Team Kaski-Ekovilla haluaa nostaa tasoaan Ski Classicsissa, ja tiimi onkin tehnyt rajusti töitä mahdollisen menestyksensä eteen. Tämä haastattelu tehtiin itsenäisyyspäivän aamuna, ja Kari oli jo ehtinyt vetäistä tunnin aamulenkin suksilla ennen töihin menoaan. Team Kaski-Ekovillaan liittyvien velvollisuuksiensa lisäksi Kari vetää Hiihtokulma-nimistä kauppa Pärnävaaran ensilumenladun kupeessa Joensuussa.

”Paremmin on nyt kaikki mennyt kuin aikaisempina vuosina. Meillä on nyt enemmän hiihtäjiä, jotka ovat keskittyneet tasatyöntöön. Oona Kettunen ja Juuso Mäkelä ovat nyt ensimmäistä vuotta tosissaan painottaneet siihen, ja tietysti Veli-Matti Räsänen on tehnyt sitä jo pidempään. Nyt on mukava nähdä, miten he ovat kehittyneet,” Kari kertoi puhelimessa.

Mitään mullistavia uudistuksia tiimin hiihtäjät eivät ole tehneet harjoitusohjelmiinsa, mutta kovuutta on haettu lisää.

”Vanhalla sapluunalle mennään, mutta lenkkien pituudet ja kovuudet ovat kasvaneet. Ollaan tehty kovempia pitkiä harjoituksia, jotta saataisiin jaksavuutta pidemmille matkoille. Ne eivät ole vielä onnistuneet meillä riittävän hyvin. Korkealla hiihdettäessä lyhyet matkan ovat toimineet, mutta pitkät kisat vaativat vielä tason nostoa meiltä.”

Karin mukaan Vasalopp-pass-tyyppisiä harjoituksia on tehty, etenkin Juuso, jolloin pitkällä lenkillä on alkumatkasta tehty tehokkaita vetoja ja puolen matkan jälkeen pidempiä vetoja ja loppu on hiihdtty reipasta matkavauhtia. Treeneissä on myös usein ollut riittävän hidas rulla, jotta vastusta on saatu riittävästi. 

Yllä mainittu harjoitusmuoto on tullut ruotsalaisten ja norjalaisten tiimien lanseeraamana, mutta Kari teki vastaavia harjoituksia jo omana aktiiviaikanaan. Omalla urallaan Kari saavutti SM-hopeaa 50 kilometrin hiihdossa Ristijärvellä 2021 Iivo Niskasen takana. Hopeansa lisäksi hän on hiihtänyt kolme kertaa SM-pronssille henkilökohtaisilla matkoilla, ja hänen palkintokaapistaan löytyy myös lukuisia viestimitaleita. Suomessa häntä kutsutaan myös nimellä ”Mr. Finlandia-hiihto”, jonka hän on saanut 12 voittonsa myötä.

”Minulla oli usein treenejä, joissa hiihdin alun täysillä, sitten jatkoin peruslenkkivauhdilla ja lopussa oli vielä kova tyhjennys. Se oli siihen aikaan aika uutta. Treeni toimi minulle erittäin hyvin ja toi sitä jaksamista ihan eri tavalla. Monilla on vieläkin se käsitys, että sillä saa hyvän pitkän matkan hiihtokunnon, kun hiihtää kolme-neljä tuntia rauhallista aerobista. Siitä ajatusmaailmasta pitäisi päästä jo eroon.”

Karin sanoihin on helppo yhtyä, kun katsoo tämän päivän Ski Classics-hiihtäjiä ja analysoi heidän suorituskykyään. Vauhti on hurjaa ja kisoissa painetaan täysillä alusta loppuun

”Criterium-kisa toimi meillä kauden käynnistyksenä, mutta ensi viikonlopun La Venosta on yksi alkukauden pääkisojamme. Sielläkin hiihdetään korkealla ja tosi kuivassa ilmassa, joka sopii hyvin Juusolle ja Oonalle. Bad Gasteinin jälkeen menemme Livignoon ja ehdimme olla viikon korkealla, joten odotan La Venostasta paljon. On tärkeää, että lähtee heti alkuun menemään oikein, ettei tule huonoja kisoja alle. Siitä on sitten vaikea lähteä eteenpäin.”

Kari on itsekin hiihtänyt Ski Classics-kisoja ja tietysti lukuisia muita pitkän matkan hiihtoja sekä maailmalla että kotimaassa. Hän tunnusti, että taso on noussut hurjasti vuosien varrella ja keskinkertaisella hiihdolla ei enää pärjää naisissa kuin miehissäkään.

”Yksi uusi haaste hiihtäjän näkökulmasta on tämä fluorittomuus. Kustannukset tulevat nousemaan talleilla ja voi olla vaikea löytää tarpeeksi kilpailukykyisiä voiteita verrattuna vaikka ruotsalaisiin ja norjalaisiin talleihin. Me oltiin voitelussa hyvin mukana viime talvena ja suksella ei hävitty missään kisoissa. Nyt lähdetään taas alusta rakentamaan palettia. Juuso on testannut erittäin paljon voiteita ja niiden eri laittotapoja, jotta pysytään kelkassa mukana.”

Toiseksi haasteeksi Kari nosti joukkueensa kokonaisrasituksen, koska tiimillä on tarkoitus hiihtää koko Ski Classics Pro Tour-sarja. Oona ja Juuso joutuvat vielä helmikuussa osallistumaan seuravelvoitteidensa myötä SM-kisoihin, joka lisää vielä takkaa heidän harteillaan.

”Se helmikuu on aika kriittinen paikka loppukautta ajatellen. On tietysti hyvä, että Ski Classicsissa on näitä eri matkoja. Ei aina hiihdetä vain kuuttakymmentä kilometriä. Meille nämä lyhyemmätkin matkat toimivat hyvin, ja erot eivät kasva niissä niin isoiksi. Toki se ei ole niin hyvä juttu, että loppukaudesta hiihdetään liikaa Norjassa ja Ruotsissa. Se on liian kallista muille kuin norjalaisille ja ruotsalaisille. Se ei ole hyvä lajin levittämisen kannalta.”

Karin mielestä Suomessa on varsin hyvä tilanne pitkän matkan hiihtojen suhteen, ja kevään kisat houkuttelevat myös maajoukkuehiihtäjiä mukaan. Näin ei hänen mukaansa ollut 20 vuotta sitten, jolloin normimatkan hiihtäjät eivät yleensä eksyneet pitkille matkoille.

”Nykyään tilanne on toinen. Mekin yritimme keväällä rekrytoida nuoria hiihtäjiä sillä kulmalla, että pitkän matkan hiihto on hyvä kuntopohjan ja suorituskyvyn nostatus myös normimatkoille. Tästä on hyviä esimerkkejä varsinkin Ruotsissa ja Norjassa, ja toivon, että nuoret tajuaisivat, että pitkän matkan hiihtäminen ei ole heiltä pois, vaikka he keskittyisivätkin lyhyille matkoille,” Kari totesi jämäkästi.

Team Eko-Kaskivilla tähtää nyt huipulle kolmen vuoden projektilla, josta ensimmäinen vuosi on parhaillaan käynnissä. Kauden lopussa tulokset analysoidaan ja sen jälkeen siitä lähdetään vielä parantamaan niin, että kolmantena vuotena yllettäisiin kuuden parhaan Pro Teamin joukkoon. Tämä vaatii tietysti myös yksittäisiltä urheilijoilta sijoituksia kymppisakkiin ja lähelle kärkeä.

”Joka vuosi pitää olla parempi. Kiinnostusta on ollut ihan ulkomaita myöten, mutta tässä vaiheessa emme ole vielä tehneet kiinnityksiä ulkomaalaisista hiihtäjistä. Pidämme kyllä ovet avoimina ja tilanne saattaa jatkossa muuttua.”

Kunnianhimoiset tavoitteet siivittävät varmasti tätä tiimiä eteenpäin, mutta vieläkö itse joukkueenjohtajalta löytyy kunnianhimoa kilpaladuille?

”Vapaalla hiihdän vielä itse kilpaa jonkun verran. Finlandia-hiihdon ja Lapponian hiihdän tänä talvena. Kesällä treenasin lähinnä juosten. Olen jo parina vuotena jättänyt rullahiihdon pois. Tänä kesänä hiihdin 30 kilometriä leirillä, joten siihen nähden viime kevään tulokset olivat hyviä. Täsmäharjoittelulla yritän päästä mukavaan loppukauden kuntoon, mutta en varmasti ole yhtä hyvässä vedossa kuin viime keväänä. Olen ajatellut asian niin, että on parempi, etten ilmoita lopettaneeni, jotta on sitten helpompi mennä kisoihin.”

Varmasti Karin esimerkki ja vankka kokemus siivittävät Team Kaski-Ekovillan hiihtäjiä eteenpäin kohti tuota kunnianhimoista tavoitetta, ja mennyt viikonloppu antoi jo osviittaa siitä, että oikealla tiellä ollaan. Tänä talvena taistelu Ski Classicsin sinivalkoisesta herruudesta tulee varmasti olemaan kova kolmen joukkueen kesken. Riippumatta siitä, kuka tai mikä tiimi ottaa tuon kotimaan valtikan haltuunsa, on hienoa nähdä, että Suomesta tulee lajille omistautuneita hiihtäjiä, joiden myötävaikutuksella pitkän matkan hiihto nostanee arvostusta maassamme ja lisää mielenkiintoa myös tulevaisuuden nuorten lahjakkuuksien joukossa.

Lue myös Team Eduxin kapteenin Olli Tyrväisen haastattelu tästä. Eilisen kisan tunnelmia voit lukea ja katsoa tästä.