Moni miettii talven ensimmäisten paukkupakkasten aikoihin kylmässä liikkumisen turvallisuutta ja vaikutuksia terveyden kannalta. Liikuntahan sinällään on loistava väline terveyden ja kunnon kohentamiseen, eikä sen harrastamista kannata turhaan pelätä.

Kylmässä liikkuminen rasittaa kuitenkin elimistöä eri tavalla verrattuna lämpimiin olosuhteisiin, ja siksi etenkin kilpaurheilijoiden ja himokuntoilijoiden olisi viisasta muistaa muutama seikka liittyen kylmäaltistukseen. Tässä artikkelissa luodaan katsaus kylmän ilman vaikutuksista hengityselimistön terveyteen ja annetaan suosituksia turvallisen kylmässä liikkumisen suhteen.

Maastohiihtäjät, ampumahiihtäjät ja muut kylmissä oloissa säännöllisesti harjoittelevat kestävyyslajien urheilijat altistuvat toistuvasti erilaisille ympäristön ärsykkeille. Kylmä, kuiva ilma ja erilaiset saasteet ja pienhiukkaset rasittavat hengitysteitä huomattavasti verrattuna lämpimissä oloissa harjoitteluun. Myös veden ja lämmön haihtuminen hengityksen aikana on suurempaa kylmässä ilmassa tapahtuvan liikunnan aikana. Vuoden 2010 talviolympialaisissa jopa 62.8 % urheilijoilla raportoiduista sairauksista oli hengitystiesairauksia tai -oireita.

Suun kautta hengittäminen ei puhdista ilmaa riittävästi

Ilmaa hengitetään pääasiassa nenän kautta levossa tai kevyen liikunnan aikana. Tällöin sisään hengitetty ilma puhdistetaan, kosteutetaan ja muutetaan kehon lämpöiseksi matkalla alempiin hengitysteihin eli keuhkoputkeen ja keuhkoihin. Liikunnan aikana hengityksen lisääntyessä monikymmenkertaiseksi sekä hengitystiheys että -tilavuus kasvavat suhteessa liikunnan rasittavuuteen. Tässä vaiheessa pelkästään nenän kautta hengittäminen ei olekaan enää mahdollista, jolloin suuri osa ilmasta kulkee keuhkoihin suun kautta. Tällä tavalla on mahdollista hengittää suurempia määriä ilmaa, mutta toisaalta ilman muokkaaminen keholle sopivampaan muotoon ei ole niin täydellistä. Tehtävä siirtyy tällöin alemmille hengitysteille, joita ei kuitenkaan ole suunniteltu tähän työhön. Lisäksi suun kautta hengittäminen lisää veden ja lämmön haihtumista elimistöstä, mikä edelleen rasittaa hengitysteitä normaalia enemmän.

Talvilajien urheilijat harjoittelevat ympärivuotisesti ulkona ja ovat siten alttiita myös ilman monille epäpuhtauksille. Harjoittelu huipputasolla kahdesti päivässä, alle nolla-asteisessa ilmassa ja etenkin kovilla tehoilla rasittaa hengitysteitä erittäin paljon. Kylmä ilma on aina kuivaa, ja suun kautta hengitettäessä ilman kosteutus ei toimi kunnolla. Tästä seuraa suurentunut työtaakka ja rasitus alahengitysteille kun hengitetty ilma tulee kosketuksiin keuhkojen kanssa.

Pitkän aikavälin vaikutuksia

Vuosi toisensa perään kylmässä ilmassa harjoittelevat ja kilpailevat kestävyysurheilijat kärsivät huomattavasti muita urheilijoita enemmän astmasta. Astmaan liittyy suorituksen aikainen yskä, vaikeus hengittää ja rintakehän jäykkyys. Oireet alkavat yleensä nuoruudessa tai varhaisaikuisuudessa ja sairaus on yleisempää aikuisilla. Erään tutkimuksen mukaan jopa puolet aikuishiihtäjistä kärsii astman aiheuttamista ongelmista. Astman kehittymisen on arveltu liittyvän toistuvaan kylmässä ilmassa harjoitteluun varsinkin harjoittelun ollessa teholtaan raskasta.
Naisjääkiekkoilijoilla on havaittu keuhkojen toiminnan tason laskua verrattuna maastohiihtäjiin tutkittaessa koehenkilöitä neljän vuoden ajan. Tämän oletetaan johtuvan jäädytyskoneista, joiden käyttämät fossiiliset polttoaineet mitä ilmeisimmin aiheuttavat ongelmia hengitysteille. Kuitenkin myös maastohiihtäjien keuhkojen toiminnan taso laski 12 vuoden tutkimusjakson aikana merkittävästi.

Toistuva altistuminen kylmälle ilmalle saattaa vaurioittaa keuhkojen epiteeliä ja aiheuttaa limakalvojen tulehdusta ja turvotusta. Hengitysteissä on tutkimuksissa havaittu myös normaalia suurempia määriä tulehdukseen reagoivia valkosoluja ja imusoluja.

Suojaa keuhkot ajoissa

Vielä ei ole tietoa siitä, vaikuttaako harjoittelun lopettaminen hengitysteiden vaurioihin vai ovatko ne pysyviä muutoksia seurauksena vaativissa olosuhteissa harjoittelusta. Vauriot eri osissa hengitysteitä, astma ja erilaiset tulehdustilat ovat seurausta pitkän ajan altistumisesta kylmälle ilmalle. Valmentajien ja urheilijoiden olisikin hyvä pohtia, millä keinoin keuhkoja voitaisiin suojella liialta ärsytykseltä ja välttää pysyvät vauriot hengitysteissä. Kylmän ja kuivan ilman hengittämisen välttäminen hengityssuojaimia käyttämällä ja ääriolosuhteita välttämällä ovat yksi ratkaisu asiaan. Harjoittelun keventäminen tai korvaaminen sisätiloissa on erittäin suositeltavaa varsinkin kovimpien paukkupakkasten aikaan. Raskas harjoittelu tai kilpailu ei ole viisasta alle -15 asteen pakkasella, sillä tätä kylmemmissä olosuhteissa hengitystiesairauksien riskit kasvavat huomattavasti. Lisäksi urheilijan terveydentilan tarkkailu säännöllisin väliajoin ja mahdollisen sairauden havaitseminen sekä hoitaminen oikeanlaisen lääkityksen avulla varhaisessa vaiheessa on tärkeää, jotta urheilija pystyisi jatkamaan uraansa vielä vuosia eteenpäin.

-Ida Heikura

Lähteet:

• Carlsen, K-H. 2012. Sports in extreme conditions: The impact of exercise in cold temperatures on asthma and bronchial hyper-responsiveness in athletes. Br J Sports Med. 46, 796-799.
• Sue-Chu, M. 2012. Winter sports athletes: long-term effects of cold air exposure. Br J Sports Med. 46, 397-401.