Nuorten harrastajamäärät ovat tippuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana dramaattisesti, uusia nuoria tulee entistä vähemmän kolkuttelemaan edes kansallista kärkeä ja harrastehiihtokin on lapsen kengissä verrattuna naapurimaihin. Hiihdon imago ei Suomessa todellakaan ole nykyaikainen ja trendikäs.

Kaikki ongelmat johtuvat epäammattimaisesta johdosta, jonka on valinnut hiihtoväki itse. Hyvä hiihdon ystävä, loppupeleissä syy nykyiseen tilanteeseen löytyy peilistä.

Jos suomalainen maastohiihto olisi yhtiö, niin sijoittaisitko sinä siihen? Näkisitkö suomalaisen hiihdon markkinajohtajana tai ”too big to fail”-yrityksenä, joka jakaa varmoja osinkoja joka vuosi? Tai näkisitkö hiihdon nuorekkaana, innovatiivisena ja potentiaalisena kasvuyrityksenä, jonka suhteen kannattaisi tehdä pieni riskisijoitus?

Jos olisit maastohiihdon osakkeen omistaja, niin haluaisitko yrityksesi hallitukseen mukavia kavereita, innokkaita hiihtoihmisiä, järjestöjyriä vai kenties oman alansa absoluuttisia huippuosaajia ja joilla on kontaktiverkostot yritysmaailman huipulle? Nauttisiko johto tämän hetkisen urheilullisen ja taloudellisen tilanteen valossa luottamustasi?

Takaisin ei ole paluuta

Hevoskuurin toimitukseen otti yhteyttä hiihtovaikuttaja paremmin menestyneestä naapurimaasta. Viesti oli selvä. ”Mitä siellä tapahtuu? Jotain on tehtävä! Kansainvälisellä hiihdolla ei ole varaa menettää Suomea kartaltaan. Jos se sieltä kerran tipahtaa, ei takaisin ole paluuta.”

Nyt ei ole kysymys vain siitä jatkaako Magnar Dalen vielä vuoden vai ei. Tarvitaan suuria muutoksia nimihirviöihin nimeltä valmennusjärjestelmä ja organisaatio. Helpoimmalla pääsisi jos räjäyttäisi kaiken palasiksi. Eihän läpeensä homehtunutta taloakaan remontoida vaan puretaan ja rakennetaan kokonaan uusi.
Puheita on pidetty, mutta tekoja on tultava ennen kuin on kokonaan myöhäistä. Päävalmentajan vaihto ei auta, jos valmennuksen kokonaisuutta ei uudisteta rajusti ja se ei ole mahdollista jos ei ole toimivaa, asiantuntevaa ja päätöksentekokykyistä johtoa. Ja ilman rahaa on vaikea kehittää mitään uutta.

Laji-ihmisten on aivan turha valittaa hiihdon asemaa ja esimerkiksi jääkiekon ylivaltaa. Jääkiekko on tehnyt ainakin kaksikymmentä vuotta ammattimaista työtä lajin kehittämiseksi. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten SM-liigatason pelaajat opiskelivat tai kävivät osa-aika töissä. Tuurillako laji on saavuttanut nykyisen asemansa? Vai kovalla työllä? Myyntityö, lajinkehittäminen ja bisnesosaaminen on täysin eri tasolla kuin hiihdossa. Mutta tarvitseeko näin olla?

Norjassa hiihto on maan suosituin urheilulaji. Miksei sama olisi mahdollista Suomessa? Jos keksit jonkun syyn, on se todennäköisesti vain tekosyy.

Nimimerkki epätietoinen kysyy

Matti Heikkinen otti Ylen haastattelussa kantaa lajin tuotteistamiseen ja uusien yhteistyökumppanuuksien luontiin. Ja puhui asiaa. Maajoukkueessa on fiksuja, sanavalmiita ja esiintymiskykyisiä urheilijoita. Mutta miten Maastohiihto on tuotteistanut maajoukkueen? Minkälaisia yhteistyömahdollisuuksia hiihtomaajoukkueen kanssa on? Tuovatko nykyiset yhteistyökumppanit itse hiihtoa esille vai riittääkö jos heiltä kilahtaa lantti kirstun pohjalle?

Hiihto on mitä parhain luonnon helmassa tapahtuva kuntoliikuntamuoto, joka sopii niin nuorelle, vanhalle kuin vähän vaivaisellekin. Miten kuntohiihto ja sen mahdollisuudet on tuotteistettu Hiihtoliiton tai Maastohiihto ry:n toimesta? Jos muutama oikea yritysjohtaja innostuu kuntohiihdosta, nämä todennäköisesti innostavat myös alaisiin. Ja nämä saattavat innostua jostain hiihtotapahtumasta. Tästä seuraa lisää rahaa seuroille, välinevalmistajille ja koko lajille. Kun myönteisen suhtautumisen siemen on kylvetty, on todennäköisempää, että huippuhiihtoa tuetaan entistä enemmän. Ja hyvä maajoukkueen menestys inspiroi lisää ihmisiä ladulle…

Miten hiihtoa on markkinoitu lapsille ja nuorille? Onko hiihto siellä missä nuoretkin? Esimerkiksi kouluissa? Vierailevatko huippuhiihtäjät tai hiihtoseurat kouluissa? Entä Internetissä? Vihje, jos olet vain Facebookissa, et ole ainakaan kehityksen edellä.

Pitääkö paikkansa, että yrityksillä ja heidän johtajillaan olisi halua näkyä hiihdossa, mutta esteenä ei nähdä suinkaan esimerkiksi vanhoja doping-kohuja, joista hiihtoväki itsekin tuntuu hakevan helpon selityksen, vaan hyvin epäselvä ja epäammattimainen kuva nykyisestä johdosta.

Lopuksi

Nyrkin puristaminen taskussa tai lastuna laineilla ajelehtiminen riittää. Kissa pitää nostaa pöydälle. Suuret muutokset ovat mahdollisia. Vaikuttaminen alkaa sinusta. Tunnusta rakkautesi hiihtoon, vaikuta, innosta uusia ihmisiä lajin pariin.

Hiihto on liian hieno ja perinteikäs laji hävitettäväksi Suomesta. Suomen itsenäisyyskin on pelastettu sukset jalassa.

-hevoskuuri.fi