Lihakset tarvitsevat glukoosia ja/tai rasvoja supistuakseen, mutta kuinka on aivojen? Mitä ravintoa aivot tarvitsevat ja miten energian- tai ravinteiden puute vaikuttaa aivojen toimintaan? Koska glukoosia ja kofeiinia on tutkittu eniten, keskitytään tässä näiden merkitykseen. Vaikuttajia on toki paljon muitakin, mutta tutkimustieto niistä on puutteellista.

Sokereista liikettä

Liikunnan aikana aivot ovat päävastuussa energia-aineenvaihdunnan toiminnasta. Optimaaliseen suoritukseen yltäminen vaatii tarkkaa tasapainoa neurokemikaalien ja ravinteiden välillä. Liikunta järkyttää sekä elimistöön varastoitujen ja veressä kiertävien ravinteiden määrää että myös neurokemikaalien toimintaa. Siksi aivojen merkitys suorituksen onnistumisen kannalta on keskeinen.

Aloitetaan sokereista, jotka ovat aivoille elintärkeitä. Aivot, erityisesti aivokuori ja hippokampus, varastoivat sokerin eli glukoosin glykogeenina. Aivot eivät tule toimeen ilman sokereita, joten verensokerin ylläpitäminen optimaalisella (4-6 mmol/l) tasolla on keskeistä elimistön hyvinvoinnin kannalta. Sokerit stimuloivat limbistä keskusta, josta signaali kulkee edelleen otsalohkon kautta kohti motorista keskusta. Motorinen keskus vaikuttaa liikkeisiimme lähettämällä signaaleja aivoista lihaksiin.

Suussa olevat reseptorit stimuloivat aivojen alueita ja antavat aivolle viestejä energiansaannista. Siksi sokeripitoisten juomien purskuttelu suussa saattaakin parantaa jaksamista silloin, kun energiavarastot alkavat olla tyhjät. Energiatasapaino vaikuttanee sokerien stimuloivaan luonteeseen, ja saattaakin olla, ettei sokereista ole lisähyötyä jos elimistöllä on jo tarpeeksi energiaa varastossa.

Vaikka hermosolujen on havaittu kykenevän polttamaan ketoneita energiaksi (silloin kun glukoosia ei ole saatavilla tarpeeksi), johtaa tämä neuronien eksitabiliteetin, stimulointikynnyksen, laskuun. Suomeksi, lihassolujen rekrytointi ja aivosolujen toiminta heikkenevät. Ja jos ei aivoja ja sitä kautta lihaksia saada rekrytoitua liikettä tekemään, ei liikettä tapahdu. Tai sitten se tapahtuu, mutta hitaasti. Molemmissa tapauksissa, urheilijan kannalta tämä ei ole hyvä asia. Joten glukoosia tarvitaan tehokkaaseen liikkumiseen.

Kofeiinista terävyyttä

Kofeiini lisää noradrenaliinin eritystä, mikä edelleen lisää vireystilaa ja kenties myös motivaatiota. Kofeiinin onkin tutkimuksissa havaittu parantavan suorituskykyä, mistä Kestävyysurheilu.fi sivuillakin on ainakin pari kertaa jo kirjoitettu. Mutta miten kofeiini vaikuttaa keskushermostoon?

Gant kertoo esimerkin silmän liikkeistä. Silmää liikuttavien lihasten toiminta heikkenee väsymyksen myötä, mistä seuraa silmän liikkeiden hidastuminen. Tästä voi olla todellista haittaa urheilijalle, jos suorituksen loppupuolella silmät eivät enää jaksa havainnoida ympäristöä tarkasti. Seurauksena voi olla pahojakin onnettomuuksia.

Esimerkiksi joskus, kun pyöräilijä on lenkillään jäänyt auton alle, on hän jälkeenpäin kertonut, ettei edes huomannut auton tuloa. Tämä saattaa johtua silmien väsymisestä. Kofeiinista voi löytyä apu vaivaan, sillä kofeiinin on havaittu parantavan signaalien kuljetusta aivoissa. Verrattuna glukoosiin on kofeiini tässä mielessä selvästi parempi vaihtoehto.

Glukoosia vai kofeiinia?

Mikä on lopputulos, kumpi on parempaa suorituskyvyn ja jaksamisen kannalta, kofeiini vai glukoosi? Glukoosi viestii aivoille että energiaa on tarjolla, minkä seurauksena aivot stimuloivat lihaksia supistumaan tehokkaasti. Kofeiini taas parantaa vireystilaa ja samalla myös tehostaa neurosignaalien kulkua elimistössä. Varovainen arvio kysymykseen on se, että luultavasti molemmat toimivat yksin hyvin, mutta yhdessä parhaiten.

– Ida Heikura