Fluoritestissä kolme ratkaisevaa ongelmaa
Kansainvälinen hiihtoliitto FIS tiedotti eilen fluorikiellon siirtämisestä jälleen vuodella eteenpäin. Testauksessa kesän aikana mukana ollut olympiajoukkueen huollon päällikkö Teemu Lemmettylä kertoo, että testissä ja prosessissa oli useita ongelmia.
Ensimmäinen haaste liittyi sen määrittelyyn mikä on fluorillinen ja mikä fluoriton suksi. Toiseksi määrittely ei estänyt fluorin käyttöä ja kolmanneksi testi antoi vääriä positiivisia tuloksia fluorittomista voiteista.
Lemmettylä ei kuitenkaan tyrmää, etteikö luotettavaa testiprotokollaa olisi mahdollista luoda.
– Kunhan testin kehittämiseen suhtaudutaan riittävällä vakavuudella sekä luodaan hyvä toimintamalli sekä prosessi kehitystyöhön. Toivoisin, että ympärille tehtäisiin kansainvälinen huollon asiantuntijoiden arviointiryhmä sparraamaan, sanoo Lemmettylä.
Vaikka FIS:n toiminta aiheen ympärillä on saanut kritiikkiä, antaa Lemmettylä plussan siitä, miten FIS kesän aikana toimi ja miten eilen julkaistu päätös tehtiin.
Lemmettylä arvioi, että itse testin luotettavuuden lisäksi haasteena on se, että kallis testilaite ja asiaan perehtymisen vaatimat henkilöstöresurssit lisäävät todennäköisesti kuilua pienempien ja isompien hiihtomaiden sekä huoltoryhmien välillä.
Kuinka vaikeaksi koet mahdollisen fluoritestin ympärille luotavan lajisäännöstön synnyttämisen?
– Ensiksi pitää saada toimiva ja reilu testi, mutta on selvää, että testaaminen ottaa jonkin verran aikaa ja se vaikuttaa hiihtokisan kulkuun.
Lemmettylä uskoo, että mahdollisesti nähtävä fluoritestaus on jonkinlainen välivaihe ja laajemmasta testauksesta voidaan luopua, kun edessä siintävä fluorituotteiden valmistuskielto astuu EU:ssa voimaan.
– Kenties sen jälkeen testataan dopingin tapaan vain epäilyttäviä tapauksia. Kaikkien kilpailijoiden testaaminen tuskin on lopullinen ratkaisu.










