Laukkanen lähti kesäksi Ramsauhun, koska kotiseudulla Enossa ampumahiihdon lajiharjoittelu olisi vaatinut runsasta autossa istumista. Motivoitunut urheilija ei halunnut tinkiä harjoittelun laadusta, vaikka monesta koko kesä uusissa ympyröissä ennen olympiatalvea saattaa kuulostaa riskiltä.

– Minulle ajatus siitä, että olisin tinkinyt haluamastani harjoittelusta, olisi ollut riski. Henkisesti olisi ollut hankala ajatella, että en pysty tekemään sellaista harjoittelua mitä olen aiemmin tehnyt. Jos vaihdan huonompaan, ei se voi tuottaa parempaa tulosta. On vaan haettava jostain ratkaisu, että voi itse luottaa siihen, että tekemisessä on järkeä.

Vaihtoehtoja kesäharjoittelun toteuttamiseen oli toki muitakin. Aluksi vaihtoehtona oli myös Ruhpolding, mutta Laukkanen tiesi Ramsaun olevan ainoa paikka, jossa hän saisi tukea päivittäiseen harjoitteluun ammunnan osalta. Tuttavansa kautta Laukkanen pääsi harjoittelemaan paikallisen urheiluakatemian ampumahiihtäjien ryhmän kanssa.

– Lisäksi tämä ei ole liian korkealla (1100 m), koska korkeammalle menossa näin pitkäksi ajaksi olisi aina isompi riski. Päätös tuli tosi nopealla aikataululla, kesän alussa oli vielä suunnitelmissa tehdä pitkiä leirejä Keski-Euroopassa ja joku leiri korkeammallakin. Lopulta kuvio muodostui tällaiseksi, ja tämä on ollut hyvä ratkaisu, Laukkanen sanoo.

Ramsauhun lähtöä ei ole tarvinnut katua missään vaiheessa. Kaikki harjoittelun tukitoimetkin ovat järjestyneet vaivattomasti ja porukka on ottanut Laukkasen kaikin puolin hyvin vastaan. Uusi ”kesäkoti” ja harjoitusseura eivät lopulta muuttaneet Laukkasen kesäharjoittelua kovin paljon. Vapaan rullahiihtoa ja ampumahiihdon lajiharjoittelua tuli aiempaa enemmän.

– Tässä harjoittelukulttuurissa niitä on paljon enemmän, samoin ampumakertoja on tullut enemmän. Rulla-ampumahiihto on näille täällä ykkösjuttu kesäharjoittelussa. Suomalaisessa kulttuurissa tehdään ehkä aika paljon monipuolisemmin. On tullut enemmän lajiharjoituksia ja kovempiakin lajiharjoituksia jo aiemmin kesällä.

Mari Laukkanen on panostanut entistä enemmän ampumaharjoitteluun. Kuva: Heid Lehikoinen– Olen kehittynyt ampumataidossa, se on isoin asia. Vapaan rullahiihtoa minun oli aluksi jopa vaikea kestää noin paljon, mutta uskon, että se on sellainen asia, joka poikii jotain talvella. Olen myös oppinut irrottamaan ajatuksen välillä urheilusta, se on minulle iso asia, sillä olen aiemmin ollut aika kiinni siinä.

Vastaa itse harjoittelustaan

Uutta on ollut myös se, että nyt Laukkanen vastaa tällä hetkellä itse omasta päivittäisharjoittelustaan. Hän saa keskusteluapua Heikki Pusalta, joka pitää huolta kokonaisuudesta – siitä mistä ollaan tulossa ja mihin menossa.

– Itse teen ohjelmaa, se on ollut nyt helpointa. Käyn kuitenkin teemoista ja harjoittelun suunnasta ajatusten vaihtoa. Käyn myös tasaisin väliajoin pikkumattotesteissä, mikä on pelastanut tilannetta: olen pystynyt luottamaan harjoitteluuni ja oppinut tuntemaan itseäni paremmin, kun olen koko ajan nähnyt, missä mennään.

– On aika erilaista ottaa itse vastuuta harjoittelusta, mutta siinä on paljon hyvääkin. On ollut hyvä, että on ollut tukipiste vanhaan, mutta myös tilaa ajatella uudella tavalla.

Laukkanen tunnustaa olevansa ”pohtijatyyppi”, joka tykkää asioiden analysoinnista. Kun ajatukset jäävät liiaksi pyörimään paikalleen, hän tarvitsee tukea.

– Tykkään analysoida asioita liian pitkällekin, joskus se on vaan lopetettava. Ei ole hirveän monta naisurheilijaa, jotka täysin pystyisivät sataprosenttisesti itseään valmentamaan. Ainakin itse huomaan, että koko ajan kamppailen sitä vastaan, että haluaisin olla kovempi, haluaisin olla parempi ja haluaisin jaksaa enemmän. Se on vaan kiinni siitä, että malttaako kuunnella oikeasti ja tehdä sitä mitä kroppa kestää. Siksi keskusteluja on hyvä kriittisissä pisteissä käydä. Kun pystyy olemaan itselleen rehellinen, se toimii.

Rullahiihto on kuulunut säännöllisesti Mari Laukkasen ohjelmaan Ramsaussa. Kuva: Heidi LehikoinenLaukkasen tyypillinen harjoitusviikko tähän aikaan vuodesta käsittää noin 20 harjoitustuntia, jotka ovat tänä kesänä koostuneet 4–5 vapaan rullahiihtoharjoituksesta, kahdesta pitkästä harjoituksesta, yhdestä tai kahdesta voimaharjoituksesta ja lisäksi monipuolisesta kestävyysharjoittelusta.

”Minun on katsottava tämä kortti loppuun”

Laukkasen viime kausi oli vaihteleva. Siihen mahtuivat tuloksellisina kohokohtina ampumahiihdon pikakilpailussa maailmancupissa Ruhpoldingissa tammikuussa tullut 10. sija ja hieman myöhemmin sprinttihiihdon maailmancupissa Sotshissa tullut viides sija.

– Se oli yllätys, että sprintti meni niin hyvin. Se tuntuu hyvältä, mutta eri tavalla hyvältä kuin ampumahiihdon onnistuminen, johon on tehnyt tosi paljon töitä. Varmasti henkisesti tärkeämpi oli se ampumahiihdon suoritus.

Viime talvena maailmancup-kauden päätteeksi iskivät sairastelut, jotka Laukkanen pistää koko kauden vaivanneen väsymyksen piikkiin.

– Harjoittelin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Suoritukset heittelivät paljon, mikä johtui osittain siitä väsymyksestä. Stressikuorma kasvoi, kun ei ikinä päässyt kiinni suoritukseen. Joskus kulki, sitten saattoi mennä kuukausi, ettei kulkenut yhtään eikä yhtään tiennyt, mikä on ja miksi. Myös urheilun ulkopuolisessa elämässä oli haasteita, Laukkanen summaa.

Laukkanen arvostaa menestystään maastohiihdossa, mutta hän on sydämeltään ampumahiihtäjä. Hän syttyy maastohiihtomenestyksestäkin ja mahdollisuudesta siihen. Hän uskoo, että pystyy tekemään tulosta myös ampumahiihdossa.

– En pääse siitä, että minun on katsottava tämä kortti loppuun. Jostakin tulee se usko, että ajattelen pystyväni olemaan parempi, enkä halua jättää tätä kesken, Laukkanen pohtii.
Tulevan talven tähtäin on Sotshissa, mutta ennen kaikkea Laukkanen odottaa itseltään tasaista kautta.

– Tavoitteena on, ettei ero hyvän ja huonon suorituksen välillä olisi niin iso. Se on minulle se suurin haaste.

– Heidi Lehikoinen