Mika Myllylä on ollut jälleen median otsikoissa äskettäin julkaistun kirjan johdosta. Kirja paljastaa uusia asioita hiihtäjäsankarin elämästä ja kuolemasta. Usein kuitenkin unohtuu se tosiasia, että Myllylä oli yksi aikakautensa suurimpia hiihtäjiä ja hänen merkityksensä lajillemme on kiistaton.

Mika Myllylä oli 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun menestyneimpiä suomalaisia maastohiihtäjiä. Hänen uransa kirkkaimpia hetkiä olivat olympiakulta Naganossa 1998 sekä yhdeksän maailmanmestaruuskisojen mitalia, joista neljä kultaa. Naganon kultansa lisäksi hän saavutti yhden hopean ja neljä pronssia olympialaisissa. Kotimaan kentällä hän hiihti 23 SM-kultaa. Myllylä oli erityisen vahva pitkien matkojen hiihtäjä, sillä hän hallitsi 30 ja 50 kilometrin kilpailuja ja oli vaarallinen vastustaja kaikissa olosuhteissa.

Hän voitti urallaan myös useita maailmancupin osakilpailuja ja nousi useita kertoja kokonaiscupin kärkisijoille. Kansainväliset kilpailut osoittivat, että hän oli parhaimmillaan juuri tiukoissa arvokisoissa, joissa paine oli suurin ja olosuhteet usein vaikeat.

Lue myös: Gunde Svan – Ruotsin hiihtosankari, joka asetti rimaa korkeammalle

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Suuret kilpailut – uran huippuhetkiä

Nagano 1998, 30 km perinteinen
Nagano oli Myllylän uran ehdoton kohokohta. 30 kilometrin perinteisen kilpailussa hän hiihti itsensä olympiavoittajaksi kovissa olosuhteissa. Kilpailu muistetaan erityisesti siitä, kuinka Myllylä piti yllä tasaista, armotonta vauhtia ja karkasi muilta lopullisesti. Kultamitali oli ensimmäinen suomalaiselle hiihtäjälle olympialaduilla sitten vuoden 1964, ja se teki hänestä kansallissankarin.

Ramsau 1999, 50 km vapaa
Vuoden 1999 maailmanmestaruuskisat olivat Myllylän suvereeni näytös. Hän voitti kolmella eri matkalla kultaa, ja erityisesti 50 kilometrin vapaan hiihto jäi mieleen. Raskas rata ja vaihtelevat sääolosuhteet sopivat Myllylälle, joka pystyi pitämään kovaa tahtia ja hallitsemaan kilpailua alusta loppuun. Ramsaun kolmoisvoitto (10 km, 30 km ja 50 km) nosti hänet koko hiihtomaailman supertähdeksi.

Lillehammer 1994, 50 km perinteinen
Nuorempana hiihtäjänä Mika Myllylä nousi ensimmäisen kerran kansainväliseen tietoisuuteen Lillehammerin olympialaisissa, joissa hän saavutti hopeaa 50 kilometrin perinteisen matkalla. Kilpailu käytiin raskaissa olosuhteissa, ja se osoitti jo tuolloin hänen kykynsä venyä pitkien matkojen äärirajoille. Tämä oli alkusoittoa hänen myöhemmälle menestykselleen.

Harjoittelu ja ominaisuudet hiihtäjänä

Myllylän harjoittelu tunnettiin äärimmäisestä kovuudestaan. Hän kasvoi pohjalaisessa perinteessä, jossa fyysistä kestävyyttä ja sitkeyttä pidettiin tärkeimpinä ominaisuuksina. Yksi hänen harjoittelunsa tunnuspiirre oli suolla juokseminen – raskas ja lihaksia kokonaisvaltaisesti kuormittava harjoitusmuoto, joka kehitti sekä kestävyyttä että henkistä kovuutta.

Hänen fysiikkansa yhdisti poikkeuksellisen hapenottokyvyn ja vahvan lihaskestävyyden. Myllylä ei ollut sprintteri, vaan nimenomaan pitkän matkan taistelija, joka pystyi pitämään äärirajoilla olevaa vauhtia kilometritolkulla. Teknisesti hän oli tasapainoinen hiihtäjä, koska hän hallitsi sekä perinteisen että vapaan hiihtotavan, ja pystyi vaihtamaan taktiikkaansa olosuhteiden ja kilpailun kulun mukaan.

Valmentajien ja joukkuetovereiden mukaan hänen vahvuutensa ei ollut pelkästään fyysisyydessä, vaan myös henkisessä kovuudessa. Hänellä oli kyky sietää kipua ja väsyä myöhemmin kuin muut. Tämä näkyi erityisesti pitkillä matkoilla, joissa monet vastustajat joutuivat taipumaan Myllylän loppukirille tai tasaisen raastavalle vauhdille.

Kilpailullinen merkitys

Myllylän ura osui aikaan, jolloin Suomi palasi kansainvälisen hiihdon kirkkaimmalle huipulle. Hänen menestyksensä 1990-luvulla loi pohjan suomalaisten hiihtäjien uuteen nousuun. Olympiakulta Naganossa oli symbolisesti tärkeä, sillä se palautti uskon siihen, että suomalainen hiihto pystyi taas voittamaan arvokisoissa.

Hänen kilpailunsa olivat usein taktisia näytöksiä: Myllylä osasi lukea ladun profiilin, sääolosuhteet ja vastustajat. Hän pystyi tekemään ratkaisevia irtiottoja oikealla hetkellä ja säilyttämään etumatkan loppuun asti. Usein hänen voittonsa syntyivät raskaissa olosuhteissa, joissa muiden kestävyys petti.

Varjopuoli ja uran loppu

Vuoden 2001 Lahden MM-hiihtojen doping-skandaali muutti kaiken. Mika Myllylä jäi kiinni kielletyistä aineista ja sai kahden vuoden kilpailukiellon. Hän palasi hiihtoladuille vielä kansallisella tasolla, mutta entinen kansainvälinen loisto ei enää palautunut. Vaikka doping-tapaus varjosti hänen saavutuksiaan, se ei pyyhi pois sitä tosiasiaa, että Myllylä oli vuosikymmenen ajan maailman parhaiden hiihtäjien joukossa.

Elämän loppuvaiheet ja perintö

Kilpailu-uran jälkeen Myllylä kamppaili yksityiselämänsä ongelmien kanssa, ja hänen ennenaikainen kuolemansa vuonna 2011 järkytti koko Suomea. Juuri ilmestyneen Myllylä-kirjan mukaan kuolema oli pitkän ja tuskaisen taipaleen järkyttävä lopputulos. Vaikka loppuelämään liittyi vaikeuksia, hänet muistetaan ennen kaikkea kovan harjoittelun, tinkimättömän asenteen ja suuren sydämen hiihtäjänä.

Myllylän perintö suomalaisessa hiihdossa on kiistaton. Hän toi arvokisamenestystä, palautti suomalaisen hiihdon maailman huipulle ja osoitti, mihin sisukas harjoittelu ja kilpailutahto voivat johtaa. Moni suomalainen hiihtäjä on myöhemmin kertonut saaneensa kipinän ja esimerkin juuri Myllylän urasta.

Lue myös: Myllylä-kirja aiheuttaa kohua – nuorin poika syyttää kirjaa valheista

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Päätoimittajan henkilökohtainen muisto:

”Tunsin Mikan jo nuoruudessa, koska molemmat olimme intohimoisia hiihtäjiä. Mika oli hieman nuorempi, joten en juniorisarjoissa hiihtänyt kilpaa häntä vastaan. Myöhemmin urallani olin Mikan kanssa paljon yhteydessä hänen tullessa mukaan VO2-ohjelmaani 2009 vuodesta eteenpäin. Mika oli tuolloin hyvässä kunnossa ja teki innokkaasti erilaisia fyysisesti haastavia suorituksia, esim. maastopyöräillen. Muistan hyvät ja henkevät keskustelumme, ja Mika aina kannusti minua 24 tunnin hiihdon ME-yrityksissäni. Syksyllä 2010 sainkin rikottua maailmanennätyksen ensimmäistä kertaa, ja Mika oli yksi ensimmäisistä onnittelijoista. Mikan viimeisimpiä ehdotuksia ohjelmaani oli rullahiihto Suomen halki joukkueena yrittäen rikkoa epävirallisen ennätyksen. Harmittavasti tuo tempaus jäi meiltä silloin tekemättä, vaikka tulihan Suomi hiihdettyä läpi omatoimisesti muutama vuosi sitten. Mikalle kuuluu myös suuri kiitos siitä, että hän saattoi minut ja hänen entisen suksitestaajansa ja harjoituskumppaninsa Jukka-Pekka Ojalan yhteen. JP:stä onkin tullut hyvä ystävä ja yhdessä olemme jakaneet muistoja suuresta suomalaisesta hiihtäjästä yrittäen samalla kannustaa ja inspiroida ihmisiä tämän hienon lajin pariin. Annetaan suuren sankarimme nukkua rauhassa ja pitäkäämme mielessä ne suurteot, joita hän kansallemme tarjosi.”

Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolta.