Suomalaishiihtäjien ennakkotunnelmat Val di Fiemmen perinteisen sprinttikisaan.

Mona-Liisa Malvalehto

– Naisilla on lyhyempi 1,2 kilometrin rata. Minusta se on ihan hyvä, eihän miehet ja naiset hiihdä normaalimatkoillakaan samaa rataa. Tykkään ladusta, se on aika normaali sprinttirata, jossa on vaativuutta ja lopussa on aikaa tehdä tulosta hiihtämällä. Nousut ovat jyrkkiä, mutta hiihdettävissä, eikä niitä tarvitse juosta. Toki se riippuu myös siitä, kuinka sukset toimivat, mutta lähtökohtaisesti mäet on hiihdettävissä. Alusta saakka on kiire. Mä lähden tähtäämään a-finaaliin ja siihenkin pitää osallistua jokaisen osa-alueen hyvin. Sprintissä tarvitsee vähän onneakin, kun ei yksinään hiihdetä erissä, niin muidenkin tekeminen vaikuttaa. Sen näkee vasta huomenna millaiseksi hiihto ja rata muodostuu kun porukassa hiihdetään, mutta perusselkeä.

Kerttu Niskanen

– Rata on ihan hyvä, että siinä on hiihdettävää nousua, yksi iso nousu. Hyvä, ettei ole mitään järkyttäviä alamäkiä, vaikka vauhdilla täälläkin alas tullaan. Kaikki matkat mitä pääsen MM-kisoissa hiihtämään, on tärkeitä. Perinteisen kolmenkympin kisaa olen odottanut, mutta mielelläni lähden myös avausmatkalle sprinttiin. Naisissa meillä menee niin, että huiput pärjäävät sekä normaalimatkoilla että sprinteissä. Me ei olla samalla tavalla erikoistuttu kuin miehissä. Normaalimatkoilla pitää olla kestävyyttä, mutta myös nopeutta. En ole asettanut sijoitustavoitteita, lähden tekemään hyvää ja ehjää suoritusta. Hyvällä ja rennolla mielellä ilman suurempia paineita lähden matkaan.

Anne Kyllönen

– Kesä on treenattu näitä kisoja varten, eikä ole enää mitään tehtävissä. Nyt täytyy sanoa, että tämä viikko on ollut vähän sellainen, että on jo odottanut ladulle pääsyä. Sitten kun on kisa, niin unohtaa kaiken ja keskittyy vain siihen, mutta tämä odottaminen on vähän raskasta. En mä voi tehdä yhtään enempää, vaikka kuinka mulle muut löisi paineita niskaan. Teen parhaani, kuuden joukkoon on tavoite, mitali on erittäin vaikea saada, mutta toki siihen tähdätään. Huomenna on yksi tärkeimmistä kisoista, mutta en ole asettanut yhtä ainoata kisaa yli muiden. Kaikki hiihdän, mihin käsketään.

Krista Lähteenmäki

– Tietysti haastajana lähden huomiseen sprinttikisaan. Välieräpaikka on realistinen, mutta siitä eteenpäin on kaikki juhlaa. Hermotus on vähän vielä puutteellista. Maanantaina oli kova hieronta ja eilen helppo päivä, niin tänään ei vielä ollut hiihto mitä odotin. Treenin lopulla alkoi jo toimimaan, kun tein vuorohiihtoa. Tänään oli ensin suksen testaamisesta, jossa ei edes hiihdetty kovaa. Mutta sitten kun sain kuusi nopeaa vetoaa, niin alkoi jo tuntua paremmalta. Tänään käyn vielä iltalenkillä jo otan pari terävää hyppyä, ja katsotaan fyssareiden kanssa, miten saataisiin vähän enemmän ”actionia” reiteen.

Matias Strandvall

– Mä tykkään radasta, koska se on selkeä, siinä on oikeasta vain puolitoista hankalaa kohtaa. Tai yksi vaikea kohta ja yksi semivaikea. Kun käännytään ensimmäiseen laskuun, niin veikkaan, että taistelu paikoista on aika kova, se ei ole muuten mitenkään vaikea paikka, mutta mun näkemyksen mukaan se on taktisesti tärkeä paikka. Toisen nousun alku on varmaan ratkaisevin, missä miesten ja naisten rata erkanee. Pitää olla hyvissä asemissa, pitää jaksaa ja pystyä vaihtamaan rytmiä ja täytyy olla pitävä suksi. Finaalipaikka eli kuuden sakkiin on tavoitteena ja mitali on haaveena. Mitalia sitä aina ajatellaan, kun ollaan synkkänä päivänä sateessa lenkillä, niin se nousee mieleen motivaattoriksi.

Anssi Pentsinen

– Ihan levollinen olo. Finaalipaikka on tavoitteena, niin kuin se oli kauteen lähtiessä. Se on realismin ylärajoilla eli vaatii onnistumista. Ei radassa mitään vikaa ole. Ainut mikä voi vähän sumputtaa on toisen nousun lähtö. Viides ja kuudes joutuvat varmaan nostamaan selkää pystyyn. Keulassa pääsee helpommalla, kun takaa lasketaan päälle. Pitää tulla kärkisijoilla. Mäenpäältä on vielä mahdollisuus tehdä ohituksia, jos joku väsähtää nousussa ja pääsee kohentamaan sijoituksia. Kärkisijat varmaan erottuu laskuun lähdettäessä.

Kalle Lassila

– Tykkäsin reitistä. Se on sopiva sprinttiladuksi, mutta pitää osata hiihtää järkevästi. Ensimmäinen nousu pitää hiihtää kovaa, mutta riittävän rennosti. 1,5 kilometriä on aika normaalimittainen perusrata, eikä siinä ole mitään varsinaisia kolaripaikkoja. Paras arvokisasuoritus on vähintäänkin hakusessa eli yhdeksän joukkoon tai paremmin. Mä olen tällä kaudella ollut maailmancupissa kerran finaalissa, ja tiedän olevani paremmassa kunnossa kuin silloin olin, mutta en tietystikään tiedä, missä kunnossa muut ovat, enkä siihen voi vaikuttaa. Sen näkee sitten kisatilanteessa.

Toni Ketelä

– Ei ole mitään ongelmia ollut ja treenit ovat sujuneet hyvin. Ihan luottavainen olen. Lähden hakemaan uran parhaita sijoituksia, mikä tarkoittaa välieräpaikkaa. Se on vähimmäistavoite, eikä homma siihen lopu, jos sinne asti päästään. Siitä jatketaan täysillä. Muutama eka päivä meinasi täällä olla vähän heikko olo, ei oikein ruoka tahtonut imeytyä, mutta nyt rupeaa taas olemaan reidessä energiaa ja hyvä vointi. Rata on haastava, mutta se sopii minulle oikein hyvin. Molemmat nousut ovat hiihtonousuja, vaikka jyrkkyys onkin aika kova. Ei pysty kovin hyvin liu’uttamaan nousussa.

– Maastohiihdon tiedotus