Nyt on jälleen keskikesän aika ja juhannus tuo rentoutushetken niin hiihtäjille kuin muillekin. Harjoituskausi on jo täydessä vauhdissa, mutta nyt on hyvä hetki ottaa hieman happea ja valmistautua tuleviin treeneihin.

Juhannus on suomalaisille yksi vuoden rakastetuimmista juhlapyhistä – hetki, jolloin kesä on parhaimmillaan, luonto on vehreimmillään ja valoa riittää lähes kellon ympäri. Vaikka juhannus yhdistetään usein mökkeilyyn, kokkoihin ja rentoon yhdessäoloon, se on myös tärkeä ajankohta aktiiviliikkujille ja erityisesti hiihtäjille, joiden kesäharjoituskausi on jo täydessä vauhdissa. Mutta miten hiihtäjä voi juhlistaa juhannusta ilman, että harjoittelu kärsii – tai toisaalta, ilman että harjoittelu vie kaiken huomion?

Juhannuksen juuret ja suomalainen sielunmaisema

Juhannuksen historia ulottuu esikristillisiin aikoihin, jolloin keskikesän juhlaa vietettiin auringon ja hedelmällisyyden symbolina. Kesäpäivänseisaus merkitsi valoisan ajan huipentumaa ja toi mukanaan toivoa hyvästä sadosta. Kun kristinusko vakiintui Suomessa, juhannus sai uuden merkityksen Johannes Kastajan muistopäivänä, mutta monet vanhat pakanalliset tavat säilyivät – kuten juhannuskokot, taikuus ja luonnon kunnioitus.

Nyky-Suomessa juhannus on monelle henkinen hengähdyspaikka, jonka viettoon kuuluu irtiotto arjesta, siirtyminen mökille, luonnon hiljaisuuteen, ja tärkeimpänä: aika yhdessä perheen tai ystävien kanssa. Hiihtäjälle tämä merkitsee mahdollisuutta olla läsnä – ei vain treenaamassa, vaan elämässä muutenkin.

Hiihtäjän juhannus – harjoittelua, mutta lempeämmin

Vaikka juhannus ei ole kilpailukauden tai harjoitusohjelman kannalta kriittinen rajapyykki, se osuu monella tapaa hyvään saumaan. Harjoituskausi on keväällä alkanut uudelleen kevyen jakson jälkeen, ja peruskestävyyttä rakennetaan nyt määräharjoittelulla – rullahiihtoa, sauvarinnettä, pitkiä pk-lenkkejä ja oheislajeja, kuten juoksua, pyöräilyä ja vesiliikuntaa.

Juhannuksena voi kuitenkin olla järkevää ottaa pieni hengähdystauko, mikä voi tarkoittaa joko täyttä lepopäivää tai kevyempää harjoitusviikkoa. Monet huippuhiihtäjätkin ajattelevat juhannuksen olevan hyvä hetki ohjelmoida palautumista, koska arjen rytmi antaa siihen luvan – ilman että suorituskyky kärsii. Luonto tarjoaa täydelliset puitteet aktiiviselle palautumiselle: pitkät lenkit metsäpoluilla, uinti järvessä tai melonta tyynellä vesistöllä antavat keholle ärsykkeitä ja mielelle lepoa.

Juhannus ei siis ole harjoituksista poikkeamista, vaan rytmin vaihtamista. Sen voi nähdä henkisenä huoltopäivänä, jossa kuunnellaan enemmän kehoa kuin sykekelloa.

Hiihtäjälle sopiva juhannusruoka – makua, voimaa ja palautumista

Perinteinen juhannusmenu sisältää runsaasti grilliruokaa, uusia perunoita, silliä, makkaraa ja jälkiruoaksi mansikoita. Aktiiviliikkujan ei kuitenkaan tarvitse valita herkkujen ja ravitsevuuden välillä – molemmat voi yhdistää.

Hiihtäjälle sopiva juhannusateria koostuu hyvistä rasvoista, laadukkaasta proteiinista, hidasvaikutteisista hiilihydraateista ja runsaasta kasvisten määrästä. Hyvä esimerkki voisi olla seuraava kokonaisuus:

• Grillattua lohta tai maustettua broilerinfileetä
• Uudet perunat rypsiöljy-tillikastikkeella
• Tuore salaatti, johon voi lisätä vaikkapa vesimelonia, fetajuustoa ja paahdettuja siemeniä
• Jälkiruoaksi marjarahkaa tai proteiinipitoinen pannukakku tuoreilla mansikoilla

Grilliruoka ei ole kiellettyä hiihtäjältä – sen laatu ratkaisee. Rasvaiset ja raskaat annokset voivat hidastaa palautumista ja väsyttää, kun taas oikein koostettu ateria tukee sekä kehon palautumista että seuraavan päivän vireystilaa. Juomaksi sopii kivennäisvesi, joka on maustettu esimerkiksi sitruunalla, kurkulla ja mintulla – tai palautusjuoma, jos juhannukseen sisältyy pitkä lenkki tai lihaskuntoharjoitus.

Rentoutumisen merkitys – miten juhannus voi tukea henkistä jaksamista

Fyysinen harjoittelu on vain osa urheilijan elämää. Pitkäkestoinen kehittyminen vaatii myös psyykkistä jaksamista. Juhannus voi tarjota hiihtäjälle harvinaisen mahdollisuuden irtautua tavoitteista ja olla vain läsnä.

Monelle urheilijalle rentoutuminen on yhtä tärkeää kuin lihashuolto – ja joskus jopa vaikeampaa. Se ei kuitenkaan tarkoita passiivisuutta. Aktiivinen lepo voi olla luonnossa oleskelua, soutamista, metsäkävelyä tai ajanviettoa läheisten kanssa. Tärkeintä on, että toiminta ei perustu suoritukseen vaan nautintoon.

Sauna ja uinti ovat suomalaiselle hiihtäjälle lähes terapeuttinen yhdistelmä: lämpö rentouttaa lihaksia ja viilentävä järvi tai meri virkistää. Jo pelkkä luonnon äänien kuuntelu tai auringonlaskun katseleminen voi rauhoittaa kehoa ja mieltä, mikä vaikuttaa positiivisesti hermoston palautumiseen ja unen laatuun.

Juhannus ei ole tauko harjoittelusta, vaan osa sitä. Kun sen viettää tasapainossa – kehon ja mielen tarpeita kuunnellen – se voi antaa valtavan sysäyksen tulevaan harjoituskauteen. Jokainen urheilija tarvitsee hetkiä, jolloin treenikello pysähtyy, ja katse kääntyy ympäröivään luontoon, yhteiseen ruokapöytään ja omaan hyvinvointiin laajemmassa mittakaavassa.