Saksalaisella huippumaastohiihdolla meni monta vuotta vahvasti 2000-luvulla. Tuttuja kärkipään nimiä olivat Tobias Angerer, Axel Teichmann, Rene Sommerfeldt, Jens Filbrich, Claudia Künzel ja Evi Sachenbacher. Miltä näyttää nykytilanne ja tulevaisuus maastohiihdossa ampumahiihtokulttuurin vahvassa maassa, muun muassa sitä Kestävyysurheilu.fi kyseli Rukalla maan hiihdon päävalmentajalta Andreas Schlütterilta.

Saksalla on yhä hyvän tason naishiihtäjiä, kuten Denise Herrmann ja Stefanie Böhler. Seuraavaa saksalainen todellinen huippunimi lienee nyt 20-vuotias Victoria Carl, joka kahmi nuorten sarjoissa muun muassa kolme nuorten MM-kultaa. Carl on monella tapaa kiehtova nimi. Hän teki visiitin ampumahiihtoon, mutta palasi maastohiihtäjäksi.

– Victoria on suurin lahjakkuutemme. On tärkeää, että sekä ampumahiihtoon että maastohiihtoon löytyy hyviä hiihtäjiä, ja on tärkeää, että hän sai nuorena kokeilla ampumahiihtoakin. Victorialle lopulta ainoa vaihtoehto oli maastohiihto, koska hän on niin vahva perinteisen hiihtäjä. Ampumahiihdossa hän olisi voinut olla seitsemäs, kahdeksas tai yhdeksäs, maastohiihdossa hän tajusi pystyvänsä olemaan sijoilla yksi, kaksi tai kolme, Schlütter kiteyttää viime kaudella ennen nuorten MM-hiihtoja ”takaisin tulleen” lahjakkuuden tilannetta.

Tällä hetkellä Saksan maajoukkueessa on muutenkin hyvä meininki sekä naisten että miesten puolella. Naisten puolella on enemmän kokemusta, sillä Rukalla esimerkiksi kolmihenkisestä miesten joukkueesta kaikki olivat alle 25-vuotiaita. Kaikkiaan miesten maajoukkueessa on viisi urheilijaa.

– Miehet tarvitsevat enemmän aikaa noustakseen huipulle. Nuorten maajoukkueessa Rene Sommerfeldt tekee valmentajana hyvää työtä heidän kanssaan, ja esimerkiksi Janosch Bruggeristä (kultaa EYOF-kisoissa) odotamme heistä vuoden 2018 jälkeen uusia kärkinimiämme, Schlütter kertoo.

Victoria Carl on Saksan hiihtolupaus. Kuva: Laiho/NordicFocus

”Tarpeeksi lahjakkuuksia molempiin”

Schlütter ei valita lajin asemasta suhteessa ampumahiihtoon, vaan uskoo molempiin riittävän lahjakkuuksia. Hieman harmistuneena hän kuitenkin kertoo vuonna 2014 nuorten MM-kultaa yhdistelmäkilpailussa voittaneen Sarah Schaberin vaihtaneen maastohiihdosta ampumahiihtoon, mutta yleisesti hän ottaa tilanteen sellaisena kuin se on. Hän haluaa myös pitää kokeilijoille ovet avoimina molempiin suuntiin, kuten Carlin tapauksessa on nähty.

– Saksassa on tarpeeksi lahjakkuuksia molempiin lajeihin, mutta meidän on löydettävä heidät. Meidän täytyy olla aktiivisia kouluissa tietyillä (hiihtoa harrastavilla) alueilla. Victoria oli jo lapsena urheilijana hyvin vahva ja määrätietoinen, vaikka hänellä oli paljon puutteita esimerkiksi tekniikassa. Hän haluaa olla hiihtäjä ja hän on hyvin urheiluorientoitunut, joten hänet oli helppo ”löytää”. On yleistä, että erityisesti tytöt alkavat 20–21-vuotiaana miettiä, olisiko ampumahiihto heidän lajinsa. Usein he menestyvät siinä, kuten Kati Wilhelm. Silti on tärkeää, että he voivat myös tulla takaisin maastohiihtoon, kuten Victoria Carl, Schlütter kertoo.

Saksan hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Andreas Schlütter.

Sommerfeldt kohti huippua nuorten lupausten kanssa

Saksa on sitouttanut entisiä huippuhiihtäjiään uran jälkeen erilaisiin valmennustehtäviin kovalla prosentilla. Schlütter, neljän arvokisojen viestimitalin mies, on itsekin siitä kelpo esimerkki. Hänen ja Sommerfeldtin lisäksi esimerkiksi Teichmann valmentaa Oberhofissa ryhmää, jossa juuri Carl harjoittelee. Naisten puolelta Schlütter uskoo Claudia Nystadin palaavan lajin pariin jossain muodossa muutaman vuoden perhe-elämään keskittymisen jälkeen.

– Pidän tärkeänä, että Rene voi tehdä pitkäjänteisesti töitä nuorten kanssa ja viedä heitä huipulle edeten samalla itse valmentajana. Teichmann on myös ajoittain mukana maajoukkueen toiminnassa, jotta hänen kokemuksensa siirtyisi eteenpäin. On todella tärkeää, että menestyneet urheilijat tulevat lopettamisensa takaisin lajiin. Nuorille hiihtäjille se on todella tärkeää, Schlütter sanoo.

Axel Teichmann toimii nykyään valmentajana. Kuva: NordicFocus

Hän pitää tärkeänä myös tekemisen kulttuurin ja oikean mentaliteetin siirtoa.

– Meidän ikäpolvellemme maastohiihto oli harrastus, jonka eteen teimme kaiken mahdollisen. Nykyään urheilu on enemmän bisnestä. On tärkeää, että ajatus rahasta ja menestyksestä sillä tavoin ei peitä sitä, että maastohiihdon on oltava hauskaa. Joka päivä on harjoiteltava kovaa, eikä sitä pelkästä rahasta voi tehdä. Pitää rakastaa lajia oikeasti. Sitä ajattelumaailmaa haluamme siirtää nuorille urheilijoillemme, Schlütter.

Maastohiihtoa harrastetaan Saksassa useammallakin alueella aktiivisesti, mutta aktiivikilpahiihtäjien määrä maassa on tiukalla seulalla laskettuna vain 350, hieman laajempi otos aktiivihiihtäjiä mukaan otettuna määrä on tuhat. Vahvoja keskuksia ovat jo pitkään olleet Oberhof, Oberwiesenthal ja Oberstdorf.

Yksittäisestä olosuhteisiin liittyvistä asioista Oberhofin hiihtohalli on ollut merkittävä asia monella tapaa.

– Lapsille ja nuorille se on ollut tärkeää. Elokuusta lokakuulle halli on täynnä alueellisia joukkueita. Osa huippuhiihtäjistä hyödyntää sitä, mutta huipuillemme on myös mahdollista matkustaa jäätikölle. On myös tärkeää, että halli on Oberhofissa, jossa olosuhteet harjoitteluun hiihdon ja ampumahiihdon osalta ovat muutenkin erittäin hyvät. On tärkeää, että voimme pelastaa maastohiihdon ja ampumahiihdon sukupolven maassamme.

Rene Sommerfeldt on yksi lukusista takavuosien huipuista, jotka toimivat nykyään valmennustehtävissä. Kuva: NordicFocus

Saksassa on nyt myös kaksi Ski Classicsiin panostavaa tiimiä. Schlütter näkee massahiihdot ylipäätään kiehtovina mahdollisuuksina monille urheilijoille pysyä kilpahiihdon parissa. Matkalla kohti uusia saksalaisen hiihdon huppumenestyksen vuosia nykyisilläkin maajoukkueurheilijoilla on vielä paljon annettavaa lajille, esimerkiksi juuri Herrmannilla:

– Denise on halunnut kehittyä paremmaksi normaalimatkoilla. Hän tiesi, että terävin huippunopeus sprinteissä kadonnee vanhemmiten, mutta hän on harjoitellut nyt enemmän. Hän tietää, että se saattaa näkyä sprintissä, mutta vähitellen hänestä tulee parempi normaalimatkoillakin. Hän on fyysisesti hyvä ja hänellä on hyvä tunne tekniikkaan.

– Tällä kaudella tavoitteemme on saada kaksi naishiihtäjää kokonaismaailmancupissa kymmenen joukkoon. Toivon myös viime kautta enemmän palkintopallisijoja. Miesten puolella täytyy odottaa vuoteen 2018 asti, ennen kuin olemme oikeasti ”palanneet”. Silti toivon nyt jo sijoituksia 15 parhaan joukkoon. Teemme koko tiimi kovasti töitä. Henkilökohtaisesti olen onnellinen jokaisesta palkintopallisijoituksesta, Schlütter sanoo.

-Heidi Lehikoinen