän on huomannut, ettei sprinttiin ole kovin selkeää polkua nuorille tällä hetkellä. Pyykkökin muistuttaa, että sprinttikin on kestävyyslaji.

– Ehkä nuorena voisi harkita erikoistumista, muttei ero välttämättä ole niin iso: nuoren pitää kuitenkin niin monipuolisesti kehittää asioita. Kyllähän maailman parhailla sprinttereillä kestävyys ja anaerobinen kapasiteetti on tosi kova, Pyykkö sanoo.

Pyykkö kannustaa nuoriakin miettimään, miten mutkissa ja vastaavissa paikoissa on kisassa taidolla otettavissa sekunteja pois.

– Sitä voisi ehkä enemmän korostaa. Parin viime vuoden aikana meillä on ollut Vuokatissa enemmän tuollaista, että on tehty rentoja nopeuksia teknisesti haastaviin kohtiin, Pyykkö kannustaa lajitaidon kehittämiseen.