Maksimaalinen hapenottokyky (VO2max) on yksi kestävyysurheilun tunnetuimmista ja kiehtovimmista mittareista. Hiihtäjillä on tunnetusti maailman kovimpia arvoja, mutta kenellä on maailman korkeimmin mitattu luku? Tässä artikkelissa perehdytään ensin, mitä maksimaalinen hapenottokyky oikein tarkoittaa ja tuodaan esille muutamia kestävyysurheilijoita menneisyydestä, joiden mitatut arvot ovat tiettävästi maailman korkeimpia.
Kesä on pian alkamassa, ja huippuhiihtäjät aloittavat pian määrällisesti kovan harjoittelun tähyten kohti ensi kauden olympialaisia tai Ski Classics -sarjan tulevia koitoksia. Kuntohiihtäjät seuraavat perässä toivoen, että tulevasta talvesta tulisi ainakin Suomessa edellistä parempi kilpailujen ja hiihtokelien suhteen. Juuri nyt, kesätreenikauden alkaessa, on erinomainen hetki pysähtyä ja katsoa taaksepäin – miten tämä meille rakas laji oikein sai alkunsa ja mitä hiihto todellisuudessa on?
Johannes Høsflot Klæbo on yksi maastohiihdon kaikkien aikojen suurimmista nimistä. Hänen saavutuksensa, mukaan lukien huikeat kuusi kultaa juuri päättyneistä Trondheimin MM-kisoista, ja persoonansa ovat tehneet hänestä lajin tämän ajan ikonisen hahmon. Klæbo syntyi vuonna 1996 Oslossa ja edustaa nykyään Byåsen IL -seuraa. Hän päätyi hiihtäjäksi pitkälti perheensä vaikutuksesta, erityisesti isoisänsä Kåren kannustamana. Isoisä toimii edelleen hänen henkilökohtaisena valmentajanaan ja isä managerina. Klæbon tarina on yhdistelmä perinnettä, lahjakkuutta ja modernia huippu-urheilua.
Pohjoismaisten hiihtolajien maailmanmestaruuskilpailut on järjestetty Norjassa viidesti, mutta Trondheim on isännöinyt hiihtojuhlaa aiemmin vain kerran: 1997. Nuo kisat muistetaan Mika Myllylän ja Janne Ahosen urotöistä ja siitä, että naiset hiihtivät takaisin mitalikantaan epäonnistuneiden Thunder Bayn kisojen jälkeen.
End of content
End of content
