Jyväskylässä asuva 33-vuotias Tero Föhr on suunnistanut viimeiset vuodet käytännössä ammatikseen. Virka aliupseerina Lahden urheilukoulussa mahdollistaa keskittymisen urheiluun täysipainoisesti. Aliupseerin työtehtävät koostuvat lähinnä suunnistusvalmennuksesta sekä suunnistukseen liittyvien tapahtumien järjestelyistä niin varusmiehille kuin Puolustusvoimien henkilökunnallekin.

-Olen ollut virassa vuodesta 2008 ja erittäin tyytyväinen järjestelyyn, Föhr kertoo.

Määräaikainen virka päättyy tämän vuoden lopussa. Ainoa laatuaan hän ei ole, vaan vastaavanlaisia töitä tekevät huippu-urheilijoista muun muassa keihäänheittäjä Ari Mannio sekä judoka Jaana Sundberg. Opinnot Jyväskylän yliopistossa ovat tällä hetkellä jäissä, mutta niitä Föhr jatkanee myöhemmin.

Tero Föhrin tähänastisesti parhaimmat vuodet suunnistajana ajoittuvat kausiin 2007 ja 2008, jolloin mitalikaappiin kertyi MM-keskimatkan ja viestin hopeat Ukrainasta sekä kaksi maailmancupin osakilpailuvoittoa. Yhteensä Föhrillä on kolme MM-mitalia, joista yksi on tosin pahvinen läpyskä Unkarista kun ikimuistoisessa viestissä Suomi nousi pronssille kärkijoukkueiden jäätyä auttamaan maastossa loukkaantunutta Martin Johanssonia. Föhr on myös monipuolinen suunnistaja, sillä hän on sijoittunut MM-kilpailussa 10 parhaan joukkoon jokaisella matkalla.

Vaikea kausi 2012

Viimeiset kolme vuotta ovat kuitenkin kuluneet taistelussa loukkaantumisia vastaan ja varsinainen pohjanoteeraus tapahtui viime kaudella, josta lähes ainoa hyvä suunnistusmuisto lienee Jukolan viestin viidennen osuuden nopein osuusaika.

Keväällä Vehkalahden Veikkojen suunnistaja sai rasitusmurtuman. Kuukauden tauon jälkeen kesäkuu sujui hyvin, mutta sairastuminen MM-katsastusten alla vei mahdollisuudet Sveitsin MM-kisoihin. Virtaa jäi vielä syksyyn, mutta akillesjänteen vaivat lopettivat kauden jo elokuussa.

-Jokainen urheilija tietää kuinka turhauttavaa on treenata vammojen kanssa, se on jatkuvaa kompromissia. Ja vaikka korvaavalla harjoittelulla voi päästä lähelle aiempaa tasoa, niin eteenpäin se ei vie, Föhr tietää.

Myötä- ja vastoinkäymisistä oppii kuitenkin aina jotain uutta, samaa pätee Föhrin alavireisiin vuosiin. Hänen mukaansa itseluottamus ei ole kateissa, vaikka harjoitukset eivät ole aina menneetkään nappiin.

-Kunhan jotain korvaavaa, esimerkiksi hiihtoa tai pyöräilyä, pääsee tekemään riittävästi, niin muutos juoksuun sujuu aina yllättäen helposti ja nopeasti. Ainahan muutos kestää hetken, Föhr toteaa ja korostaa, että suurin työ tervehtymisen jälkeen on tehtävä hermoston kanssa.

Föhr on myös ymmärtänyt yhä enenevässä määrin kehon toimintaa. Jos jokin estää suorituskykyä, tulee tarkemmin tietää mistä se johtuu sekä suorittaa myös korjaavat toimenpiteet. Myös vammojen ennaltaehkäisy on noussut tärkeämpään osaan.

-Onhan se inhimillistä että kuntoutukset unohtuvat kun vammasta on päässyt eroon, mutta pitäisi vaan muistaa hoitaa perusasioita kun menee hyvin, Föhr muistuttaa.

On huomattava, että loukkaantumisten sävyttämillä kausilla 2010 ja 2011 Föhr saavutti kuitenkin sijoituksen vähintään kymmenen joukossa jokaisella arvokisamatkalla, joista parhaimpana MM-kilpailujen pitkän matkan 9. sija tai edeltävän vuoden EM-kilpailujen 6. sija keskimatkalta, eri kilpailujen arvottamisesta riippuen. Sijoitukset olivat hyviä, mutta huonompia kuin edellisinä vuosina.

-Olisihan se luonnollista että vaikeuksien myötä taso pehmenee ja sijoitus valuu hieman alemmas. Eikä niitä sijoja kukaan muista, kun kerran on ollut korkeammalla, Föhr pohtii.

Vuokatti ja suurviestit mielessä

Loukkaantumiset ovat kuitenkin ainakin toistaiseksi poissa miehen arkielämästä ja nyt katse on suunnattuna Vuokatin kotikisoihin. Föhrin toivomuslistan kärjessä ovat niin pitkä kuin keskimatka. Tipasojan pitkän matkan maastoista hänellä on hyviä muistoja kuuden vuoden takaa, jossa hän voitti keskimatkan katsastuksen. Toisaalta keskimatkalta miehellä on paremmat saavutukset eikä Vuokatin keskimatkan maastokaan tuota ongelmia.

-Hyvässä fyysisessä vireessä olen tehnyt aina myös parhaat suoritukset taidollisesti. Ehkä keskimatka on se mielimatka, mutta hyvässä vireessä pitkä matka menee kyllä tasoihin, hän kertoo.

Tero Föhrin mukaan pitkä matka on henkisesti raskaampi ja se vaatii enemmän psyykkistä valmistautumista. Tämän vuoksi myös siinä onnistuminen palkitsee enemmän. Suurviestien ankkuriosuuksia hän pitää myös henkisesti suurempina haasteina kuin muita osuuksia valmistautumisen kannalta.

MM-kilpailujen lisäksi Föhrin kesästä löytyy muitakin tavoitteita, esimerkiksi 10MILA sekä Jukola.

-Suurviestit ovat liian hauskaa hommaa, jotta niistä osaisi olla innostumatta, hän kertoo.

Vehkalahden Veikot on juossut seitsemän parhaan joukkoon vuodesta 2004 lähtien Jukolassa, joten joka vuosi seura on ollut mukana kärkikahinoissa. Kerran vehkalahtelaiset ovat valloittaneet Hiidenkiven ja se tapahtui vuonna 2006 Salossa. Föhrin mukaan kova sijoitus on odotettavissa myös Jämsästä.

-Viime vuonna lisäkseni myös Muukkonen ja Lehto olivat telakalla, David Schneider keskittyi ylämäkijuoksuihin ja Marc Lauenstein lopetti maajoukkueessa viime kauteen. Nyt kaikilla on tähtäin myös isoissa viesteissä eli kunhan telakka-altaan portti pysyy kiinni, niin mukava on nähdä mihin rahkeet riittävät, Föhr spekuloi.

Jukolan voitto oli Föhrin mukaan mahdollista uusia niin Lapualla 2007 kuin Tampereella 2008. Tämän jälkeen muutama seura on päässyt edelle ja VeVen on ollut tyytyminen hieman heikompiin sijoihin.

-Yllätyksiä on tapahtunut ennenkin, ja eipä siellä montaa paremmalla potentiaalilla listattua joukkuetta ole, hän muistuttaa.

Rytmitystä ja tehojen säästelyä

Suurviestien ankkuriosuudet ja MM-kisasuoritukset vaativat taakseen paljon harjoittelua, mutta suunnistajan harjoittelun Tero Föhr sanoo olevan yksinkertaista. Hänen mukaansa sen tulee olla määrällisesti riittävää jaksaakseen ja sopivasti hermottavaa kyetäkseen juoksemaan kovempaa kuin aikaisemmin. Tehoharjoittelua tulee käyttää, silloin kun on kuntoon pääsyn aika.

-Tärkeää harjoittelussa on selvä rytmi eli täytyy ymmärtää mikä on minkäkin harjoituksen tarkoitus, hän sanoo korostaen kevyiden harjoitusten ja päivien keveyttä.

Määrällisesti riittävä harjoittelu ei tarvitse lisäkommentteja. Vuodesta 2003 lähtien harjoituspäiväkirjaan on vuosittain kertynyt 600-660 harjoitustuntia riippuen juoksumäärästä. Hiihtoa on vuosittain kertynyt 440-1600 kilometriä riippuen talvista ja kehon kunnosta. Hermottavalla harjoittelulla Föhr tarkoittaa lihaskuntoa, juoksutekniikkaa, lyhyitä vetoja sekä loikkia. Tehoharjoittelun aika on Föhrin mukaan vasta sitten, kun on haluaa tehdä tulosta. Hän onkin noudattanut pääosin Anders Gärderudin antamaa ohjetta vuodelta 2001, jolloin Tukholmassa asunut Föhr juoksi IFK Lidingön väreissä.

-Harjoituskaudella ei tarvitse tehdä yli anaerobisen kynnyksen meneviä treenejä kuin korkeintaan urheilijan korvienvälin takia, Föhr muistaa käskyn.

Föhr kertoo rytmittävänsä harjoittelun kolmen eri teeman mukaan. Ensimmäisenä päivänä tehdään hermottavaa harjoittelua, jossa mukana on esimerkiksi lihaskuntoa ja juoksutekniikkaa höystettyä riittävällä määrällä aerobista harjoittelua, jotta edellispäivän hieronnan jälkeen lihakset saadaan taas toimimaan normaalisti. Seuraavan päivän ohjelmassa on kovempi harjoitus, joka Föhrillä on ollut juniorivuosista lähtien 75-90 minuuttinen harjoitus VK1-tehoilla, toisin sanoen aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välissä. Seuraavana päivänä ohjelmassa on ollut pitkä harjoitus, jota on seurannut kevyt päivä. Vanhemmiten Föhr on kuitenkin uskaltautunut juoksemaan tehollisesti kovempia viikkoja päästessään etelän lämpöön ja suliin suunnistusmaastoihin.

Jatko avoinna

Marraskuusta lähtien juoksuharjoittelu on onnistunut tärkeimpien treenien osalta ja vihdoin kantaluun löydettyä oikean juoksuasentonsa Föhr on tämän vuoden puolella pystynyt jo mallikkaaseen harjoitteluun. Vajaan kuukauden päästä selviää Föhrin kevätkunto ja toukokuun alussa se, mihin Vehkalahden Veikot pystyy 10MILAssa. Vuokatin jälkeisestä elämää Tero Föhr ei ole vielä ehtinyt pohtia.

-Ainakaan vammojen kanssa kikkailu ei kiinnosta, mieluummin voisi siirtyä vaikka harrastamaan pitkiä hiihtoja ja kalastusta. Osin jatko riippuu myös olosuhteista, onko mahdollista jatkaa suunnistajana eikä suunnistuksen harrastajana, Föhr sanoo tarkoittaen katkolla olevaa aliupseerin virkaa.

Mikäli keho ja ulkoiset olosuhteet saadaan optimaalisiksi, olisi Föhrillä kuitenkin halu näyttää, kuinka yli 30-vuotias kykenee vielä kehittymään urheilijana.

Tero Föhrin blogi Kymen Sanomien sivuilla

– Juho-Veikko Hytönen