Vuonna 1980 Lake Placidin olympialaisten 15 kilometrin kisassa olympiakullan sadasosalla hävinnyt Juha Mieto ja kilpailun voittanut Ruotsin Thomas Wassberg kokoontuvat hiihtämään Ylläs-Levi-maratonille ensi huhtikuussa. Hän kertoi asiasta Visma Ski Classicsin esittelytilaisuudessa Helsingissä keskiviikkona.

Miedon ja Wassbergin hiihto on jo niin legendaarinen, että tässä yhteydessä sitä on turha lähteä kertaamaan. Mietaa joutuu sitä kertaamaan ehkä turhankin usein.

– Jos olen Kurikan ulkopuolella, niin mä piru vie saan kuulla siitä joka päivä, ja joskus jopa useamman kerran, hän totesi.

Tappio ei häiritse enää suomalaista.

– Kaiken olen itsestäni antanut. Omega on lahjomaton. Mä en peräpeilihin katto, hän tiivisti.

– Wassberg oli sen verran parempi ja sillä sipuli, hän kertoi yhdestä hiihtohistorian ikimuistoisimmista hetkistä.

Ensi vuoden huhtikuussa kaksikko ottaa jälleen yhteen. Tällä kertaa Ylläs-Levi-hiihdossa. Mieto ja Wassberg pitävät edelleen säännöllisesti yhteyttä ja heitä kutsutaan usein samoihin tilaisuuksiin.

– Mä olen Thomaksen kanssa paras mahdollinen kaveri. Hän on hieno mies. Meissä on jotain samaa. Me ollaan erakkoluonteisia molemmat, Mieto mietti.

Tänäkin vuonna kaksikko on kohdannut jo pari kertaa.

– Ne haluaa meidät aina yhdessä sinne, Mieto viittasi tapahtumien järjestäjiin.

Kurikan mies myöntää, että Jämtlannin Wassberg on tällä hetkellä paremmassa kunnossa, ehkä enemmän kuin sadasosan verran.

– Osaa se Wassbergkin hiihtää nykyään hiljaa, hän tosin huomautti.

Visma Ski Classicsin yhteistyökumppanit, järjestäjät ja Juha Mieto. Kuva: Kestävyysurheilu.fi

Maratonhiihto oma lajinsa

Suomalaisille Mieto on jäänyt mieleen vain arvokisamenestyjänä. Tämän faktan varjoon jää lukuisia hyviä sijoituksia maratonhiihdoissa kuten Vasaloppetissa. Kaksi kertaa hän onnistui sijoittumaan kymmenen parhaan joukkoon. Molemmilla kerroilla voitto jäi minuutin päähän ja Mieto tippui kärkiryhmästä vain pari kilometriä ennen maalia. Miedon mukaan maratonhiihdossa ei pärjää normaalimatkojen harjoittelulla, vaikka kuinka kova olisi.

– Voin olla jopa ylpeä siitä, että olen päässyt noinkin lähelle kärkeä. Siellä on moni kova ollut yrittämässä Kirvesniemestä lähtien, Mieto sanoi.

Eikä Mietokaan aina jaksanut maratonhiihdoissa kärjen mukana maaliin. Yksi esimerkki on uran loppuvuosilta.

– Vuoden 1989 SM-kilpailuissa olin 30 kilometrillä pronssilla. Oli justiin syntynyt poika kaksi kuukautta ennen. Lehdistö kysyi, että mikä on kovan kunnon salaisuus. Minä sanoin, että olen ollut pitkän aikaa selibaatissa. Sitten oli parin vuoden päästä Finlandia-hiihto ja tipahdin viisi kilometriä ennen maalia. Kansa huusi: ”Jaha, selibaatti on näköjään päättynyt”, Mieto kertoi.

– Anteeksi kauheasti, mutta tämä on faktaa eikä fiktiota, hän jatkoi.

Olympiakulta, neljä muuta olympiamitalia ja neljä MM-mitalia. Mieto on yksi maamme menestyneimpiä hiihtourheilijoita. Mutta ei Suomen urheilu pelkkää hiihtoa 70 ja 80-luvulla ollut. Miedolta kysyttiin, mikä on mieleenpainuvin urheiluelämys oman uran ulkopuolelta. Vastaus tuli nopeasti: Hän oli itse todistamassa Lasse Virenin Münchenin olympialaisten 10 000 metrin kultajuoksua vuonna 1972.

– Se oli hehkuvaa, kun Lasse voitti. Silti se juoksu hyväksyttiin, vaikka se huilasi matkalla, Mieto nauratti yleisöä.