Suurin vaikutus maratonhiihtokokemukseen on hiihtotaidolla ja -kunnolla. Hiihtokunnon pohjana on hyvä aerobinen kunto. Pitkässä hiihdossa on jaksettava työskennellä matalalla teholla pitkään. Nopeusharjoittelu ei ole maratonhiihtoon aikovalla niin tärkeää. Sen sijaan voimaharjoittelua on hyvä olla takana: jos ei salilla käyminen maistu, voi lajivoimaa hankkia esimerkiksi tasatyöntöharjoituksin ja sauvarinteessä.

Hiihtotekniikan osalta pelkkä tieto ei riitä. Tasatyöntö on tehokasta ja wassberg nopea vapaan tekniikka, mutta ei silloin, kun niitä ei ole harjoiteltu. Omien taitojen mukaan on hyvä osata käyttää taloudellisinta tekniikkaa erilaisissa maaston osissa. Sen oppimiseksi on hyvä tehdä lenkkejä erilaisissa maastoissa, mikä taas tuo se vaihtelua ja piristystä lenkkireitteihin. Eri tekniikoiden vaihtamisen hallitseminen säästää voimia, sillä esimerkiksi tasatyöntö tai vuorohiihto kuormittavat eri lihasryhmiä.

Mediassa puhutaan paljon siitä, miten kärkimiehet vetävät menestyksekkäästi pisimpiäkin kisoja läpi ilman pitoja tasatyöntäen. Kuntoilijalle tämä taktiikka ei sovi, sillä tasatyöntö on kuluttava tekniikka. Koko keho joutuu jatkuvasti työskentelemään, kun taas vuorohiihdossa työskentelevät nimen mukaisesti molemmat puolet vuorotellen.

Ruuhkaa ladulla

Vaikka harjoittelu olisi sujunut hyvin ja hiihtotekniikka olisi kunnossa, ei pitkä hiihtosuoritus aina onnistu., sillä suuri tapahtuma ja pitkä matka voivat aiheuttaa monenlaisia yllätyksiä.

Yksi yllätys ensikertalaiselle voi tulla hiihtäjien määrän aiheuttamasta ruuhkasta. Ladulla tilanne voi olla kuin suurkaupungin liikenteessä: liikut kyllä eteenpäin, mutta ympärilläsi joku voi tehdä jotain yllättävää tai virhearvion. Harjoittelu suoritetaan yleensä yksin tai pienessä porukassa, joten tilanteeseen on käytännössä mahdotonta valmistautua ¬ paitsi henkisesti, ja asioita etukäteen miettimällä.

Tasaisella ruuhkaa syntyy vähemmän kuin nousuissa, laskuissa ja mutkissa. Eniten porukkaa ympärillä on luonnollisesti kilpailun alussa. Laskuissa on silloin hyvä olla koko ajan valmis jarruttamaan. Ensimmäisen hiihtomaratonin jälkeen hiihtäjä tietää tästä puolesta valtavasti enemmän kuin ensimmäisellä kerralla.

Suuri ihmisjoukko ja eritasoisten hiihtäjien massa voi myös innostaa liian kovaan alkuvauhtiin. H-hetken koittaessa on uskomattoman helppoa unohtaa etukäteen mietityt suunnitelmat ja heittäytyä liian reippaaseen matkavauhtiin…

Mielikuvaharjoittelu avuksi ja välineet kuntoon

Omissa ajatuksissa on hyvä olla valmis ruuhkan lisäksi muihin yllättäviin tilanteisiin. Toimivatko välineet? Mikä on terveydellinen tilanne? Olenhan varannut tarpeeksi aikaa kisapaikalla toimimiseen ennen starttia? Esimerkiksi nämä tekijät voivat tuoda eteen yllätyksiä, joihin valmistautumalla yllätykset ovat pienempiä ja kokemus miellyttävämpi.

Yksi edellytys hiihtosuorituksen onnistumiseksi on myös hyvä varustus. Välineiden kunto on hyvä tarkastaa jo hyvän aikaa ennen kilpailua, jolloin on vielä mahdollista korvata puutteet. Hyvän suksen merkityksen ymmärtää vasta, kun on vuosia hiihtänyt huonolla parilla ja saa alleen kunnon kapulat. Hiihtotekniikan omaksuminen on hyvällä, sopivalla suksella helpompaa, joten niistä ei kannata pihistää.

Kilpailun tohinassa välineitä voi mennä rikki. Parasta omasta varustuksesta huolehtimista on antaa tilaa muille, mikä luo suorastaan win-win-tilanteen! Mahdollisiin tilanteisiin varautumalla voi saavuttaa varmuuden ja hallinnantunteen, jolloin on mukava lähteä matkaan liikoja jännittämättä, hyvällä mielellä.

Kuten edellä läpi käydyistä asioista käy ilmi, ei hiihtomaratonista suoriutuminen vaadi ihmeitä. Peruskunto, hiihtotaito ja maalaisjärki riittävät pitkälle.

-Outi Hytönen